|
Myyrä! Suosittu ihana tsekkiläinen lastenkirjahahmo. |
Ensimmäistä kertaa elämässäni tein pidemmän matkan kesälomalla. Aiemmat ulkomaanreissut ovat olleet pitkiä viikonloppuja tai juoksuristeilyjä. Ystäväni kanssa puhuimme jo talvella, että mennään kesällä jonnekin. Vaihtoehtoja oli useita, Prahan ohella ainakin Lontoo, Barcelona, Krakova, Wien, Reykjavik ja Istanbul. Reissu varattiin kuitenkin vasta pari viikkoa ennen lähtöä, ja voittajaksi selvisi Praha. Hinta oli edullinen, kahden hengen edestakaiset lennot Finnairilla + neljä yötä neljän tähden hotellissa maksoivat 300 €/henkilö.
Saavuimme Prahaan illalla maanantaina 14.7. Lentokentältä otimme taksin, noin 20 km:n matka maksoi 700 korunaa eli noin 28 €. Hotellimme oli siisti ja viihtyisä Assenzio Prague Wenzigowa-kadulla. Ainakin ensimmäisessä kerroksessa huoneet olivat tilavia ja ilmastoituja, sängyt olivat leveitä ja kylpyhuoneessa oli amme. Kylpy tosin jäi ottamatta; koko viikon päivälämpötila oli noin 28 astetta ja öisinkin parikymmentä.
Olimme hotellilla iltayhdeksän aikaan. Jätimme laukut huoneeseen ja lähdimme liki samantien kohti keskustaan. Kävelymatkaa turismin keskipisteeseen eli Kaarlensillalle ja sen lähiympäristöön oli parisen kilometriä.
|
Astronominen kello yöllä ja päivällä. |
Praha on hieno kaupunki myös pimeän aikaan. Maanantai-iltana suuntasimme Astronimiselle kellolle ja siitä Kaarlensillalle ja edelleen Vltava-joen toiselle puolelle. Sillan kupeessa oli turisteja liikkeellä mutta sen verran vähän että liikkuminen oli helppoa ja nopeaa. Jännä ilmiö oli se, että ylitettyämme joen kadut olivat likimain tyhjiä. Kävelimme Vltavan rantaa pitkin kohti etelää, poispäin Prahan linnasta. Kohtasimme muita ihmisiä vain satunnaisesti. Vaikka katulyhdyt paloivat, saimme ihastella tähtitaivasta sekä myös nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden valoja.
|
Vesimyllyn varjo Vltavan rannalla. |
Tiistaina vietimme turistipäivää. Kävimme uudestaan Astronomisen kellon luona ja katsoimme tasatuntinäytöksen. Se oli hienoinen pettymys. Kellotornissa on luukkuja, jotka aukeavat ja niissä pyörähtää pyhimyspatsaita. Esitys on hyvin lyhyt eikä apostoleita sekä ehdi että voi nähdä kunnolla; ne ovat pieniä eivätkä liiku tornin ulkopuolelle. Kellotornilta kävelimme Kaarlensillalle ja sen yli Prahan linnan luo. Sinne onkin aikamoinen kipuaminen, matka on lähes kokonaan ylämäkeä. Välillä poikkesimme houkuttelevan näkösissä putiikeissa vähän levähtämässä:
|
Tämä ei ole museo vaan karkkikauppa. |
Linnalle saavuttuamme kiertelimme pihalla ja katselimme linnaa ulkopuolelta. Satuimme paikalle vahdinvaihdon aikaan. Säälin kovasti vahteja, jotka joutuvat seisomaan pitkähihaisessa ja -lahkeisessa puvussa ja hattu päässä suorassa auringonpaisteessa. Toivottavasti vuorot eivät ole kovin pitkiä...
Kolmannella linnapihalla on Pyhän Vituksen katedraali näyttävine uusgoottilaisinen julkisivuineen. Katedraali katsastettiin myös sisältä. Etenkin lasimaalaukset ovat upeita, harmi vaan että kirkon tunnelma ja yksityiskohdat eivät välity kunnolla valokuvissa.
Linnalta suuntasimme Josefoviin eli juutalaisalueelle. Pienellä budjetilla matkaavina emme menneet maksullisiin kohteisiin vaan katselimme rakennuksia vain ulkopuolelta. Välillä harmittelin mukulakivikatuja; olisin halunnut katsella niska kenossa rakennuksia katonrajaan asti mutta aika usein piti katsella jalkoihin jos halusi pysyä varmasti pystyssä. Juutalaisalueella söimme ravintolassa, jonka nimeä en harmikseni muista enkä sitä löytänyt vaikka yritin etsiä netistä. Jos joku tunnistaa terassin niin voisi olla ystävällinen ja kertoa paikan nimen. Söin siellä elämäni parhaan salaatin, siinä oli punertavan salaatin lisäkkeinä sinihomejuustoa, pekonia, rusinoita, päärynänpaloja ja saksanpähkinöitä, kaikkia paljon! Hintakin oli varsin kohdallaan, kolmen henkilön salaattiannokset ruokajuomineen maksoivat n. 30 €.
|
Yksityiskohta parhaan ruokapaikan terassilta. |
Keskiviikko oli ostospäivä. Matkustimme metrolla vihreän linjan pääteasemalle Depo Hostivariin, puolitoista tuntia voimassa oleva metrolippu maksaa reilun euron per naama. Metroasemalta on ilmainen bussikuljetus Fashion Arena Outletiin, bussi kulkee kumpaankin suuntaan puolen tunnin välein, matka kestää kymmenisen minuuttia. Fashion Arenalla on kymmeniä kauppoja: urheiluliikkeitä, vaatekauppoja, sisustusliikkeitä, keittiötarvikkeita, lastentarvikkeita, kenkiä ja laukkuja, alusvaatteita, suklaata... Ostosalue osoittautui aika suureksi pettymykseksi hintojen vuoksi. Adidaksen kauppa oli ainoa halpa, siellä oli outlet-hintojen lisäksi runsaasti tuotteita alennettuna. (Ostin paljasjalkakengät n. 17 €:lla.) Etenkin urheilukaupoissa normaalihinnat olivat samaa tasoa kuin Suomessa alennusmyynneissä.
Ostosalueelta matkasimme metrolla keskustaan ja sieltä raitiovaunulla hotellin lähelle. Tunnustan että raitiovaunussa matkustimme pummilla, vahingossa tosin. Seisoimme kuljettajan oven luona lompakko kädessä valmiina ostamaan liput. Ilmeisesti ratikoissa lippuja ei voi ostaa kuljettajalta, ainakaan tämä kuski ei avannut ovea. Menimme vaunuun keskiovesta ja suuntasimme kohti kuljettajaa, mutta koppi oli tiukasti lukittu. Toivoimme siis että emme jää kiinni, emmekä jääneet :)
Ratikkapysäkki oli parinsadan metrin päässä hotellista, ikävä kyllä kamalan mäen alla... Ylös olisi päässyt "virallista" tietä pitkin mutta olimme väsyneitä emmekä jaksaneet kiertää yhtään, joten kiipesimme rinnettä ylös:
Oli siitä muutkin oikaisseet, selvä polku näkyvissä...
Torstaina teimme päiväretken Prahan ulkopuolelle Kutná Horaan. Välimatka on 75 km, junalla matka kestää tunnin kumpaankin suuntaan. Kahden hengen edestakainen junalippu maksoi 359 korunaa eli n. 16 €. Lippu kannattaa ottaa välille Praha - Kutná Hora Mesto, tällöin pääsee ilman eri maksua Kutná Horan keskustaan asti. Prahan juna pysähtyy päärautatieasemalle, jossa täytyy vaihtaa pikkujunaan. Jos haluaa mennä luukirkolle, se on ensimmäinen pysäkki, jos haluaa keskustaan niin se on toinen pysäkki. Me jäimme pois ensimmäisellä pysäkillä, koska luukirkko oli se mitä halusimme nähdä. Viralliselta nimeltään se on Kostnice Sedlec Ossuary. Pääsymaksu kirkkoon on 90 korunaa eli hieman alle 4 €. Junapysäkin ja kirkon välissä on turisti-info, josta saa kaupungin karttoja ja josta voi ostaa yksittäisiä tai yhteislippuja eri kirkkoihin.
|
Sedlecin luukirkko. |
Kirkko on samaan aikaan kaunis ja karmiva. Paikalla on aiemmin ollut maineikas luostari, jonka hautausmaalle rikkaat halusivat tulla haudatuksi. Hautausmaata laajennettiin, kun rutto ja sodat tappoivat väkeä. Myöhemmin osa vainajista kaivettiin ylös, ja heidän luitaan käytettiin kappelin koristeluun. Arviolta 40000 ihmisen luita on käytetty näissä kiehtovissa mutta makaabereissa koristeissa.
Luukirkolta menimme bussilla Kutná Horan keskustaan, matka kesti varttitunnin ja maksoi noin euron. Vanhakaupunki on Unescon perintökohde. Siellä on muun muassa vaikuttava Pyhän Barbaran katedraali. Katedraalin ulkopuolella samoin kuin muutamassa muussa kohdassa katuun on upotettu kaupungin kartta, jonka kuvat näyttäisivät olevan satelliittikuvia. Emme seuranneet näitä karttoja vaan paperiversiota :)
|
Kutná Hora. |
Perjantai oli viimeinen päivämme. Ennen puoltapäivää kirjauduimme hotellista ulos, laukut saimme jättää hotellin Luggage roomiin lukkojen taakse. Lisäksi hotellin henkilökunta tilasi meille valmiiksi taksin lentokentälle illalla.
Väsyneet ja hiertyneet jalat eivät enää paljoa jaksaneet kuljettaa meitä. Emme jaksaneet lähteä Petrínin kukkulalle, vaikka se oli ollut suunnitelmissamme. Se olisi varmasti ollut kiva piknik-paikka! Kävimme parilla päiväoluella ja kiertelimme vielä vähän kauppoja. Sitten raahauduimme hotellille hakemaan laukut ja suuntaamaan kohti lentokenttää. Matkalla kauhistelin paikallista liikennekäyttäytymistä: kaistoja vaihdettiin surutta, vauhti oli kova ja turvavälit melkeinpä olemattomia. Pääsimme kuitenkin ehjänä kentälle ja kotimaahan :)
Loppuun vielä muutama vinkki - tai ehkä pikemminkin varoitus - Prahaan matkaavalle:
- Ravintoloissa kannattaa olla tarkkana. Kaikki muut kokemuksemme olivat onnistuneita, mutta viimeisenä päivänä mokasimme. Söimme keitot turistialueen ravintolassa (jonka nimeä en tietenkään kirjoittanut ylös tai kuvannut). Laskun tullessa yllätyimme: emme lukeneet ruokalistaa keittoja pidemmälle joten emme huomanneet, että jokaisen annoksen hintaan lisättiin 50 korunaa. Se luki pienellä painettuna listan viimeisellä sivulla. Keitto itsessään maksoi n. 160 korunaa joten hintaa tulikin neljännes lisää.
- Varautukaa epäystävällisyyteen ja kieliongelmiin. Kaupoissa ja ravintoloissa tervehditään mutta hymyjä on harvassa. Sekä Prahassa että Kutná Horassa oli sama. Kaikissa paikoissa ei osata englantia. Muutamassa paikassa pyysimme jääpaloja veteen tai limsaan, vastaus saattoi olla "okay" mutta mitään ei tapahtunut. Pyyntö piti toistaa toiselle tarjoilijalle ennen kuin jäät tuotiin. Maineikkaassa Coyotes-baarissa kävimme drinkeillä happy hourin aikaan eli saimme kaksi samaa juomaa yhden hinnalla. Drinkit olivat hyvin erinäköisiä kuin Suomessa, esimerkiksi Sex on the Beach oli liki vastenmielisen värinen kun se oli sheikkerissä ravistettu. Toisena päivänä saimme pitkän odotuksen jälkeen drinkkilistan mutta kukaan ei tullut ottamaan tilausta, vaikka istuimme baaritiskiä vastapäätä. Monta tarjoilijaa kulki ohi mutta koska meihin ei edes vilkaistu niin lähdimme pois. Toisen baarin Pina Colada ei suinkaan ollut vaalen niin kuin Suomessa vaan keltainen, maku oli kuitenkin sama.
- Metrolaiturilla ja etenkin päärautatieaseman lähellä saa olla varovainen. Taskuvarkaita emme nähneet, mutta Muzeumin metropysäkillä liikkui epäsiisti mies tsekinkielinen paperilappu kädessä. Rautatieaseman ympäristössä, etenkin sen viereisessä puistossa, liikkuu paljon narkkareita ja osa piikittää ihan avoimesti.
- Rahaa kannattaa vaihtaa mahdollisuuksien mukaan vasta Prahassa. Suomessa lentokentällä yhdellä eurolla sai n. 24 korunaa, Prahan vaihtopisteissä enimmillään 27. Fashion Arenalla osa kaupoista hyväksyi eurot maksuvälineenä, vaihtoraha annettiin korunoissa. Monissa kaupoissa ja ravintoloissa voi maksaa luottokortilla, tämä kuitenkin kannattaa varmistaa etukäteen.
|
Näkymä Prahan linnalta. |
|
Näkymä Kaarlensillalta linnan suuntaan. |