Englanninkielinen alkuteos I'm Not (Very) Afraid of the Dark
Kuvitus Daniel Rieley
Suomentanut Tuula Korolainen
Tammi 2019
24 s.
Tarinan nimettömäksi ja iättömäksi jäävä kertoja pohtii pimeää, sitä mitä se on päivällä ja mitä yöllä. Miten asiat ja esineet näyttävät toisilta riippuen siitä, osuuko niihin valoa vai ei. Miksi Pimeä on niin suuri ja pelottava asia, että se saa ison alkukirjaimen?
Sanon aina kaikille että minä en pelkää mitään.
Kammoanko myrkkykäärmeitä? Takuulla en!
Tai isoja karvaisia hämähäkkejä? En ikinä!
"Entä pelkäätkö sinä pimeää?" ne kysyvät.
"En", minä sanon.
(Mutta sitten minä mietin.
"En hirveästi...)
No, ainakin se on totta päiväsaikaan.
Päivällä Pimeä on pieni. Se tunkee itsensä nurkkiin ja tavaroiden alle, niin kuin olisi piilosilla.
Onneksi tarinamme hahmon ei tarvitse kohdata Pimeää yksin. Telttaretkellä isän kanssa Pimeän kohtaaminen on turvallista ja osoittautuu, että sen kanssa voi tulla toimeen, kenties jopa ystävystyä.
Pimeässä moni asia voi tuntua pelottavalta, vaikka ei sitä valossa olekaan. Poika voittaa pelkonsa tekemällä Pimeästä arvauspelin ja suuntaamalla pelottaviin kohteisiin taskulampun valoa.
Entä tuo varjo ja kiiluvat silmät?
Pöllö oksallaan.
Ja tuo levoton lepatus...?
Yöperhosia vain!
Koin tarinan lohdullisena. Pimeä ei missään vaiheessa tule sellaiseksi, että se kuristaisi tarinan lasta tai lukijaa, se hiipii lähelle mutta pysyy kuitenkin riittävän etäällä. Siinä vaiheessa kun se kohdataan silmästä silmään, taustalla on mukana turvallinen aikuinen.
Joissain kirjan sivuissa on pieniä reikiä, niin että edeltävällä sivulla näkyy tulossa olevan jotain jännittävää mutta seuraavalla sivulla paljastuu että kyseessä on tuttu, vaaraton juttu. Pidän tällaisista, ne herättävät aina ihailua kirjailijaa ja kuvittajaa kohtaan, että kuinka he saavat luotua tarinalle jatkumon paitsi seuraavalle myös edelliselle sivulle.
Alkuperäistä tekstiä en ole nähnyt, mutta suomennoksen kielestä pidän kovasti. Iso plussa siitä, että pimeässä koettua seikkailua ei ole tungettu runomuotoon, vaan sanat soljuvat vapaina. Kokonaisuus on eheä, yhtenäinen, rauhoittava. Mielestäni tämä sopii pienellekin kuuntelijalle, lisäksi kuvissa riittää tutkittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti