Ruotsinkielinen alkuteos Antikkurs för vilsna hjärtan
Suomentanut Katariina Kallio
SAGA Egmont 2022
434 s.
Suhtaudun aina hiukan epäluuloisesti viihdekirjoihin, sillä en ole ollenkaan siirappisen menon ystävä. En myöskään jaksa kirjoja, joissa nainen empii komean remppamiehen ja seksikkään kirjanpitäjän välillä, lähes paniikissa kun biologinen kello tikittää. Antiikkikurssi eksyneille sydämille vaikutti kuitenkin lupaavalta, koska takakannessa puhuttiin liki seitsemänkymppisestä henkilöstä, ystävystymisestä ja kostosta.
Hitusen erakoitunut edustusrouva Kristina joutuu antiikkikurssin vetäjäksi lyhyellä varoitusajalla. Poikansa painostuksesta hän suostuu, onhan kyseessä vain kymmenen kerran kokonaisuus. Vastikään leskeytynyt Per-Olof menee kurssille tyttäriensä pakottamana, koiransa Charlien kanssa. Maria ylipuhuu kurssille miehensä Martinin, hänen mielestään tässä olisi heille kerrankin jotain yhteistä tekemistä, jotain mikä toivottavasti lähentäisi heitä uudestaan. Klara voittaa paikan kurssille taloyhtiön arpajaisista, ja koska voitto on henkilökohtainen, hän ei voi myydä palkintoa vaan joutuu osallistumaan. Koska lastenvahtia ei ole, hän ottaa mukaan pienen tyttärensä Esterin. Ainoa oikeasti kiinnostunut osallistuja on kiireinen kokki Peter.
Jos lukija on kiinnostunut antiikkiesineistä, hän joutuu pettymään. Kokoontumiskertojen alussa mainitaan lyhyesti, mikä on sen kerran teema. Itse luennoista ei kerrota mitään. Tärkeämpää on se, mitä tapahtuu tauolla ja kokoontumisten välillä. Vaikka kurssikertoja on vain kymmenen, osallistujat huomaavat pian kiintyvänsä toisiina. Jokaisella on omat ongelmansa, mutta niistä kertominen helpottaa. Jokainen saa pian huomata olevansa vähemmän yksin kuin ennen.
Per-Olof körötteli avolavaisellaan kotia kohti mukava tunne vatsassaan. Hän oli tänä iltana jutellut kolmen uuden ihmisen kanssa. Siitä pitäisi kertoa tyttärille, kun nämä seuraavan kerran tulevat kahville. Se varmaan ilahduttaisi ja toivottavasti myös rauhoittaisi heitä hiukan. Lisäksi hän oli pystynyt puhumaan Eivorista, eikä tuntenut olleensa uskoton tai pettäneensä vaimon muistoa, vaikka oli nauttinut illasta. Asiat olivat niin kuin olivat. Vaimo oli kuollut.
Hänen piti jatkaa omaa elämäänsä jollakin tapaa, eivätkä tyttäret varmaan aivan väärässä olleet sanoessaan, että hänen piti vähän tuulettua. Lapsenlapset olivat kyselleet monta kertaa viime aikoina, milloin hän tulisi katsomaan heidän pelejään. Häntä tarvittiin, sen hän tiesi. Kaikki oli kuitenkin niin vaikeaa ilman Eivoria, eikä vaimoa saanut enää takaisin, vaikka kuinka olisi halunnut. Surukuplasta ei päässyt omin neuvoin ulos. Voi jospa joku puhkaisisi sen rikki!
Tämä oli kyllä nimenomaan feelgood-kirja, ei hömppää. Hahmoissa on tiettyjä kliseitä, mutta he pystyvät myös yllättämään käyttäytymällä edes joskus toisin kuin olettaisi - paitsi Klaran eksä Tobbe, hän on juuri niin kliseinen isorintaisia naisia jahtaava narsisti kuin olla voi. Pidin erityisesti Per-Olofista ja siitä, kuinka hän rakentaa elämänsä leskenä uudelleen. Kun yksi pala asettuu kohdilleen, seuraava löytää paikkansa, ja sitten seuraava. Pidin kyllä myös muista kurssilaisista.
Tarinassa on lämmintä huumoria, ja mielestäni se kuvaa oivallisesti sitä että ystävyys ei katso ikäeroa. Se näyttää, että uusin ihmisiin tutustuminen kannattaa, ja vaikka olisi tullut petetyksi tai kaltoinkohdelluksi voi silti luottaa toisiin.
Pinnan alla on monia ikäviä asioita perheväkivallasta taloushuolien kautta masennukseen. Niitä käsitellään turhankin varovasti, vain pintaa raapaisten. Väitän, että tähän sivumäärään olisi mahtunut tarkempikin perehtyminen. Ongelma ehkä on siinä, että yksittäiset luvut ovat todella lyhyitä, joskus vain aukeaman pituisia. Siinä ei kovin syvälle mennä, kun seuraavassa luvussa päähenkilönä on joku toinen. Yleensä seuraava kohtaaminen ei jatka siitä mihin edelliskerralla jäätiin, vaan henkilölle tapahtuukin jo jotain muuta.
Hallengård on kirjoittanut kirjasarjan, mielenkiintoista nähdä mitä toisessa osassa tapahtuu. Siinä seikkailevat samat henkilöt kuin tässä, paria vuotta myöhemmin. Sarjan kakkososa Antiikkikahvila kolhiintuneille sydämille on jo saatavilla e-kirjana ja e-äänikirjana.
Kirja on luettu myös blogissa Kirjan jos toisenkin.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 44, "kirja kuuluu genreen eli kirjallisuudenlajiin, jota et yleensä lue". Se sopisi myös ainakin kohtaan 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa".
Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen muutos on "ystävystyminen tai ystävän menettäminen".
On varmaan siinä ja siinä, että kävisikö minulle. Feelgood tulisi tarpeeseen, mutta pinnallinen ote noihin vakaviin asioihin ei kyllä houkuttele.
VastaaPoistaTässä on ehkä liikaa henkilöitä, ajatellen sitä että jokaisella on joku ongelma. Jos edes osalla olisi ollut tavallisen tylsä elämä, niin olisi ehkä ollut tilaa paneutua muutamaan ongelmaan syvemmin.
PoistaFeelgoodiksi voisin suositella Jenny Fagerlundin kirjaa Kesän suuret ja pienet salaisuudet, olen sen jo lukenut mutta odottaa vielä bloggausjonossa :)