perjantai 27. tammikuuta 2023

Lilja Kangas: Tahdon elää

 

Lilja Kangas: Tahdon elää

Kustannus Z 2022

265 s.





8.-luokkalainen Taika sairastuu syöpään ja edessä on pitkä sairaalajakso. Tilanne on järkyttävä niin Taikalle kuin hänen perheelleen ja ystävilleen. Tavalliset teinielämän huolet unohtuvat, kun kuolemanpelko valtaa mielen. Kuukausien kuluessa tutuksi tulevat niin magneettikuvaukset, solunsalpaajahoidot, lyhyet ilonhetket kotona käymisestä ja kavereiden sairaalavierailuista kuin toivon ja toivottomuuden tunteet. Taikalla on myös huoli pikkusiskosta, joka tuntee toisinaan jäävänsä isosiskon ja tämän sairauden varjoon. 

Isä painaa pääoven vieressä olevaa ovisummeria. Palelu saa minut vavahtelemaan. Kuuluu piippaus. Punainen valo ovikellon vieressä vilkkuu, ja liukuovet avautuvat. Niiden takaa astuu esiin vartija. Hänellä on yllään kirkkaan keltainen heijastinliivi. Sen väri sattuu silmiini. Puristan silmät kiinni ja painan kasvoni isän olkaa vasten. 
- Hei, meidän pitäis päästä lasten syöpäosastolle, isä sanoo.
- Selvä, tietenkin, vartija vastaa ja viittoo meitä peräänsä. - Tiedetäänkö siellä, että olette tulossa?
- Joo, tiedetään, isä vastaa.
Kaikkialla on aivan hiljaista. Astumme sisään hissiin ja nousemme ääneti seitsemänteen kerrokseen. 
- Te varmaan pärjäättekin tästä eteenpäin, vartija sanoo, kun hissi pysähtyy ja ovet aukeavat. 
- Joo, pärjätään. Kiitos, isä sanoo ja astuu käytävään. 
Vartija laittaa kätensä hissin ovelle, jottei se sulkeutuisi vielä. 
- Paljon jaksamista, hän sanoo ja luo isään myötätuntoisen katseen. 
- Kiitos, isä sanoo taas. 
Isä painaa osaston ovisummeria, eikä mene kuin hetki, ja ovi aukeaa. Ovet nitkahdus kaikuu tyhjässä hämärässä käytävässä.
- Hei, vastaan tullut hoitaja sanoo.
Lähdemme hänen perässään käytävän päässä olevaan huoneeseeni. Isä laskee minut varovasti sängylle. Käännyn vatsalleni. Selällään tai kyljellään makaaminen tekee liian kipeää. Sairaanhoitaja laittaa minulle kipulääkkeet tippumaan ja katoaa sitten käytävään hakemaan kylmäpussia ja vettä. Ei mene kauaa, kun lääkkeistä johtuva väsymys jo painaa päälleni, ja ympärilläni tapahtuvat asiat ovat vain kaukaisuutta. 

Tarina on hurja, se on todella koskettava ja karu, ihon alle menevä kuvaus sairastumisesta. Se myös muistuttaa, että terveydenhuolto tekee kaikkensa mutta syöpä on edelleen sairaus, josta jotkut selviävät ja toiset eivät. 

Pidän siitä, miten Taikan kaverit pysyvät hänen tukenaan, vaikka eivät aina tiedäkään mitä sanoa tai tehdä. He ymmärtävät, että läsnäolo on tärkeää. Taikan huoli perheestään on riipaisevaa, se että hän välittää niin voimakkaasti siitä miltä muista tuntuu. 

Kangas on vasta 16-vuotias kirjailija, mutta ei häviä yhtään aikuisille tekijöille. Pikemminkin päinvastoin; nuorten ja vanhempien puhe ei tunnu yhtään teennäiseltä vaan hyvin luonnolliselta. Hänen omakohtainen  kokemuksensa syövän sairastamisesta on varmasti vaikuttanut siihen, kuinka uskottavilta kaikki Taikan ajatukset ja tuntemukset tuntuvat. 

Aihe ei ole helppo, eikä tarinan lukeminen ole helppoa vaikka omassa lähipiirissä ei olisikaan lapsia joilla on tai on ollut vakava sairaus. Mielestäni tämä on tärkeä kirja, sillä sairastuminen voi osua omalle tai kaverin kohdalle koska vaan. Elämä on arvaamaton, ja tällaisille taistelutarinoille on tarve. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 14, "kirja kertoo terveydenhuollosta" ja Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen muutos on sairastuminen.

4 kommenttia:

  1. Oho, enpä ollut tiennytkään tästä! Hyvä nosto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli mennyt ohi, kustantamo taitaa olla niin pieni ettei heiltä ilmesty katalogia, ja taitaa myös lehdistössä mennä lasten ja nuorten kirjoittamat kirjat pitkälti ohi.

      Tämä osui käsiini kirjaston palautushyllystä, kiinnostuin heti.

      Poista