Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

 

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

Englanninkielinen alkuteos Vera Wong's Unsolicited Advice for Murderers (2023)

Suomentanut Tanja Falk

Publiva 2025

366 s.

Kuusikymppinen leski Vera Wong pitää San Franciscossa Maailmankuulua teehuonetta, jota todellisuudessa ei tunne juuri kukaan. Vakituisia asiakkaita on vain yksi. Veran elämä kulkee päivästä toiseen samoja rutiineja, kunnes yhtenä aamuna kaikki muuttuu. 

Teehuoneesta löytyy kuollut mies. Rikossarjoja katsellut Vera päättää auttaa poliisia ja piirtää ruumiin ääriviivat lattiaan. Tuleepa hän ottaneeksi löytämänsä muistitikun varmaan talteen. Vera saa huomata, ettei oikea elämä ole lainkaan niinkuin tv-sarjoissa. Paikalle ei tule rikosteknistä tiimiä, eikä häneltä oteta sen enempää sormenjälkiä kuin DNA-näytettä. Sen sijaan teehuoneelle alkaa ilmestyä ihmisiä, joista kukaan ei ole käynyt siellä ennen. He päätyvät Veran listalle murhasta epäiltynä, mutta pian heistä tulee myös hänen ystäviään. Vera on silti päättäväinen; ystäviä tai ei mutta syyllisen on löydyttävä. 

Sana ja Riki ottavat kumpikin yhden kassin. "Mitä näissä on ?" Sana kysyy poimiessaan yhden Tupperware-rasian ja tiiraillessaan muovin läpi sen sisään. Hän näkee jotain ruskeaa, joka uiskentelee sakeassa kastikkeessa. 

"Ruokaa. Siinä rasiassa on naudanlihaa pippurikastikkeessa, oikein mureaa. Marinoin lihan riisiviinissä, niin siitä tuli todella pehmeää, kuin haukkaisi vaahtokarkkia."

"En tiennytkään, että lihan pitäisi muistuttaa koostumukseltaan vaahtokarkkia", Sana sanoo ja sujauttaa rasian kassiin. 

Vera kurtistaa hänelle kulmiaan. "Se on tietenkin vain sanonta. Huomaat myöhemmin, se on täydellisen mureaa. Aa, siinä taas on haudutettua tofua ja sieniä. Lapset rakastavat sitä. Se oli minun Tillyni lempiruokaa."

Pian kumpikin kassi on pakattu täyteen rasioita. 

"No niin, viekää ne alakertaan", Vera sanoo hilpeästi. "Olkaa varovaisia! Kokkasin koko aamun!"

"Kellohan on vasta kymmenen", Riki sanoo. "Et ole voinut kokata tätä kaikkea tänä aamuna."

Vera luo häneen tuiman katseen silmäkulmastaan. "Sitä ehtii kaikenlaista, kun herää tarpeeksi aikaisin." Hän marssii heidän ohitseen ja lähtee kohti alakertaa. 

"Mutta -", Sana heivaa ähkäisten kassin olalleen. "Mihin kaikki tämä ruoka on menossa?"

Veralla on vastaus valmiina. "Tietysti neljännen epäiltyni luo." Juuri silloin alakerran kello kilahtaa. "Ah, sieltä saapuu kolmas epäiltyni. Tulkaa, meillä ei ole koko päivää aikaa!"

Sana oppisi vielä jonain päivänä sanomaan vastaan määräileville aasialaisrouville. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se päivä ei ole tänään.

Vera on toden totta melkoinen päällepäsmäri ja puheissaan erittäin suora, mutta tekee asiat hyvää tarkoittaen ja olematta ilkeä. Tämän takia hän on sympaattinen ja hauska päähenkilö, eikä ainakaan minulle ollut yhtään ärsyttävä. Aseenaan toinen toistaan herkullisemmat ateriat hän saa uuden ystäväpiirinsä avautumaan ja heistä jokainen alkaa saada uutta otetta elämään. He saavat huomata, että Veralta on mahdoton pitää piilossa kipeimpiäkään salaisuuksia, mutta samalla havaitsevat ettei niiden paljastuminen olekaan niin kamalaa. 

Kaiken syömisen ja yhdessäolon aikana Veralta ei jää mitään näkemättä ja kuulematta. Häntä kuitenkin turhauttaa, kun kukaan epäillyistä ei vaikuta toista todennäköisemmältä syylliseltä. Usko omiin etsivän kykyihin pysyy silti lujana eikä hän ole valmis antamaan periksi. Kiirettä ei ole, joten kuva saa paljastua pieni pala kerrallaan, hitaasti ja pakottamatta. 

Tämä mukava pehmodekkari aloittaa sarjan, englanniksi on jo ilmestynyt toinen osa Vera Wong's Guide to Snooping (on a Dead Man). Jos se suomennetaan, on kiinnostavaa nähdä millä nimellä. Tykkäsin kovasti että uusi ystäväpiiri liittyi hyvin tiiviisti Veran elämään, joten he pysyvät todennäköisesti mukana seuraavissa osissa. Heitä on myös sen verran vähän, jotta heihin ehti kiintyä jo ensimmäisen kirjan aikana. Totisesti toivon ettei kukaan heistä joudu murhatuksi! 

Helmet-lukuhaasteeseen tämä menee toiseksi kohtiin 47 ja 48 eli "kaksi kirjaa, joissa on saman nimiset päähenkilöt". Toiseksi aion laittaa Ann Cleevesin Vera-sarjan kirjan. 

Kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkassa. 

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9

 

Claire Douglas: Salaisuus talossa nro 9

Englanninkielinen alkuteos The Couple at No. 9 (2021)

Suomentanut Heli Naski

Publiva 2025

422 s. 

Claire Douglas on kirjoittanut useita jännäreitä, joista nyt on saatu ensimmäinen suomeksi. Kirja on hänen seitsemäs teoksensa, mutta ne ovat kaikki yksittäisiä kirjoja eivätkä sarjaa, joten suomennos- tai lukemisjärjestyksellä ei ole väliä. Tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella aion lukea häneltä muutakin. 

Saffy ja Tom ovat muuttaneet pieneen englantilaiskylään Saffyn perimään taloon. Eipä aikaakaan kun puutarhasta löytyy remontin yhteydessä kaksi ruumista. Käy ilmi, että ruumiit ovat muutaman vuosikymmenen takaa, eli ajalta jolloin Saffyn isoäiti paitsi omisti talon myös asui siellä jonkin aikaa. Saffyn äiti Lorna matkustaa Espanjasta kotiin ollakseen tyttärensä tukena mutta myös selvittääkseen tämän kanssa, mistä on kyse. Pystyykö hoitokodissa asuva, dementoitunut Rose kertomaan tyttärelleen ja tyttärentyttärelleen, mitä talossa on tapahtunut? 

Ruumislöytö tietysti laittaa kylässä juorut liikkeelle ja tuo toimittajat Saffyn ja Tomin ovelle. Sinne ilmestyy myös hämäräperäinen, yksityisetsiväksi itsensä esittelevä mies, joka kaipaa Rosen taloon piilottamia todisteita. Todisteita mistä, kummastelee talon väki. Karmeasta löydöstä ja painostavasta tunnelmasta huolimatta Saffy ja Rose kaivelevat johtolankoja etenkin siksi, että voisivat osoittaa ettei Rose ole ollut tapahtumiin osallisena millään tavalla. Pikkuhiljaa he saavat tietää asioita, jotka järkyttävät heitä perin pohjin ja pakottavat heidän katsomaan elämäänsä ihan uudesta vinkkelistä. 

Tarina etenee myös Theon näkökulmasta. Theo löytää isänsä työhuoneesta lehtiartikkelin ruumislöydöstä. Tunnekylmä isä raivostuu Theon kysyessä asiasta, jolloin tämä alkaa epäillä isällä olevan jotain salattavaa. Mitä se voisi olla, ja kuinka hän pystyisi saamaan sen selville? 

Välillä hypätään vuoteen 1980 ja Rosen elämään. Sieltä saadaan pieniä vihjeitä tapahtumista, mutta ei liikaa eikä liian aikaisin. 

"Sheila. Häijy pieni tyttö."

Kuka on tämä Sheila, jonka hän mainitsee yhä uudestaan? Niin kovasti kuin tahtoisinkin tietää lisää, minun pitää saada hänet keskittymään käsillä olevaan aiheeseen. "Muistatko vielä, kun asuit Skelton Placen talossa, mummi?"

Mummi ojentautuu. "Totta helvetissä muistan. En ole mikään typerys."

Häkellyn. Mummi ei ole koskaan puhunut minulle tällaiseen sävyyn, enkä ole koskaan kuullut hänen kiroilevan. "Tiedän kyllä, ettet ole tyhmä", lepyttelen. 

Meidät keskeyttää äidin ääni. "Minusta meidän pitäisi jättää kuulusteleminen poliisille, kulta."

"En minä kuulustele mummia", puolustaudun ja mulkaisen äitiä. Vaikka kuulustelenkin. Mutta äiti ei osaa käsitellä mummia, minä taas osaan. Nurkkaukseemme laskeutuu jännittynyt hiljaisuus. Tiedän äidin hautovan itsekseen sitä, ettei mummi muistanut häntä. Ymmärrän, miten loukkaavaa se on, mutta joskus mummi ei muista minuakaan. Äiti ei ole käynyt hoivakodissa kovin usein. Minun olisi pitänyt varoittaa äitiä, että näin voi käydä.

"Jean löi häntä", mummi rikkoo äkkiä hiljaisuuden. 

Kumarrun häntä kohti. "Kuka on Jean?"

"Jean löi häntä. Jean löi häntä päähän, ja hän kaatui maahan."

Pidätän hengitystäni, jotten häiritsisi mummin ajatuksenjuoksua. Suorastaan tunnen äidistä uhkuvan jännityksen. 

Tykkäsin! Tässä ei ole väkivaltaa eikä juuri jännitystä, mutta tarina on tosi kiinnostava ja koukuttava. Eri näkökulmat toimivat ja tuovat lukijan eteen monia mahdollisia tapahtumakulkuja. Tapahtumat etenevät tasapainossa, eli tasaisen varmasti koko ajan. Ei ole tyhjäkäyntiä eikä sitä, että kaikki rysäytettäisiin yhtäkkiä kasaan viimeisillä sivuilla. 

Henkilöhahmoista Tom jää etäisimmäksi vaikka hän on paikalla paljon. Ehkä se johtuu siitä, että tarinaa ei kerrota hänen näkökulmastaan, eikä hänen roolinsa ole paljoa muuta kuin tukea Saffya ja tehdä talossa pieniä korjauksia. Saffyn, äidin ja isoäidin keskinäiset suhteet ovat isossa roolissa, mutta mitään ihmissuhdejaarittelua tai traumojen purkamista tämä ei ole. Paljon ajatuksia herättävää kyllä, ja paikoin surullistakin.

Toivon, että saamme pian lisää Douglasin kirjoja suomeksi. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 39, "kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen".