tiistai 15. joulukuuta 2020

Jari Järvelä: Klik

 

Klik-kirja valokuvien ympäröimänä
Jari Järvelä: Klik

Tammi 2020

335 s.





Olen ollut innoissani Jari Järvelästä jo vuosien ajan, esimerkiksi postauksissa kirjoista Särkyvää ja Se ken tulee viimeiseksi. Sanon samaa kuin aiemmin; pidän siitä että kirjan avatessaan ei koskaan tiedä, mitä tulee. Aiheet ovat vaihtelevia, eivätkä tarinat ole keskenään samanlaisia. 

Tuorein teos Klik vie meidät Iriksen mukana 1900-luvun kuohuvaan Eurooppaan. Lyhytkasvuinen Iris lähetetään kotoa pois, Taivaansini-nimiseen keuhkotautiparantolaan. Hän ei ole sairas, mutta lääkärit ovat antaneet hänelle lyhyen elinaikaennusteen. Perheyrityksen menestykselle on parempi saada Iris pois näkyvistä. Vastoin kaikkia odotuksia hän elää vanhemmaksi kuin kukaan perheestään. 

Ensikosketuksen kameraan ja valokuvaamiseen Iris saa lapsena, kun Signe Brander tulee kuvaamaan heidän kartanoaan. Neljän päivän aikana Iris lumoutuu tavalla, joka ei koskaan jätä häntä rauhaan. Minne tahansa hän menee, hän löytää aina kuvattavaa. Alicante, Pariisi, Hampuri, köyhät, kuuluisat, sota... Iris ottaa loistavia kuvia, mutta lyhytkasvuisena naisena hän ei koskaan saa niistä kunniaa. Hänen "ystävänsä" Henri Cartier-Bresson ja Robert Capa käyttävät hänen kuviaan ominaan, saaden niillä maailmanmainetta. Lisäksi Iris onnistuu kuvaamaan tilanteita, joita kukaan muu ei. Näitä kuvia hän ei kuitenkaan näytä kenellekään. Sitten, kun hän olisi valmis paljastamaan totuuden, kohtalo päättää toisin.


Vivian herähtää kirkkaaseen nauruun, jolla voisi leikata lasia.
- Hiljaa, poliisi käskee mutta Vivian ei saa nauruaan katkaistua. Poliisi kääntyy mulkoilemaan minua, vaikka olen koko ajan pysytellyt hipihiljaa. 
- Ja mitä sanottavaa sinulla piru vie on tähän? poliisi äsähtää. Hän roikottaa toisessa kädessään nukkea ja toisessa kädessään irtokättä. Nyt nukelta putoaa jalka, katseemme kääntyy siihen.
- Minä näin noita Normandiassa, sanon.
Vivian vie minut isäntäperheensä kotiin, hän on oikeasti lastenhoitaja. Hänellä on oma huone, jonne lapsilta on pääsy kielletty. Sängyn vieressä on kolme kenkälaatikkoa, niiden sisällä ei ole kenkiä, vaan neliönmuotoisia Rolleiflex-kuvia, sadoittain.
- Mitä sinä teet näillä? kysyn.
- Otan yhden rullan päivässä, Vivian sanoo. - Kaksitoista kuvaa. En enempää, en vähempää. Ne ovat päiväkirjani. Ne ovat minä.

Minulle tuli tästä mieleen Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Siinä Allan kiersi nuorena maailmaa ja tapasi liudan merkkihenkilöitä, jättäen kädenjälkensä moniin suuriin keksintöihin mutta saamatta niistä koskaan kunniaa. Iris kuvaa merkittäviä ihmisiä ja tapahtumia, saamatta niistä koskaan kunniaa. Hänen tiensä kulkee Normandian maihinnoususta koulukuvaajaksi. 

Pieni koko ei lannista Iristä, päinvastoin. Kun hän Taivaansinessä tajuaa, että perhe ei oleta hänen palaavan, hän päättää selviytyä. Kun hän uhkaa tulla kotiin, hänelle luvataan kuukausiraha kunhan hän pysyy poissa. Kuukausirahan turvin hän lähtee Espanjaan. Biologinen perhe on hänet hylännyt, joten hän etsii perheen muualta. Vaikka monet hänen uusista tuttavistaan ja ystävistään käyttävät häntä ja hänen valokuviaan hyväksi, ei hän silti luovu heistä. Kamera on hänen elämänsä, muu tulee siinä sivussa.

Tarina on koskettava ja hurjan kiehtova. Se herättää miettimään, tapahtuuko tällaista oikeasti, todennäköisesti. Onhan monien kuvataiteilijoidenkin kanssa niin, että heidän nimissään on mestariteoksia, jotka ovat osin tai kokonaan heidän oppilaidensa tai jonkun muun tekemiä. Minulle heräsi myös kiinnostus, että mistä Järvelä on saanut idean kirjaansa. Näkikö hän jonkun kuvan, kenties sen missä on "Iriksen" varjo kulmassa, ja siitä se sitten lähti? Lukiessa oli myös ihan pakko etsiä netistä kuvia mainituista otoksista. 

Huh, mikä kirja, todella hieno! 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan Klikin kohtaan 11, "vaihtoehtohistoria". Tämä jos mikä kutkuttaa hermoa, entä jos? Se sopisi haasteessa myös esimerkiksi kohtiin 6, "kirjan nimi alkaa ja loppuu samalla kirjaimella" ja 15, "fiktiivinen kertomus jossa mukana todellinen henkilö".

Klik on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää sekä Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta! Jari Järvelä on jäänyt minulle tuntemattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! Oikeastaan mikä tahansa on hyvä, ei väliä aloittaako ensimmäisestä vai tästä viimeisimmästä :)

      Poista