Martha Wells: Hälytystila

 

Martha Wells: Hälytystila

Englanninkielinen alkuteos The Murderbot Diaries 1: All Systems Red (2017)

Suomentanut Mika Kivimäki

Hertta Kustannus 2023

191 s. 

Mustan huumorin sävyttämä scifi-kirja kuulosti sellaiselta, että sen haluan lukea. Varsinkin kun päähahmo on Murhabotti, turvallisuusandroidi joka ei ollenkaan viihdy tehtävässään tutkimusryhmän turvaajana vaan haluaa mieluummin keskittyä kattavaan viihdetarjontaan. 

Murhabotin leppoisat olot päättyvät, kun tutkijat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Miksi ryhmä ei tiennyt planeetan pinnan alla elävästä hirviöstä? Kun järjestelmiä tutkitaan tarkemmin, huomataan esimerkiksi karttojen olevan puutteellisia. Onko kyse virheestä vai sabotaasista? Haluaako jokin taho estää planeetan tutkimisen? Pian ryhmä joutuu vaaraan, ja silloin Murhabotin on muututtava turvaajasta taistelijaksi. Vaikka hän ei ole kiinnostunut ihmisistä, hän kuitenkin haluaa heidän pysyvän hengissä. 

Kun olin hakkeroinut hallintamoduulini, minusta olisi voinut tulla joukkomurhaaja, mutta sitten hoksasin, että pääsin käsiksi kaikkeen yhtiön satelliittien välittämään viihdetarjontaan. Sen jälkeen on kulunut osapuilleen 35 000 tuntia ilman pahempaa murhaamista, mutta sangen varmasti vähän vaille 35 000 tuntia elokuvien, sarjojen, kirjojen, näytelmien ja musiikin parissa. Sydämettömäksi tappokoneeksi olin kauhean epäonnistunut lajissani.

(...)

On väärin pitää rakennettua olentoa puoliksi bottina, puoliksi ihmisenä. Se kuulostaa siltä kuin nämä puoliskot olisivat erillisiä, ikään kuin bottipuolisko haluaisi noudattaa käskyjä ja ihmispuolisko haluaisi suojella itseään ja hankkiutua helvettiin tästä paikasta. Se oli kaukana todellisuudesta, jossa olin pahuksen hämmentynyt kokonainen olento vailla aavistustakaan, mitä halusin tehdä. Mitä pitäisi tehdä. Mitä oli tarpeen tehdä.

Oh, tämä oli kyllä riemastuttava lukukokemus! Ehdottomasti helposti lähestyttävää, matalan kynnyksen tieteiskirjallisuutta, jota lukeakseen ei tarvitse olla teknologia-asiantuntija. Murhabotti on tosi kiinnostava hahmo, nimestään ja murhaajataustastaan huolimatta helposti pidettävä. Ristiriita kliinisen "tappokoneen" ja saippuasarjoihin addiktoituneen laiskurin välillä on suorastaan hilpeä kokemus.

Tarinan ihmiset jäävät kylläkin etäisiksi, heistä tai heidän historiastaan ei kerrota juuri mitään. Vähän tuntui myös siltä, että ei tässä varsinaista juonta ollut, ja ainakin minulle jäi muutama asia epäselväksi. Iso ja väljä fontti tekee sen, että sivumäärä tuntuu suurelta verrattuna sisällön määrään, että mennään vähän kuin pikakelauksella eteenpäin. 

Tätä voi suositella kasiluokkalaisten genrevinkkaukseen, luulen että nuoret saattavat innostua. 

Aion lukea sarjan seuraavan osan, se onkin jo ilmestynyt suomeksi. Toivottavasti se on yhtä viihdyttävä kuin sarjan avaus. 

Hälytystila on luettu myös blogissa Amman lukuhetki.

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 21, "kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta". Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen muutos on "keksinnön tai tekniikan tuoma muutos".

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

 

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Englanninkielinen alkuteos The House in the Cerulean Sea (2020)

Suomentanut Mika Kivimäki 

Karisto 2021

                                                        446 s.

Uusi kirjavuosi on avattu, ja hyvä tavaton sentään millaisella kirjalla! Talo taivaansinisellä merellä on aika lailla täydellinen paketti, jossa on niin huumoria, jännitystä kuin pelkojen voittamista. Henkilögalleria on mitä monipuolisin aina hyytävästä ms Jenkinsistä maailman herttaisimpaan Heleniin. 

Linus Baker työskentelee sosiaalityöntekijänä Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla. Käytännössä hän kiertää orpokoteja ja tutkii, millaiset olot niissä on. Jos maagisia lapsia kohdellaan hyvin, orpokoti saa jatkaa ja jos ei, se suljetaan. Linus kokee olevansa työssään hyvä, eikä osaa kuvitella tekevänsä muuta, vaikka työskentelyolosuhteet ovatkin aika karmeat. 

Eräänä päivänä Linus kutsutaan tapaamaan Äärimmäisen Korkeaa Johtoporrasta. Hän saa suoritettavakseen erittäin salaisen tehtävän. Marsyasin saarella on orpokoti, jonka toimintaan hänen on tutustuttava kuukauden ajan ja josta hänen on raportoitava viikottain. Lähtö on seuraavana aamuna. Kun juna on saapunut pääteasemalle, Linus alkaa tutustua saamaansa materiaaliin. Hän pääsee ensimmäisen lapsen tietoihin ja pyörtyy välittömästi. Kyseessä on kuusivuotias Lucifer eli Antikristus, kutsumanimeltään Lucy. Tointuessaan Linus kohtaa ms Chapelwhiten, saaren suojelushengen, joka on tullut hakemaan hänet saarelle. Siellä Linus tutustuu muihin lapsiin eli traakki Theodoreen, maahinen Taliaan, muotoaan kääpiöpystykorvaksi muuttavaan Saliin, metsänhenki Pheehen sekä Chanceyyn, vihreään otukseen jonka lajia ei tiedetä. Orpokotia johtaa salaperäinen mutta kiehtova Arthur.

Vaan eipä osannut Linus saarelle saapuessaan arvata, mitä kaikkea kuukauden aikana tapahtuu. Hän löytää niin saaren asukkaista kuin itsestään puolia, joita ei olisi osannut arvata olevankaan. Samalla hän joutuu kyseenalaistamaan kaiken, mihin on ennen uskonut. Hänen työtään ovat aina ohjanneet SÄÄNNÖT JA MÄÄRÄYKSET, joiden ehdottomaan totuuteen hän on aina nojannut, ja elämässä on ollut pitkään samat rutiinit. Mutta orpokoti, talo meren rannalla, kääntää hänen elämässään aivan uuden lehden. 

Käytävällä oli pikkukoira tuijottamassa Linusta, ja sen vierellä seisoi (istui?) muodoton vihreä limamöykky, jolla oli kirkkaanpunaiset huulet. Ja mustat hampaat. Ja varrelliset silmät, jotka nousivat korkealle pään yläpuolelle ja näyttivät liikkuvan toisistaan riippumatta. Chanceylla ei ollut käsivarsia, vaan pikemminkin lonkerot, joissa oli pienen pieniä imukuppeja koko pituudeltaan. Hän ei ollut täysin  läpinäkyvä, vaikka Linus erottikin hänen selkänsä takana piileskelevän Salin ääriviivat.

"Minulla ei ole päällystakkia", Linus kuuli sanovansa, vaikka ei ollutkaan antanut aivoilleen sellaisia ohjeita. 

Chancey rypisti otsaansa. "Voi. Sepä pettymys." Hänen silmänsä heiluivat edestakaisin, kun hänen mielialansa näytti kirkastuvan. Kirjaimellisesti, sillä hänen värisävynsä muuttui vaaleamman vihreäksi. "Ei sillä väliä! Olen jo huolehtinut matkatavaroistanne, sir! Laukkunne on viety huoneeseenne, kuten myös se barbaarinen häkki, joka on oletettavasti tarkoitettu kissallenne, joka parhaillaan nukkuu tyynyllänne." Hän ojensi toisen lonkeronsa.

Linus jäi tuijottamaan sitä. 

"Öhöm!" Chancey rykäisi painokkaasti ja heilautti lonkeron kärkeä kahdesti. 

"Sinun pitää maksaa hänelle juomarahaa", Talia suhisi Linuksen selän takana.

Linus tunsi jälleen toimivansa ilman minkäänlaista ajatustoimintaa ja alkoi kaivaa esiin lompakkoaan. Hän avasi sen, löysi dollarin setelin ja ojensi sen. Se kastui välittömästi läpimäräksi. kun Chanceyn lonkero sulkeutui sen ympärille. "Vau", olento kuiskasi vetäessään setelin lähemmäksi, ja silmät kaartuivat varsiensa päässä katsomaan sitä lähempää. "Nyt se on tehty. Minä olen oikea hotellin kantaja."

Linus ei ehtinyt reagoida mitenkään tähän ennen kuin ilmassa kajahti hyytävä ääni, joka tuntui kantautuvan kaikkialta. Ilmasta, lattioista, itse heitä ympäröivistä seinistä.

"Minä olen lihaksi tullut pahuus", lurjusmainen ääni julisti. "Minä olen ruttotauti tämän maailman pinnalla. Minä aion pakottaa sen polvilleen. Valmistautukaa maailmanloppuun! Päivänne ovat päättyneet, ja joet ovat virtaava punaisina viattomien verestä!"

Talia huokaisi syvää. "Hän on kauhea draamakuningatar."

Kirja on koskettava mutta samalla hauska kertomus erilaisuudesta, ennakkoluuloista, ystävyydestä ja unelmista. Samalla se nostaa esiin orpolasten kohtelun niin hyvässä kuin pahassa. Saarelle tulleilla lapsilla on taustallaan monenlaisia kriisejä, mutta saari on heille toipumispaikka, enemmän koti kuin orpokoti. Arthur on enemmän isä kuin viranomainen, ja Linuskin kuoriutuu kuukauden aikana virkamiehen haarniskastaan. Vaikka lapsilla on tarkka päiväohjelma, siihen on varattu aikaa seikkailuihin. Lapset eivät ole aikoihin poistuneet saarelta, mutta heillä on vilkas mielikuvitus, jonka ansiosta saari on täynnä tekemistä. Linuksella on alkuun vaikeuksia ymmärtää, milloin hänelle kerrotaan vitsejä tai että jatkuvia uhkauksia ei pidä ottaa todesta. Hän on syvästi inhimillinen hahmo, joka vain muutamassa viikossa oppii lapsilta hurjan paljon ja alkaa ymmärtää, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

En tiedä, olisiko tarinalle mahdollista kirjoittaa jatkoa, toivoisin että olisi. Kovin mieluusti viettäisin lisää aikaa saarella sen kiehtovan asujaimiston kanssa. 

Talo taivaansinisellä merellä on luettu myös esimerkiksi blogeissa Yksi luku vielä, Bibliofiilin päiväunia ja Kirjakaapin kummitus.

Helmet-lukuhaasteen korkkaan kohdalla 20, "kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä". Tämä olisi sopinut minulla myös esimerkiksi kohtiin 3, "kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana", 6, "kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija" ja 32, "kirjassa rikotaan yhteisön normeja".

Päätin osallistua ensimmäistä kertaa myös Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, jossa tavoitteena on täyttää 30 mahdollisesta kohdasta 25. Tänä vuonna haetaan kirjoja, joissa ollaan tietyissä paikoissa. Ensimmäisenä saan kirjan, jossa ollaan saarella.