Kristina Ohlsson: Skuggläge

 

Kristina Ohlsson: Skuggläge

Forum 2022

534 s.

Oh, pettymys heti alkuun: August Strindberg ei enää aja keltaisella ruumisautolla! Nyt hän kulkee tylsällä sinisellä pakettiautolla, ja aika paljon myös veneellä. Mutta kulkupelistä viis, hän tulee kuitenkin jälleen vedetyksi mukaan murhatutkimuksiin.

Parinsadan asukkaan Hovenäs kokee järkytyksen, kun hyppytornista löytyy kuollut mies. Hän ei ole paikkakuntalainen, se on heti selvää. Mutta kuollut hän on, eikä se ole tapahtunut luonnollisesti. Onko paikkakunnalla murhaaja? Augustin poliisi-tyttöystävä Maria on tietenkin mukana tutkinnassa, mutta on paljon asioita joita August saa selville ihan vahingossa. Onneksi hän on sellainen tyyppi, joka kertoo kuulemastaan ja näkemästään kotona, vaikka ei saa vastavuoroisesti tietoja. 

Tarina kietoutuu auki vähitellen nostaen esiin asioita jopa vuosikymmenien takaa. Moni ihminen etsii totuutta, joka pala palalta paljastuu. Eikä se ole kaunista katsottavaa. 

Allt detta for genom Augusts huvud innan han svarade. 

- Det är ingen som säger att du är en gammal idiot, sa han. Om du vet något om mannen som hittades död igår måste du berätta det. Men inte för mig, utan för polisen.

- Nix, sa Gunnar. Kom hit så säger jag jag vad jag vet. Jag blev precis klar med min rehabträning i Väjern. Jag vill inte ta färdtjänst hem. Du får hämta mig med båten så ska jag förklara allt. 

- Nej, men det går inte, sa August. Hur ska jag få ner dig och rullstolen i en båt, Gunnar? Sorry, verkligen, jag... 

- August.

- Ja?

- Kom genast.

- Men det kan jag nog. Butiken är öppen och...

- Strindberg, ring in vikarien och kom hit. Jag har trots allt räddat ditt liv en gång.

- Jag vet, sa August. Jag är dig evigt tacksam för det. Men... 

- Det var jäkligt kallt i vattnet den dagen. Jag kunde ha dött i lunginflammation. 

- Jag vet. Och som sagt, jag komer aldrig att glömma vad du gjorde för mig. Men...

- Du var tung, August. Jag hade ont i axlar och armar flera veckor efteråt. 

August log mitt i all bedrövelse. Han hade faktiskt en kund han behövde besöka i Väjern. Och Viggo fanns ju tillgänglig.

- Okej, sa han till sist. Jag kommer. 

En pitänyt tästä ihan yhtä paljoa kuin kahdesta aikaisemmasta osasta, mutta oli tämäkin minulle keskivertoa parempi dekkari. August ja Gunnar ovat ihan supermahtavia hahmoja, ja etenkin Augustin hyväuskoisuus, jopa tietty naiivius on hellyyttävää. Poliisien tukikohta on yhä asuntovaunussa, mikä on edelleen hauska juttu. 

Vaikka hovenäsiläisiä on vähän, tuntuu etten silti tiedä heistä kuin Augustin, Marian, Gunnarin ja Ray-Rayn. Enkö vain muista muita, vai onko joka kirjassa eri hahmot? Voisin kyllä lukea aiempien osien suomennokset ihan vain tarkistaakseni asian. 

Sarja on kuitenkin hyvä, joten luen heti kun jatkoa seuraa.

Helmet-lukuhaasteeseen saan kohdan 8, "kirja kertoo pienestä kaupungista". 

Kristina Ohlsson: Isbrytare

 

Kristina Ohlsson: Isbrytare

Forum 2021

553 s.

Ensimmäinen Strindbergdeckare Stormvakt sai minulta arvosanan hyvä miinus, sen sijaan toinen osa Isbrytare on täysosuma. Edelleen pidän valtavan paljon herkullisista henkilöhahmoista, mutta mielestäni tarina on nyt vauhdikkaammin etenevä kuin avausosassa. 

August Strindberg on asettunut Hovenäsetiin, ja saanut second hand -kauppansa auki. Edelleen hän ajaa keltaisella ruumisautolla, mikä huvittaa kyläläisiä. Hän ennättää hoitaa kauppaa, mutta tulee myös vedetyksi rikostutkintaan. 

Tarinan alussa kaksi venevajaa palaa, ja pian löytyy ruumis. Kylässä on aktiivinen kahdeksankymppinen Gunnar Wide, joka ei ole lainkaan tyytyväinen poliisien työhön. Niinpä hän aikoo selvittää asiat itse, Augustin avustuksella. Sillä ei ole väliä, että August ei ole kovin innokas osallistumaan. 

Toisaalla Maria ja Ray-Ray jatkavat työskentelyä asuntovaunussa. Se ei edelleenkään ole ihanteellinen olosuhde, etenkään silloin kun isompi joukko kokoontuu ja kun haluttaisiin näyttää kaikille jotain tietokoneella. Mutta tämän kanssa mennään, ja uskoisin että asuntovaunu säilyy tulevissakin osissa. 

Jo alussa näyttää siltä, että venevajojen palo ja kuolemantapaus liittyvät toisiinsa, mutta miten? Kuinka murhaaja on päässyt ulos talosta, jonka ikkunat ovat lukossa ja ovikin lukittu sisältäpäin? Miksi murhapaikalla on jälkiä lapsesta? 

Hovenäset on pieni paikka, mutta niin vain sielläkin ihmisillä on salaisuuksia, joista osa juontaa juurensa hyvinkin kauas. Tapahtumien reunoilla on myös teini-ikäinen Hillevi, joka joutuu ottamaan liian isoa vastuuta perheensä vaikean tilanteen takia. 

Dörren skrapade när den sakta öppnades och Gunnar kikade ut.
- Är vi ensamma, Strindberg?

August slängde ifrån sig mössan på köksbordet.

- Men för helvete, sa han och tog sig om huvudet. Är du på riktigt, Gunnar?

Den gamle mannen klevde ut.

- Klart jag är på riktigt, sa han irriterad. 

- Har du suttit där hela natten? 

- Nej, jag har faktiskt sovit på en madrass i källaren. Jag hoppas att du inte tog illa upp? Jag kom jäkligt sent och var trött. 

August synade Gunnar uppifrån och ner. Han såg en smula medtagen ut. 

August kvävde en suck. Vad han kände till var Gunnar frisläppt och inte eftersökt av polisen. 

- Klart att jag tar illa upp, sa han. Vad håller du på med?

- Polisen är idioter, sa Gunnar. 

Tykkäsin tästä tosi paljon. Tarinassa on monia käänteitä, mutta ei liikaa. Tapahtumat etenevät hitaasti mutta varmasti, tyhjäkäyntiä ei ole. Lisäksi ne liittyvät tarinaan; kertaakaan ei tule olo että miksi ihmeessä joku asia tai hahmo on mukana. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja monipuolisia. Pidän myös siitä, että vaikka kirjassa on 550 sivua, siinä ei ole mitään liikaa. Sekä henkilöitä että tapahtumia on sellainen määrä, että kokonaisuus on hallittu ja lukija pysyy koko ajan mukana että kuka on kuka ja miten kukakin liittyy tapahtumiin. 

Mielenkiinnolla odotan sarjaan jatkoa. Nyt August on asunut Hovenäsetissä puoli vuotta, jännä nähdä mihin ajankohtaan seuraava osa sijoittuu. Pidän siitä, että vaikka tällä kertaa Augustin kauppa ei ole rikospaikka, hän viettää sillä aikaa sekä kaupanteossa että rikosten selvittelyssä. Ettei se ole vain sivulauseessa mainittu, vaan on riittävästi esillä jotta lukija ymmärtää, mitä se merkitsee Augustille. Hovenäset tulee muutenkin enemmän esiin kuin Stormvaktissa, ainakin minä aloin nähdä miten viihtyisä paikka se voi olla. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 2, "kirjassa jää tai lumi on tärkeässä osassa", Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa ollaan kylmissä oloissa ja Kirja joka maasta - haaste saa Ruotsin. 

Kristina Ohlsson: Stormvakt

 

Kristina Ohlsson: Stormvakt

Forum 2020

491 s.

Fredrika Bergman - ja Martin Benner - sarjojen kirjoittajana tunnettu Kristona Ohlsson on aloittanut uuden dekkarisarjan. Kannessa on "Strindbergdeckare", mikä on sinänsä hauskaa, koska August Strindberg ei suinkaan ole poliisi, jonka tekemiä tutkimuksia seurattaisiin. Ei, hän on entinen finanssihai, joka eron sekä vanhempiensa kuoleman jälkeen päättää jättää Tukholman taakseen. Hän ostaa pienestä Hovenäsetistä entisen hautaustoimiston, jonne hän aikoo avata second hand -kaupan. Tässä ensimmäisessä osassa hän ei pääse alkua pidemmälle, sillä hän tulee vedetyksi mukaan kadonnutta naista koskeviin tapahtumiin. Augustin vuokraama talo on eräänlainen kummitustalo, sillä paikalliset ovat karttaneet sitä 30 vuotta vanhan murhatapauksen jälkeen. Talo tulee kuitenkin esiin kerta toisensa jälkeen osana Agnesin katoamisen tutkintaa. Poliisi Maria Martinsson ilmestyy Augustin ovelle yhä uudelleen.

- Vad är det för bil han kör runt i? sa Maria. 

- Tydligen en grannes, sa Ray-Ray. Hans egen Opel är på verkstaden. 

- Varför då?

- Vi kollade med bilfirman för en stund sedan. Han råkade köra på en grävling och fick skador på framvagnen.

Maria tittade på bilderna igen. Det var något med den silverfärgade Volvon som störde henne. Och så var det området där bilderna var tagna. Maria kände inte igen sig. Inte omedelbart. 

- Var är det här någonstans? sa hon.

- Hovenäset, sa Ray-Ray.

Maria vred på huvudet. 

- Hovenäset? Vad gjorde han där?

- Enligt span parkerade han en bit från Fryshuset och satt där och väntade. Säkert en timme. Sedan kom en likbil körande och då stack han.

Maria skrattade till.

- Det måste vara vår vän August Strindgerg som kör likbilen, sa hon. Den ingick väl i begravningsbyrån. 

Tästä minulle jäi vähän sama fiilis kuin Elly Griffithin Mordkonsultenista. Suhtaudun hieman varauksella, paikoitellen nuivahkosti. 

Henkilöhahmot ovat toinen toistaan herkullisempia. Maria on muihin verrattuna tylsähkö, hänellä on oma salaisuutensa mutta se selvitetään jo tässä avausosassa. Ray-Ray on jo nimenä huippu, lisäksi hän on kohtalaisen epätyypillinen poliisi jolla liuta lapsia monen eri naisen kanssa ja onpa hänellä kolme venettäkin. August on eräänlainen avaruusolento, muualta tullut kummajainen joka vähän kerrassaan hyväksytään osaksi kylää. Vanhainkodin Jochen on erityisen yllätyksellinen. Unohtamatta älykästä ja lahjakasta teinipoikaa Karlia, joka aikoo vakaasti tulla astronautiksi. 

Kungshamn on idyllisen oloinen ympäristö lukuisine venevajoineen ja rantakallioineen. Mutta siinäpä se, juuri muuta siitä ei kerrotakaan. Valtaosa tapahtumista sijoittuu joko poliisin työpisteenä toimivaan asuntovaunuun, Augustin vuokrataloon, Augustin tulevaan myymälään tai vanhainkotiin. Tarinassa on paljon persoonallisia ja hauskojakin elementtejä, kuten juuri tuo että rikostutkijat työskentelevät testimielessä asuntovaunussa. August ajaa ruumisautolla. Huumori keventää sopivasti tarinaa, jossa ei ole väkivaltaa mutta sitäkin enemmän omistushalua sekä väljähtäneitä tai jännittyneitä ihmissuhteita.

Dekkariosasto tarinassa on varsin köyhä. Agnesin katoamista yritetään selvittää kovasti, mutta tapahtumat etenevät kovin hitaasti. Lisäksi tulee käänne, jonka jälkeen lukija tietää poliiseja enemmän; itse en ole tällaisen kerrontatavan ystävä. Vanhaa murhaa käsitellään melko paljon, vaikka se ei tuo tarinaan juuri muuta kuin Augustin uuden kodin historian. Tarinaa olisi voinut tiivistää siltä osin, samoin kuin siitä kuinka paljon August viettää aikaa myymälässään, jonne ei ehdi tämän kirjan aikana saada juuri mitään tavaraa myyntiin saati avattua sen ovia.

Kaikkinensa tämä oli hyvä miinus, ja koska August on niin mahtava hahmo niin luen myös seuraavan osan kunhan se joskus ilmestyy. Kenties myöhemmin tänä vuonna.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä menee minulla kohtaan 1, "kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa". Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 6, "kirja kertoo rakkaudesta", 14, "kirja on osa kirjasarjaa" ja 22, "kirjassa ajetaan polkupyörällä".

Kristina Ohlsson: Syntitaakka

Kristina Ohlsson: Syntitaakka
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Syndafloder (2017)
Suomentanut Laura Beck
WSOY 2017
425 s.

Kävi sellainen kummallisuus, että Kristina Ohlssonin uutuus oli mennyt minulta kokonaan ohi! Olen lukenut aiemmat viisi osaa, jotkut ruotsiksi kun en ole jaksanut odottaa suomennosta. Onneksi tämä osui sattumalta silmiin kirjaston palautuksissa, pääsin käsiksi melko tuoreeltaan :) Syntitaakka on tällä tietoa viimeinen osa Fredrika Bergmanin ja Alex Rechtin tarinaan. Lopetus on komea; tarina on vähintään yhtä hyvä kuin aiemmissa osissa, ellei jopa paras.

Tapahtumia seurataan monen eri henkilön näkökulmasta. Tietenkin Fredrikan ja Alexin, mutta myös rikosten uhrien. Yksittäisissä luvuissa ollaan sivuhenkilöiden matkassa; he esiintyvät kirjassa kerran pari. Lisäksi mukana on kuulustelupöytäkirjoja - kuulusteltavana Alex. Mielenkiintoinen mutta toimiva ratkaisu katsoa tapahtumia noin monen silmäparin näkemänä. 

Rikoksia tapahtuu valtava määrä, osa niistä pääsee yllättämään. On kadonneita, siepattuja ja murhattuja ihmisiä. Uusi ruumis putkahtaa tutkittavaksi lähestulkoon joka päivä. Ja kas, kaikki liittyykin yhteen! Tällä kertaa lukijalle paljastetaan asioita, niin että hän tietää enemmän kuin poliisit.  Sarjamurhaajaa jahdataan, tietysti. Jännitys tuleekin siitä, milloin poliisi havaitsee yhteydet ja ehtiikö se pelastaa ne jotka on mahdollista pelastaa. 

- Jotain tärkeääkö? Fredrika kysyi. - Sillä minä voin paljastaa, että sain erittäin kiintoisia uutisia Lontoosta. 

Mutta Alex ei tuntunut kuulevan mitä hän sanoi.

- Renata Rashid soitti, hän sanoi. - Muistathan tatuoinnin Lovisa Wankelin ranteessa? Hänen vanhempansa kiljuivat ääneen sen nähdessään, he sanoivat ettei se voinut olla aito, ettei hän olisi ikimaailmassa ottanut sellaista vapaaehtoisesti. 

Fredrika muisti Renatan sanoneen että tatuointi oli uusi.

Mutta miten uusi?

- Renata uskoo että se tehtiin vain pari tuntia ennen hänen kuolemaansa, Alex sanoi kuin vastauksena hänen kysymykseensä. 

- Murhaaja tatuoi hänet, Fredrika totesi.

- Juuri niin, Alex sanoi. - Ja tiedätkö kenellä muulla oli samanlainen tatuointi? Lovisan eksällä. Miehellä joka veti Lovisan mukaan huumesotkuihin. Lovisan vanhemmat eivät suoranaisesti tunnistaneet aihetta, mutta he tiesivät ettei heidän tyttärensä olisi halunnut sellaista tatuointia. 

- Hän sai kuitenkin sellaisen, Fredrika sanoi. - Aivan kuten Benke sai tyttärensä vihkisormuksen.

Alex pudisti päätään.

- Mikä hemmetti tässä menee meiltä ohi? hän kysyi.

- Ei oikeastaan mikään, Fredrika sanoi hitaasti. -Meidän pitäisi kai pikemminkin kysyä, mitä murhaaja haluaa meidän näkevän. Mitä hän haluaa saada sanotuksi?

Tykkäsin tästä todella paljon. Poliisien työ- ja yksityiselämä ovat sikäli tasapainossa, että kumpaakaan ei ole liikaa. Kotona voi olla ongelmia, mutta niitä ei vatvota koko aikaa. Toisaalta kotielämää on, eikä aina olla työmoodissa. Vaikka tässäkin pomo on päähenkilöiden halveksima, hän esiintyy varsin vähän eikä suoranaisesti aiheuta hankaluuksia. 

Kuolema kerää satoa, mutta vähäverisesti. Pidän simppeleistä murhista ilman turhaa silpomista ja symboliikkaa. Vaikka kyseessä on dekkari, on tunnelma lämpimämpi kuin genren kirjoissa yleensä. 

Syntitaakka on luettu myös Kirjasähkökäyrässä.