Katri Alatalo: Kesäkuu
Hertta Kustannus 2024
144 s.
Ysiluokan päätteeksi Juli lähetetään kesäleirille, täysin vastoin tahtoaan. Mukana on saman kylän tyyppejä, juuri niitä joita joutuu muutenkin näkemään liikaa. Kun tilaisuus tarjoutuu, hän karkaa leiriohjaajan Mitsulla. Mukaan tunkee Bao, ainoa leirille muualta tullut. Yhden pitkän kesäyön aikana kaksikko ehtii muun muassa käydä naku-uinnilla, varastaa mönkijän, kuvata videota, jutella paljon - ja pelastaa yhden mummon.
- Onko sulla ajokortti?
- Mä oon viistoista, valistin sitä.
Tässä välissä se räpäytti silmiään pari kertaa.
- Mitä sä arvelet, millä todennäköisyydellä sun kyydissä joutuisi auto-onnettomuuteen ja kuolisi?
- Näytänkö mä tilastotieteilijältä?
(...)
- Mä sulan! Miten voi olla yöllä näin kuuma, valitin Baolle, kun se hiippaili perässäni metsästä.
- Olisi pitänyt jäädä leirille ja lukittautua jääkaappiin. Olisi pitänyt murtautua keittiöön ja tyhjentää jäätelövarasto.
- Etkö sä tykkää kesästä?
- Mä en tykkää mistään, totesin.
- Tämä projekti, mitä mä kuvaan, tän nimi on Kesäkuu, Bao sanoi. Sitten se köhäisi oudosti, kuin olisi nielaissut ja yskäissyt yhtä aikaa. - Ääh, se on surkea nimi, eikö olekin? Täysi klisee. "Kesäkuu". Ei mitään omaperäistä. Ne sun luokkalaisten persevideotkin olivat varmaan taiteellisempia.
Tykkäsin, tämä on jotenkin ihana mini-roadtrip, vaikka keskusteluissa ja ajatuksissa on isoja ja vaikeita asioita. Yksi yö riittää hetkelliseen ystävyyteen. Muutama tunti riittää siihen, että kumpikin osapuoli saa uutta ajateltavaa, ehkä jopa uutta suuntaa elämälleen. Ehkä juuri siksi toiselle on helppo avautua; molemmat tietävät että aamun tullen tiet eroavat. Kohtaaminen ei kuitenkaan unohdu ehkä koskaan.
Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 35, "kirjassa vietetään aikaa luonnossa".
Kesäkuu on luettu muun muassa blogeissa Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjakaapin kummitus ja Siniset helmet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti