Chris Carter: Murhaajan mieli
Englanninkielinen alkuteos An Evil Mind (2014)
Suomentanut Inka Parpola
Otava 2024
432 s.
Ai että ja hui olkoon, olihan taas jännittävä pläjäys Carterilta!
Sattuu liikenneonnettomuus, jonka seuraukset ovat hyvin yllättävät. FBI:n pidätysselliin tuodaan mies, joka on neljä päivää hiljaa. Viidentenä hän ilmoittaa, ettei puhu kenellekään muulle kuin Robert Hunterille. Tämä tuodaan paikalle, ja hän huomaa tuntevansa pidätetyn. Kyseessä on hänen entinen opiskelukaverinsa Lucien Folter.
Kaksikon kohtaamisesta lähtee liikkeelle hurja kissa ja hiiri -leikki, josta ei puutu ovelia käänteitä. Hunter kohtaa vertaisensa psykologian mestarin, jolla on vahva etulyöntiasema. Folter tietää, miksi hän halusi Hunterin luokseen ja mitä hän haluaa tältä. Hunter ei voi kuin suostua Folterin ehtoihin, sillä taistelu aikaa ja kuolemaa vastaan on alkanut.
Hunter ei vastannut.
Taylor avasi Hunteria katsomatta kirjan ja ryhtyi selailemaan sitä kulmat kurtussa. Kirjan sivuille ei ollut kirjoitettu mitään. Ne olivat täynnä käsin tehtyjä piirroksia ja luonnoksia.
"Robert, tulepa vilkaisemaan tätä."
Hunterin suunnasta ei edelleenkään kuulunut mitään.
"Robert, kuuletko?" Taylor kääntyi vihdoin katsomaan miestä.
Hunter seisoi huoneen keskellä liikkumatta ja tuijotti eteensä. Hänen ilmeensä oli muuttunut, eikä Taylor pystynyt aivan tulkitsemaan sitä.
"Robert, mikä on?"
Taylor seurasi Hunterin katsetta kohti yhtä kehystetyistä kuvista.
"Hetkinen", Taylor sanoi, tihrusti kuvaa ja siirtyi hiukan lähemmäs. Kesti useamman sekunnin, ennen kuin hän ymmärsi, mitä katsoi. Ja kun hän ymmärsi, hänen koko kehonsa nousi kananlihalle.
Kaikki Carterin teokset ovat raakoja, eikä tämä ole poikkeus. Suoraa väkivaltaa kuvataan ehkä vähemmän kuin monissa muissa teoksissa, mutta vihjeitä raakuuksista tulee pitkin matkaa. Fyysisen väkivallan ohella mukana on paljon henkistä julmuutta sekä murhaajan uhreiksi joutuvien pelkoa. Tätäkään ei siis voi suositella herkille lukijoille.
Nykyisin olen usein kyllästynyt siihen, että pahiksella on yhteys kirjan päähenkilöön, mutta tässä kirjassa on niin paljon vauhtia että henkilökohtaisuus ei nouse häiritsevälle tasolle. Siihen olen Carterin kanssa vähän kyllästynyt, että Hunterin unettomuutta ja äidin kuolemaa vatvotaan joka ikisessä kirjassa. Tässä myös joillain muilla hahmoilla on taustalla vanhemman kuolema hahmon ollessa lapsi tai nuori; jos joku tragedia on pakko olla niin vaihtelua kaipaisin.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 45, "kirjassa pelataan". Psykologinen peli sopinee yhtä hyvin kuin pallopelit tai kännykkä- tai tietokonepelit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti