Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa
Siltala 2024
113 s.
Saari on ollut paikka, jossa runon minä on viettänyt paljon aikaa isän kanssa. Nyt isä on poissa, mutta muistot ovat jäljellä. Saaressa kaikki muistuttaa isästä; mitä isä on sanonut missäkin paikassa, mitä hän on tehnyt, mitä on tehty yhdessä.
Isä on samaan aikaan poissa ja läsnä, sairaala ja saari limittyvät, runon minä on sekä aikuinen että lapsi. Tunnelma on haikea mutta lämmin; isästä on vain hyvää sanottavaa. Runojen kieli on hurjan kaunista.
Kun ajattelen saarta muistan kesien loput.
Joka syksy katselemme laiturilta
kun linnut auraavat taivaan.
Sama muoto sama suunta sama lohduttomuus
vaikka tiedän:
jos joku jää jälkeen
linnut palaavat takaisin aina.
Metsän tuoksu piintyy ihoon maan pimeä mehu.
Pian sataa lunta kuin särkyneitä munankuoria.
Pian muutumme harmaaksi mykäksi harmaaksi.
Monet runot vaativat toisenkin lukukerran, ei siksi että ne olisivat vaikeaselkoisia vaan siksi että niissä puhutaan suurista asioista, sellaisista jotka laittavat ajattelemaan. Vaikka oma isäni on elossa, pystyn samaistumaan moniin runojen hetkiin. Tunnistan sen, miten omien vanhempien kanssa taantuu lapseksi, miten heidän ikääntymisensä pelottaa, miten onnelliset lapsuusmuistot tuovat turvaa.
On ihan pakko laittaa tähän toinenkin runo:
Ennen kuin ehdin pihlajan ja kuusen välistä metsään
alan jo kevyesti huojua täällä se on normaalia.
On normaalia olla ymmärtämättä puhetta
samaan aikaan kun kuuset laulavat.
Tiedän ettei yksikään ääni tai väri
katoa maailmasta isä
meteli kerrostuu ja kasaantuu väliimme.
Pelkään päivää jona en kuule sinua enää.
Tykkäsin kovin kokoelman muutamista visuaalisista runoista. Ne ovat paitsi kauniita myös riittävän helppoja lukea. Pidän myös tekstin väljyydestä ja siitä, että tyhjät välit kertovat paljon.
Upea kokoelma, joka kestää monta monituista lukukertaa. Lainasin kirjan kirjastosta, mutta aion hankkia sen omaan hyllyyni. Ajattelen jo etukäteen, että tässä on lohtukirja niihin hetkiin, kun omista vanhemmistani joskus aika jättää.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 22, "kirjaa on suositellut kirjailija". Pirkkalaiskirjailijoiden somepostauksessa kirjailija Tiina Poutanen suositteli tätä. Onneksi! Olin kiinnittänyt tähän huomiota jo aiemmin mutta sittemmin unohtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti