Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anu Koivunen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anu Koivunen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Denise Rudberg: Salainen koodi & En andra allians

Denise Rudberg: Salainen koodi
Ruotsinkielinen alkuteos Den första siffran (2019)
Suomentanut Anu Koivunen
Into 2020
286 s.

Denise Rudberg: En andra allians
Forum 2020
282 s.






Denise Rudberg on varsin tuottelias kirjailija, joka on aloittanut uuden, 1940-luvulle sijoittuvan sarjan. Annan aina pisteitä kirjailijalle siitä, että hän uskaltaa jättää joko kokonaan tai vähäksi aikaa menestyneen sarjan, ja kirjoittaa jotain uutta. 

Ensimmäinen osa Salainen koodi on juuri julkaistu suomeksi. Miinukset kirjan nimestä; koska kyseessä on jälleen numeroitu sarja (kuten on Rudbergin Marianne Jidhoff - sarjakin), olisi mielestäni tärkeää että numero yksi olisi jotenkin mukana myös suomenkielisessä nimessä. Runsaasti pluspisteitä siitä, että kansi on oletettavasti sama kuin ruotsinkielisessä alkuteoksessa. Ihanaa, että tyyli on yhtenäinen!

Sarjan avausosa esittelee lukijoille kolme poikkeuksellista naista. Elisabeth on poikatyttö, joka viihtyy huvittelemassa ja on kuin kala vedessä missä tahansa seurassa. Signe on paennut avioliittopaineita ja muuttanut maalta Tukholmaan. Iris on tullut Virosta kahden poikansa kanssa, ja jännittää kaikkea, vaikka Ruotsi onkin hänelle ennalta tuttu maa ja hän osaa kielen.. Niin erilaisia kuin naiset ovatkin luonteeltaan ja taustaltaan, heillä on yhteisenä ominaisuutena terävä ja matemaattisesti lahjakas pää. Sattumalta heidän taitonsa huomataan, he osallistuvat testiin ja pääsevät töihin koodinpurkajiksi. 

- Ei se mitään, se ei ole yleisesti tiedossa. Mutta onko neiti Herrman matemaatikko?
- Ei.
- Onko neiti Herrman suorittanut ylioppilastutkinnon?
- Ei.
- Onko neiti Herrmanilla ansioluettelossaan mitään akateemisia tai vastaavia opintoja?
- Ei, ei muuta kuin tyttökoulu Sveitsissä ja sihteerikoulu. Ymmärrän, että on loukkaavaa, kun kaltaiseni moittii jotakuta arvovaltaista henkilöä. Minä vain sain tarpeekseni, kun minun olisi niiden insinöörien mielestä pitänyt vielä leikata tukkani, jotta he kykenisivät hoitamaan työnsä. Ei se hemmetti vieköön minun vikani ole, jos ne typerät ukot eivät osaa laskea. Anteeksi vain, kenraali, mutta minulle riitti. Heidän hutilointinsa on saanut jatkua aivan liian pitkään. 
Pöydän ympäriltä kuului tukahdutettuja yskäisyjä, ja kenraali silmäsi ympärilleen ennen kuin katsoi taas Elisabethia ankarasti.
- Asiapaperit on toimitettu meille, ja ne osoittavat selvästi, että yksi herroista on yrittänyt huiputtaa Ruotsin asevoimia. Neiti Herrman on juuri paljastanut halpamaisen vakoojan. Kyseinen vakooja on virheellisten tietojen avulla yrittänyt horjuttaa asemaamme puolueettomana kansakuntana keskellä kiivasta sotaa. 

Pidin avausosasta hurjan paljon noin puoliväliin asti. Elisabeth, Signe ja Iris ovat mahtavia tyyppejä, ja on valtavan kiinnostavaa seurata heidän tietään koodinpurkajiksi. Loppuosa valitettavasti vähän lätsähtää, pääosin siksi että itse koodinpurku jää kovin vähälle. Naiset toimistossa ovatkin enemmän kahvinkeittäjiä, ja minusta ainakin tuntuu että heidän taitonsa heitetään hukkaan. Muutenkin itse työ jää vähemmälle, ja tarina keskittyy enemmän naisten yksityiselämään, jossa ei siinäkään juuri tapahdu mitään mistä ei olisi luettu jo aiemmin tarinan mittaan.

Toinen osa En andra allians on ilmestynyt ruotsiksi tänä vuonna, arvaan että se tulee suomeksi ulos joko syksyllä tai viimeistään ensi keväänä. Toivottavasti jo syksyllä! Nimittäin tässä ollaan enemmän toimistolla, saadaan ja ratkotaan saksalaisilta napattuja viestejä, ja kohdataan värvääjiä. Toisaalta tässäkin koen kahdenlaisia tunteita. Iris on mukana noin puoli kirjaa, sen jälkeen hän esiintyy pari kertaa ohimennen luvuissa, jotka on kerrottu Elisabethin tai Signen näkökulmasta. Signellä on terveysongelmia, joita vatvotaan koko kirjan ajan. Elisabeth on taas suosikkini, ihanan epäsovinnaisena, omapäisenä ja sanavalmiina. Pidän siitä, kuinka tiivis ystävyys naisten välille syntyy, ja kuinka etenkin huikentelevaisen oloinen Elisabeth on ystävilleen kovin välittävä ja pyyteetön.

- Då skulle vi önska att fröken Herrman informerar oss om varför ni bett att få träffa oss.
Hon tog en klunk av vattnet och harklade sig.
- Som ni säkert vet tjänstgör jag för tillfället på Karlaplan 4 under ledning av professor Svartström. Dessförinnan var jag sekreterare på Flygstaben i knappt ett år. För en tid sen var jag på en tillställning som arrangerades av min fästman, Charles Lagerman, på Grand Hôtel. Där befann sig två tyska militärer, kommendör Jodl och generalmajor Neuland. De var på det stora hela mycket oförskrämda och jag uppträdde förmodligen inte särskilt älskvärt. Men morgonen efter upptäckte jag att dessa två herror stod utanför min port på Birger Jarlsgatan 18, i samma hus som flygets materielverk och Märthaskolan.
- Så vad gjorde ni?
Elisabeth tog ett djupt andetag och fortsatte:
- Jag bad portvakten släppa ut mig genom utgången som vetter mot Grev Turegatan. Sen när jag kom hem under kvällen så tog jag en omväg för att försäkra mig om att inte bli upptäckt. Därefter såg jag dem inte förrän på nyårsafton då jag var inbjudit till Yxtaholms herrgård tillsammans med min fästman. Då approcherade de mig återigen. Min fästman Dinty, Charles Lagerman, misstänker att de försöker värva mig.

Mielestäni ykkösosa on erittäin hyvä mutta toinen vielä parempi. Siinä tutustutaan naiskolmikkoon vähän syvemmin ja ollaan myös enemmän koodinpurkamisen ja sitä myöten sodankäynnin ytimessä. On hyvä asia, että sodasta kirjoitetaan siitä näkökulmasta, mitä ihan tavalliset ihmiset pystyivät tekemään auttaakseen. Ja kerrankin pääroolissa ovat nuoret naiset! 

Ruotsi oli käsittääkseni puolueeton toisessa maailmansodassa, mikä varmasti antaa kirjailijalle aikamoisen vapauden valita näkökulmansa. Tässä kirjasarjassa ruotsalaiset ovat ainakin näennäisesti ystävällisissä väleissä saksalaisten kanssa, mutta kuitenkin he saamallaan tiedustelutiedolla pyrkivät hidastamaan tai estämään Saksan suunnitelmia. Saapa nähdä, montako osaa kaikkinensa tulee. En usko että kolmas osa on viimeinen, kuviot ovat kaikilta osin vielä pahasti vaiheessa.  

Salainen koodi on luettu myös blogissa Kirjojen kuisketta. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan kirjakaksikon kohtaa 49, "vuonna 2020 julkaistu kirja". Kumpikin sopii myös kohtaan 37, "ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa", lisäksi En andra allians käy kohtaan 38, "kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu".

torstai 21. kesäkuuta 2018

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Ruotsinkielinen alkuteos Vågspel (2016)
Suomentanut Anu Koivunen
Bazar 2018
574 s.







Ann Rosmanilta suomennettiin kolme kirjaa, sitten tauon jälkeen Karin Adler - sarjan kuudes osa. Olen lukenut väliosat ruotsiksi, mutta mielestäni Sukellus syvyyksiin toimii myös yksittäisenä teoksena eikä vaadi aiempien osien lukemista.

Ruotsin poliisi saa virka-apupyynnön Orkneysaarilta. Ruotsalaisen omistama vene on löytynyt ajelehtimasta, tyhjänä. Kenelle kuuluvat veneestä löytyvät verijäljet ja missä on Bo Stenman, eläköitynyt sukeltaja? Karin ja Folke matkustavat selvittämään asiaa.  He kuulevat legendoja vuonna 1916 uponneesta aarrelaivasta, josta on tullut Stenmanille suorastaan pakkomielle. Hylylle on tehty sukellus vuonna 1977, ja tuo tutkimusretki vaikuttaa yhä monien elämään.

"Veneessä on joku", Karin sanoi. "Kiireesti vaatteet päälle ja taskulamppu mukaan, jos sinulla on. Minulla on vain yksi pieni lamppu." Karin istuutui lattialle ja veti kengät jalkaan, mutta Folke seisoi paikallaan aivan kuin ei olisi ymmärtänyt mitään. 
"Vauhtia nyt, Folke!"
"Oletko soittanut poliisille?" Folke kysyi.
"En minä kenellekään ole soittanut."
"Emme kai me keskellä yötä voi rynnätä ulos?" hän yritti.
"Etkö kuullut mitä minä sanoin? Purjeveneessä on joku. Veneessä palaa valo."
"Kuulehan, Karin, asia on nyt niin..."
"Menen sitten yksin", Karin vastasi ja lähti. Hän ei aikonut jäädä kuuntelemaan Folken pitkäveteisiä pohdiskeluja. Vaikka Folkella oli jo vuosien kokemus poliisin työstä, hän ei vieläkään osannut mennä suoraan asiaan ja vasta sitten jaaritella kaikesta muusta. 

Tykkäsin kirjasta muuten, mutta siinä jää minun makuuni liian monta isoa kysymystä auki. Kuka on Leslie ja miksi hän on mukana sukellusretkellä? Miksi amerikkalainen liikemies kustantaa kalliin retken yhden fiktiivisen kirjan takia? Onko taustalla muuta ja jos on niin mitä? Miksi uppoamishetkellä vuonna 1916 sotilaat estivät siviiliavun? Miksi Karin ja Folke kutsutaan avustamaan paikallista poliisia, kun heidät kuitenkin jätetään lähes tyystin oman onnensa nojaan?

Loppuratkaisu oli minulle karmea pettymys. Se olisi kaivannut ehdottomasti enemmän pohjustusta. 500 sivua täynnä ihmisiä, sitten yhtäkkiä yhdessä lauseessa Karin ymmärtää kuka on syyllinen. Minä ymmärsin kuka mutta en että miksi. Kun 1970-luvun tapahtumista kerrotaan niin laajasti, niin mielestäni sen olisi pitänyt liittyä loppuratkaisuun paljon tiukemmin. Nyt jäi olo, että tässä on kaksi aikatasoa ja kaksi erillistä tarinaa, joista olisi voinut kirjoittaa kaksi erillistä kirjaa.

Tarinat sen sijaan, ne ovat hurjan kiehtovia. 1970-luvun sukellusretki on jo itsessään jännittävä. Mistä ja milloin hylky löytyy, milloin sääolot mahdollistavat sukelluksen, kuka pääsee sukeltamaan ja mitä vaaroja siihen liittyy, mitä hylystä löytyy... Retki on kuvattu todella elävästi.  Nykyhetkessä poliisityö limittyy tiukasti veneilyyn ja sukellukseen. Onneksi alan termejä ei viljellä tuhottoman paljoa, joten ei haittaa vaikka ei olisi eläissään astunut veneeseen.

Henkilöhahmot ovat loistavia. Karinista olen tykännyt aina. Nyt hänessä on lisänä se, että hän on muuttanut pois veneestä ja asuu talossa. Kaipuu vesille on kova, eikä sitä helpota se että meri näkyy talon ikkunoista. Kollegat Folke ja Robert ovat mainioita tyyppejä, Folke suorastaan riemastuttavan hauska.

Tätä ei kannata lähestyä huippujännittävänä dekkarina mutta toimii lomalukemistona mökkirannassa :)


Helmet-lukuhaasteeseen täyttyy kohta 28, "sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä". Olisi ollut hienoa saada joku kolme- tai nelisanainen nimi mutta mennään nyt tällä.

Kirjoja ulapalta-haasteeseen tämä sopii myös, tervemenoa haaveilemaan merimatkasta :)