Viime vuonna vaihdoin työpaikkaa, aloitin Vantaalla toukokuun alussa. Siksipä kesällä ei ollut ollenkaan lomaa. Tänä vuonna on luksusta, neljän viikon loma! Aloitin varovasti viikolla ja heinäkuussa sitten kolme lisää :)
Siskoni pyysi minua hänen ja kahden vanhemman lapsensa seuraksi Ateenaan, tietenkin lähdin! Lentojen buukkaaminen jäi viime tinkaan, koska kyttäsimme mahdollisimman halpoja. Eipä niitä oikein ollut, vaihdoillakin hinta alkoi 250 eurosta. Menimme molempiin suuntiin kahdella vaihdolla, lentojen hinnaksi tuli 290 € per nenä, se oli vielä varsin kohtuullista.
Kaksi vaihtoa tarkoitti pitkää matkustusta. Lähdimme liikkeelle maanantaina 6.6, ensimmäinen lento lähti Helsingistä klo 6.30. Tai piti lähteä; se oli tunnin myöhässä... Tarkoitti sitä, että herätys oli klo 3! Onneksi aamun ensimmäinen juna kulki jo kohta neljän jälkeen niin ei tarvinnut mennä yöksi kentälle vaan sai nukkua ne muutamat tunnit kotona. Menomatkalla vaihdoimme konetta Berliinissä ja Belgradissa, perille Ateenaan saavuimme neljän maissa iltapäivällä.
Siskoni kuuluu Kirjailijaliittoon, ja sitä kautta oltiin saatu liiton residenssi käyttöön superhalvalla. Lentokentältä otimme taksin asunnolle, kyydille oli kiinteä hinta 38 €. Kentältä menee metro keskustaan, mutta metrolippu olisi maksanut 10 €. Eli taksi maksoi neljältä hengeltä vähemmän kuin metro!
Residenssi sijaitsi keskustan laitamilla, kuvassa on Likavittós-kukkula joka näkyi terassilta. (Käytän kukkulasta uusimman matkaoppaan kirjoitusasua.) Aivan keskustan ytimeen ja metrolinjojen vaihtoaukioille oli matkaa 3-4 pysäkinväliä. Metrolle menimme bussilla, koska asemalle oli matkaa reilu kilometri. Liikkuminen oli varsin halpaa: ostimme jokaiselle 9 € maksaneen lipun, joka oli voimassa 5 vuorokautta ja jolla sai matkustaa vapaasti busseissa ja metroissa. Vain kerran oli lippujen tarkistus, Monastirakin metroasemalla.
Maanantaina asettauduimme residenssiin. Kävimme lähikaupassa hakemassa aamiaistarvikkeet ja istuimme jonkin aikaa talon kattoterassilla. Sieltä näkyi Likavittóksen lisäksi Parthenon! :) Harmi vaan että puhelimeni kamera on niin epätarkka... Kaukaa otettu kuva on rajattu, mutta rajauskin on harmittavan epätarkka.
 |
| On siinä Parthenon, yläreunassa keskellä... |
Tiistai oli sadepäivä. Aamupäivällä oli vielä aurinkoista mutta puolenpäivän jälkeen satoi muutaman tunnin. Päätimme jättää nähtävyydet myöhemmäksi ja mennä shoppailemaan. Menimme metrolla Monastirakiin ja kiertelimme kujia sen ja Omonia-aukion välillä. En ole innokas shoppailija, koko reissun saaliina oli kolme kynsilakkaa, kaksi kajal-kynää, hame, ohut neulepaita ja ohut neuletakki... Iltapäivällä syötiin Savvas-nimisessä ravintolassa Monastiraki-aukion läheisellä sivukadulla. Tilaamani caesar-salaatti oli reissun kallein, 8 €, mutta oli se kooltaankin niin valtava että syöminen kesti kauan. Eikä ollut nälkä ennen iltaa.
 |
| Residenssin lähikaduilla kasvoi mandariinipuita. |
 |
| Kuvan ulkopuolella oikealla on bussipysäkki. Ei hassumpi paikka odotella! |
Keskiviikkona lähdimme hoitamaa nähtävyyksiä pois alta :) Suuntana siis Akropolis. Ostimme 20 € maksaneen Akropolis-lipun, jolla pääsee vain itse kukkulalle, ei esim. Roomalaiselle agoralle. Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Meidän teineillä ei ollut passeja mukana niin 16-vuotiaalle piti myös ostaa lippu. Eli passi tai muu kuvallinen henkkari kannattaa olla mukana lippuluukulla.
Liikuimme alueella hissuksiin. Vaikka olimme aluella puoliltapäivin ja alkuiltapäivästä, ei onneksi ollut suurta ruuhkaa. Poluilla mahtui kulkemaan hyvin. Ensimmäinen pidempi pysähdys oli Dionysoksen teatterissa. Oli aika huikea fiilis ajatella, että täällä on ollut tuhansia ihmisiä katsomassa teatteriesityksiä. Ja muutenkin, monesti mietin että kuinka monet ihmiset ovat täällä liikkuneet kahden ja puolen tuhannen vuoden aikana. Samalla se laittoi asiat jonkinlaiseen kontekstiin: tämä on taiteen, tieteen ja politiikan kehto, mutta tosiaan vain kahden ja puolen tuhannen vuoden ajalta, kun kuitenkin nykyihminen on tallonut maan pintaa jo parisataa tuhatta vuotta.
Parthenon päätyi aloituskuvaksi. Manailin, että siitä oli vaikea ottaa hyvää kuvaa, lähinnä vain siksi että joka puolella näkyi rakennustelineitä. Toki se on vaikuttava ilmestys, mutta vielä mahtavampi se olisi ollut ilman kaikenlaisia tikkaita, pressuja ynnä muita.
 |
| Kreikaksi käännetty apostoli Paavalin puhe. Täällä Areiopagilla Paavali kertoi kuulijoille kristinuskosta. |
Iltapäivällä söimme pikkupurtavaa eli pitaleipä-wrapit paikassa nimeltä Pita Bar. Ei ollut kallista, kolmen juuston wrap maksoi 2,30 € :) Sitten vielä vähän kaupoissa kiertelyä ennen paluuta residenssiin.
Torstaina kiipesimme Likavittókselle. Se on Ateenan korkein kohta, 277 metriä kaupungin yläpuolella. Mietimme, että hiukan kauempana näkyvät kukkulat eivät sitten ehkä enää kuulu Ateenaan, sillä ne kyllä olivat vieläkin korkeampia.
Kiipeäminen oli varsin raskasta mutta hauskaa. Kurkistelimme isommalta kadulta poikkikaduille, ja kun näimme sivukadulla portaat niin suuntasimme sinne. Kiviportaita on muutama setti niin, että välissä menee autotie. Myöhemmin portaat vaihtuvat rinteeksi, jonne on muovautunut tai tehty puiden rajaamat portaat. Hiukan huipun alapuolella on näköalapaikka, josta näkyy yksi mutta laaja osa kaupungista.
Näköalatasanteen jälkeen on vielä yhdet pitkät portaat ihan kukkulan huipulle, josta näkee koko kaupungin ja aina merelle asti. Huipulla oli viihtyisän oloinen kahvila, jonne emme tällä kertaa pysähtyneet.
Tämä retki vei sen verran vähän aikaa, että kiipeämisestä huolimatta jaksoimme tehdä muutakin. Huom! Matkaoppaan mukaan huipulle pääsee myös köysirataa pitkin mutta en huomannut missä se olisi ollut.
Kävimme "kotona" lepäämässä ja lähdimme vielä Pireuksen satamakaupunkiin. Emme tienneet olisiko matkalipuillamme saanut mennä sinne asti; matkaoppaan mukaan Pireus ei ole osa Ateenaa vaan Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki. No, koska metrolinja menee sinne saakka niin menimme kuitenkin. Se reissu ei mennyt ihan putkeen...
Metrolta kävelimme satamaan. Kyseessä oli kuitenkin satama-allas, jossa suuret matkustaja-alukset käyvät kääntymässä. Ympärillä ei ole kahviloita ja ravintoloita. Meillä oli mukana opaskirja mutta siinä ei ollut karttaa, vain maininta että tietyltä kadulta etelään menevät kadut vievät huvivenesatamaan. Kävelimme vähän aikaa ympäriinsä ja sitten päätimme hypätä bussiin. Taktiikkana oli olla kyydissä muutama pysäkiväli, ja jos satamaa ei löydy niin sitten jäädä pois ja palata takaisin metrolle. Satamaa ei näkynyt, joten hyppäsimme kyydistä jossain, ehkä hiukan keskustan jälkeen. Paluumatkalla sattui niin, että bussi meni osittain eri reittiä ja kas, yhtäkkiä oikealla puolella näkyi rivi veneitä kauniin sinisessä vedessä :) Jäimme pois ja kävelimme hetken aikaa rantaa pitkin. en tiedä, olimmeko vieläkään oikeassa paikassa, kovin vähän ihmisiä oli liikkeellä. Kuitenkin rannassa oli ravintolapöytiä ja kadun varressa monenlaisia kauppoja. Ehkä vielä oli siesta-aika, viiden kuuden aikaan. Lähdimme mekin kotia kohti. Hyppäsimme ensimmäiseen bussiin ja se onneksi meni satama-altaalle. Ei siis tullut yhtään varsinaista eksymistä vaikka välillä olikin epätietoisuus tarkasta sijainnista.
Perjantaina oli seuraavan seikkailun vuoro, kun lähdimme uimarannalle. Siskoni kävi Ateenassa lastensa kanssa viime kesänäkin, joten heillä oli jonkinlainen muistikuva siitä, missä rantoja on ja miten niihin pääsee. Olin googlettanut torstai-iltana rannat, ja siskoni muistikuvan mukaan Alimos oli ilmainen ranta. Osa rannoista on siis maksullisia, mutta matkaoppaan mukaan pääsymaksu on yleensä 5 €.
Alimokseen mentiin raitiovaunulla. Sinänsä helppoa, koska linjoja on kaksi. Toinen menee keskustasta rantaan ja toinen rantaa pitkin. Mutta kas kummaa, menimme väärään ratikkaan... Itse asiassa linjoja onkin kolme. Numero 4 menee Syntagma-aukiolta Pireukseen, eli se kääntyy väärään suuntaan kuin minne uimarannat menevät. No, vaunun sisällä oli kartta josta pystyimme seuraamaan missä mennään. Jäimme pois viimeisellä pysäkillä ennen käännöstä, ja vaihdoimme linjaan numero viisi. Se kulkee Syntagmalta suoraan uimarantojen ohi. Sillä myös tulimme takaisin keskustaan, matka kesti kolmisen varttia.
Perjantai-ilta meni residenssissä, syynä mikäpäs muu kuin jalkapallon EM-kisat... :D
Lauantai oli viimeinen päivä, ja siihenkin keksimme vielä ohjelmaa. Kävimme kansallispuistossa, joka sijaitsee Syntagma-aukion vieressä. Puisto on aika jännä. Siellä on paljon puiden reunustamia varjoisin hiekkateitä, mutta ei oikeastaan yhtään kukkia. Leikkipuistoja taitaa olla parikin kappaletta, lisäksi minieläintarha eli vuohia ja hanhia :)
Puistosta kävelimme pois sellaista reittiä, joka vei yhden tunnetuimman nähtävyyden luo. Kyseessä on Olympoksen Zeuksen temppeli, tuo yli sadan pylvään temppeli josta on jäljellä vain 16 pylvästä. Kyllä siinä ihminen tuntee itsensä pieneksi moisten rakennelmien ja historian havinan äärellä.
Sunnuntai oli reissun raskain päivä eli kotiinpaluu. Taas kahdella välilaskulla, Belgradissa ja Tukholmassa. Vielä niin, että Belgradissa viivyttiin kahdeksan tuntia... Olimme jo etukäteen päättäneet lähteä kaupungille, koska lentokentällä olisi ollut tosi vaikea kuluttaa aikaa. Olin kopioinut matkaoppaasta keskustan ja vanhan kaupungin kartat; en halunnut kantaa koko kirjaa koska Belgradista ei oikein löytynyt oppaita vaan tuokin kirja oli Serbiasta, ei pelkästään Belgradista.
Kahden passintarkastuksen (ja passin leimaamisen) jälkeen vaihdoimme rahaa. Hiukan hämmensi saada isoja seteleitä; yksi euro oli noin 123 Serbian dinaaria. Saimme nipun 2000 dinaarin seteleitä, ja puhelimen laskimen avulla selvitimme että yksi sellainen oli noin 16 euroa.
Heti oven edessä oli bussi lähdössä keskustaan, emme edes kysyneet lipun hintaa vaan hyppäsimme kyytiin. Kuljettaja ajoi pois oven edestä ja tuli sen jälkeen myymään liput, yksi maksoi 300 dinaaria eli noin 2,5 €. Matka keskustaan kesti puoli tuntia.
Kartan mukaan vanha kaupunki on lähellä rautatieasemaa. Harmi vaan että emme nähneet miten päin rata menee, koska vanha kaupunki olisi ollut junaradan jatke. Saatoimme lähteä väärään suuntaan. Vain osa kadunnimistä oli latinalaisilla aakkosilla, joten välillä arvailimme että mikähän katu on kyseessä. Kun lopulta löysimme perille, nauroimme että taisimme kiertää alueen ympärillä mutta emme osuneet sisään.
Yllättäen lähes kaikki kaupat olivat kiinni. Emme innostuneet Mangon ja Zaran kaltaisista ketjuliikkeistä, koska niissä voimme käydä Suomessakin. Lähinnä vain kuljeskelimme ympäriinsä ja toivoimme ettei tihkusade ylly ukkoskuuroiksi. Hyvissä ajoin suuntasimme takaisin rautatieasemalle, varasimme aikaa siihen että ylipäänsä löydämme sinne. Itse asiassa lähdimme kerrankin heti ensi yrittämällä oikeaan suuntaan :) Aseman nurkilla taksikuski hyppäsi eteemme tarjoamaan kyytiä. Neljän hengen matka maksoi 1200 dinaaria eli saman verran kuin neljän hengen bussiliput. Kentällä kuski tosin yritti huijata, ja antoi 2000 dinaarin setelistä takaisin vain 500. Siskoni muistutti että kuski sanoi hinnaksi 1200, ja niinpä tämä toi kiltisti 300 dinaaria lisää.
Lento lähti puolisen tuntia myöhässä, vähän jännitimme että kuinka kiire tulee Tukholmassa jossa vaihtoaikaa on puolitoista tuntia. No, sekin lento oli lopulta liki puoli tuntia myöhässä... Päivä oli siis todella pitkä, lähdimme aamulla residenssistä klo 5.20 ja olin kotona klo 0.10. Nukkumaan pääsin puoli kahdelta, ja maanantaiaamuna lähdin kahdeksalta pyöräilemään fysioterapiaan... Siihen iltavuoro päälle ja tänään aamuvuoro, aika lailla väsyttää vieläkin...
Yhteenvetona todettakoon, että reissu onnistui mainiosti vaikka mukana oli hienoisia hankaluuksia. Esimerkiksi lähtöselvityksiä ei voinut tehdä netissä itse vaan ne piti tehdä kentillä. Lähtöpaikassa saatiin tehtyä lähtöselvitys vain kahdelle ensimmäiselle lennolle, kolmannelle se piti tehdä jommallakummalla vaihtokentällä. Kuudesta lennosta kolme oli myöhässä 30-60 minuuttia. Ateenassa emme saaneet soitettua taksia lähtöpäivän aamuksi; taksin mainoskortissa oli puhelinnumero joka ei toiminut. Kieliongelmia oli jonkin verran, esimerkiksi parin korttelin päässä residenssistä oli mukavan oloinen ravintola mutta siellä ei ymmärretty englantia. Ohikulkijoiden avustuksella saatiin selville, moneenko asti ravintola on auki. Emme kuitenkaan menneet sinne, koska epäiltiin että miten ruuan tilaaminen onnistuu.
Sää oli ihanteellinen. Vain yksi sadepäivä, toisaalta myös vain yksi silkan auringonpaisteen ja noin 29 lämpöasteen päivä. Muuten puolipilvistä ja noin 24 astetta.
Liikkuminen on helppoa. Metrossa on selkeät kuulutukset, lisäksi asemien nimet on merkitty sekä kreikkalaisin että latinalaisin aakkosin. Myös kaikki kadunnimet ovat molemmilla aakkosilla. Metrolinjoja on kolme, ja ne on merkitty karttaan eri väreillä (sininen, vihreä ja punainen). Metrot ja bussit kulkevat noin aamuviiden ja puolenyön välillä.
Ruoka on halpaa sekä toreilla, pikkumarketeissa että ravintoloissa. Ostimme usein mansikoita, ne maksoivat torilla 1,19 €/kilo :) Suuret pasta-annokset maksoivat paikasta riippuen 5-8 €. Pitaleipä-wrappeja sai parilla kolmella eurolla lähes joka nurkalta. Menimme yleensä syömään sellaisiin paikkoihin, joissa ei ollut sisäänheittäjää vaan joissa sai katsella ruokalistaa rauhassa ulkopuolella.
 |
| "Lamppukatu" ja kadun pää. |
Meillä oli mukana 13- ja 16-vuotiaat teinit, he jaksoivat kulkea sen 7-8 tuntia päivässä. Viime vuonna myös silloin 7-vuotias kuopus oli jaksanut kulkea vaikka oli kovat helteet. Ihan pienille Ateena voi olla aika raskas. Julkiset kulkuneuvot ovat usein niin täynnä ettei istumapaikkaa löydy. Kaupunki on rakennettu kukkuloille, eli nähtävyyksiä varten joutuu kiipeämään jonkin verran. Etenkin Monastiraki-aukio on ahtaan oloinen lukuisten kauppiaiden takia. Siellä varsinkin tyrkytetään vaikka mitä, eli käteen lyödään milloin ruusu, milloin nauhakoru. Kun sanoo "ei kiitos, jos se maksaa jotain" niin sitten ne repäistään pois.
Kaupunki on kaunis, ihastuin varsinkin siihen kuinka vehreä se on. Valtaosa kerrostaloista on matalia noin viiden-kuuden kerroksen korkuisia, joten talojen välistä näkyy puita. Monilla terasseilla on viherkasveja, samoin kattoterasseilla. Kaupunki on myös puhdas. Roskakoreja oli välillä vaikea löytää, ne olivat suurikokoisia mutta niitä oli joissain paikoissa harvakseltaan. Siitä huolimatta kadut olivat siistejä.
Voin siis suositella Ateenaa lämpimästi. Kaupungista löytyy tekemistä, haluaa sitten makoilla rannalla, tehdä päiväretkiä saariin, bongata nähtävyyksiä tai ihan vaan kuljeskella ympäriinsä.
