No niin! Tässä raportti matkan toisesta puoliskosta:
Keskiviikko 21.6 valkeni taas kerran sateisena. Suorastaan myrskyisenä. Meitä oli yöllä useampikin hereillä, ja aamulla puhuttiin että pelättiin irtoaako tallista katto. Hirveä tuulen vonkuna helisytti ikkunoita, ja väliovi heilui ilmavirran voimasta. Mutta olipa ainakin teltta kuivana seuraavaa yötä varten! Tavarat kasaan ja auton pakkaaminen pikavauhtia. Matkaa ovelta autolle ei ollut kuin ehkä reilut parikymmentä metriä mutta pakko oli vetää sadetakit päälle ettei vaatteet kastu pahasti.
Koska Skaftavellin vaellus jäi väliin, teimme tälle päivälle uuden suunnitelman. Aamupäivän ohjelmassa oli - vaihteeksi - uintireissu, kohteena Secret Lagoon Reykholtin kylässä. Navigaattorin avulla selvitimme tien tänne. Opaskylttejä ei juuri ollut, vasta viimeisessä risteyksessä oli kartta johon oli merkitty uimapaikka, hotelli ynnä muuta. Tämä oli yksi kalleimmista kohteista retkellämme, sisäänpääsy maksoi 28 €. Pihalla on hauska varoituskyltti, siinä kerrottiin että yksin jätetyt lapset myydään peikoille. Respassa saimme tarkat ohjeet käynnille. Uima-altaita on vain yksi, lähteisiin ei saa mennä koska niissä veden lämpötila on 80-100 astetta. Allasta kiertää lautapolku, jota pitkin saa mennä mutta jolta ei saa poistua.
Ensimmäistä kertaa saimme todeta kuuman lähteen veden olevan liian kuumaa! Altaan eri osissa on eri lämpöistä vettä, rappusten luona tuntui vielä vähän viileämmältä mutta perimmäistä nurkkaa lähestyttäessä totesimme, että nyt tulee raja vastaan. Siellä vesi lämpenee huomattavasti, emmekä menneet altaan reunalle asti. Pysyimme toisella puolella, jossa sielläkin vesi on varmaan 40-asteista. Välillä oli pakko nousta altaan reunalle istuksimaan sekä tehdä kierros polulla.
 |
| Kiehuva lähde |
Täällä taas hyödynsimme mahdollisuuden käyttää saippuaa suihkussa, hiuksetkin saatiin pestyä :) Puhtaina ja lämpiminä oli kiva jatkaa matkaa. Ajoimme Hellaan, josta ostimme bussiliput sisämaahan Landmannalaugariin. Tie sinne on F-tie, jonne ei meidän Corollallamme ollut mitään asiaa. Hieno bussi lähti Hellan leirintäalueelta, mutta jo viiden minuutin päästä piti vaihtaa kulkupeliä. Siirryimme puolta pienempään bussiin, ja kauhea matka alkoi. Alkumatka oli asfalttia, mutta jo siinä auto hyppi epätasaisella tiellä ja tuntui että se seilasi tien laidasta toiseen. Viimeiset 30 kilsaa olivat kapeaa, kivikkoista, serpentiinimutkaista tietä. Kyllä taas oli olo, että saamme lisää huvipuiston vuoristorataa. Yhtäkkiä tuli mieleen, että meillä on auton perässä ruokakassissa kananmunapaketti, tuumattiin että ovat varmasti kaikki hajalla (eivät olleet, pari oli kääntynyt kyljelleen mutta ehjänä olivat kaikki). Yksi porukasta veti huivin silmille ja kädet korville, niin pelottavaa meno oli. Samalla vähän nauratti, on muuten elämämme kallein bussimatka... Meno-paluulippu Hellasta maksoi noin 134 euroa!
Perillä Landmannalaugarissa satoi... Kasasimme pikapikaa teltan ja kävimme ilmoittautumassa leirintäalueen asukkaiksi. Tämä oli kallein paikka, yksi yö kustansi 20 €, hintaan ei kuulunut suihkua. Vessat olivat sisätiloissa, ruokapöydät ulkona niin että ympärillä oli kolme seinää ja katto. Olimme saapuneet paikalle sen verran myöhään illalla, että teimme vain iltaruuan ennen nukkumaanmenoa. Trangian kanssa oli vähän hankaluuksia, ja yhtäkkiä saimme apuun suomalaisen vaeltajamiehen. Häneltä löytyi lisää tulitikkuja, ja seurueemme ainoa kahvinjuojan iloksi myös kahvia ja kahvimaitoa :D Urhoollinen vaeltaja oli lähdössä vielä sinä iltana matkaan, 12 kilometrin taipaleelle. Toivotimme onnea matkaan, ja lohduttelimme että ehkä sade taukoaa iltamyöhällä. Niin se taukosikin, alkaakseen yöllä uudelleen...
Aamulla oli kuitenkin hieno ilma, kerrankin! Aloitimme aamun kuumassa lähteessä, joka harmi vaan oli vain pinnalta kuuma. Lämmintä vettä riitti kämmenen leveyden verran, pohjalla oli kylmää. Lähde oli myös niin matala että istuessa vettä riitti vain vyötärölle asti. Takareunassa oli pari pientä vesiputousta, joista tuli kuumaa vettä. Se ei kuitenkaan riittänyt lämmittämään kuin pintaveden, osittain johtui siitä että vuorilla oli vielä lunta ja lähteeseen pääsi sulamisvesiä jotka jäähdyttivät lämpötilaa. Alue oli avattu vasta edellispäivänä, kuulemma lähteen vesi on lämpimämpää myöhemmin kesällä.
Kauaa ei viihdytty lähteessä kun ei siellä lämmennyt kunnolla. Sitä paitsi mieli kaipasi jo vaellusta. Iltapäivällä oli lähtö pois, joten ehdimme tehdä pienen, vajaan puolentoista tunnin kierroksen vuorilla. Matkaa kertyi vain vähän yli 5 kilsaa, mutta siitä ekat 3,5 oli pelkkää ylämäkeä. Eikä alamäkiosuuskaan ollut helppo, aikamoisessa kivikossa tultiin suurin osa. Kutsuttiin paikkaa Islannin Mordoriksi. Kuvassa ei näy hyvin, mutta kivikko on kuin leffasta ja taustalla näkyy järvialue joka on ihan kuin se jonne Klonkku vei Frodon ja Samin...
Torstainen paluumatka rannikolle oli huomattavasti menomatkaa miellyttävämpi. Kulkuvälineenä oli normaalikokoinen bussi, ja lisäksi kuljettaja oli varovainen. Tullessa oli kuski, joka tuntui kaasuttavan lisää vauhtia jokaisen kuopan ja mutkan jälkeen. Tämän päiväinen kuski varoi kuoppia, ja ajoi niin hiljaa että muutamassa ylämäessä aloin huolestua että pääseekö auto ylös asti. Päästiin kuitenkin takaisin Hellaan.
Syötiin leirintäalueen ravintolassa pizzaa, normaalikokoinen maksoi 21 €. Hyvää oli, syötiin mitä jaksettiin ja loput otettiin evääksi mukaan. Illan suunnitelmana oli kuuma joki Reykjaladurissa, josta on enää 45 kilsaa Reykjavikiin. Tässä kohtaa porukkamme hajaantui. Yksi oli niin väsynyt telttailuun, että hän päätti jääsä yöksi läheiseen hotelliin. Me kolme muuta pakkasimme mukaan rinkkaan ja reppuun telttakamat sekä ruokaa. Unohtamatta 3 litran viinitonkkaa, koska tänään olisi juhannusjuhlien aika! Kuuma joki on mielettömän hieno kokemus, mutta se vaatii kovaa työtä. Parkkialueelta joelle on 3,5 kilometrin kävelymatka vuoren rinnettä ylämäkeen. Alhaalla annettiin aika-arvioksi tunti. Ei mikään helppo homma kantaa tavaroita sinne, ja loppumatkasta alkoi vielä sataa... Vaihdoimme kantajaa niin, että jokainen vuorollaan otti painavan rinkan. Perillä huomasimme, että joen rannassa on telttailun kieltävät merkit (tai, kuten yksi sanoi, teltan istuttaminen kielletty). Hetkeksi meinasi iskeä lamaannus: Ei ole totta! Me roudattiin telttakamat tänne ja täällä ei saa telttailla! Kokeilimme joen toista laitaa, jossa ei merkkejä ollut. No ei siinä ollut telttailulle edellytyksiäkään, maa oli litimärkää ja upottavaa. Suomalainen nainen ei kuitenkaan anna periksi, ei varsinkaan kun palkintona on viinin lipittämistä joessa istuen. Joelta lähti patikointipolkuja kahteen suuntaan, valitsimme toisen ja kävelimme vähän matkaa. Ensimmäisen mäen takana totesimme, että teltta tulee tähän. Pikainen kasaaminen, uikkarit ja viini mukaan ja jokeen.
 |
| Luksuskeittiö kenttäolosuhteissa! Juomat, karkkipussi ja yksi skyr menivät, kaikki muu kannettiin pois... |
Kaksi seuralaistani olivat käyneet joella aiemmin, silloin kuulemma ei ollut kieltomerkkejä, eikä myöskään ihmisiä niin paljoa kuin nyt. Katsoimme tyhjän paikan ja istuimme alas, vain todetaksemme että vesi on liian viileää. Siirryimme vähän enemmän yläjuoksulle ja kas, vesi oli kuumaa. Tässä istuimme viinitonkkamme kanssa puolille öin. Emme kuitenkaan olleet viimeiset poislähtijät, vaikka muita telttoja ei näkynytkään.
Yöllä oli taas tosi kylmä. Perjantaiamuna olimme herätessämme ihan jäässä, joten päivä lähti käyntiin jokivisiitillä. Vähän aikaa istuttiin lämmittelemässä, sitten lähdettiin purkamaan teltta ja vaeltamaan takaisin alas. Joukkion neljäs jäsen tuli autolla vastaan parkkialueelle. Sää oli eilistä parempi, ja näkyvyys samoin. Oli hurjaa katsella vuorista purskahtelevia pieniä vesiputouksia, pysähtyä ihmettelemään kiehuvaa mutaa ja ihastella, miten korkealla ollaan.
Tästä alkoi matka Reykjavikiin, josta olimme buukanneet majatalomajoituksen kahdeksi viimeiseksi yöksi. Emme tietenkään menneet suoraan kaupunkiin, vaan pysähdyimme matkalla vielä kahdelle vesiputoukselle. Skógafoss on yksi isoimmista putouksista, 15 metriä leveä ja 60 metriä korkea. Tässä on erikoisuutenna se, että putouksen vierestä pääsee portaita pitkin ylös ja edelleen veden viertä ylemmäs jokea. Portaita on kaverini laskujen mukaan 403.
 |
| Skógafoss |
Matka jatkui Seljalandsfossille, jossa saatiin seuraava Tukkijoki-osuus: putouksen takana menee polku jota pitkin pääsee kiertämään putouksen ympäri. Sen verran läheltä reunaa se menee, että kastumista ei voi välttää.
 |
| Vesiputous edestä... |
 |
| ... vesiputous takaa |
Reykjavikiin saavuimme puoliltapäivin. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli retkivälinevuokraamo, jonne hyvin innoissamme palautimme teltan ja makuualustat. Lopultakin pääsimme niistä eroon! Todettiin, että isolla osalla meistä telttailukokemus on tyyliin lapsuuden 4H-leirit ja nuoruuden rokkifestarit... Vain yksi on telttaillut jonkin verran aikuisiällä. Aloitettiin sitten eräpirkkoilu ehkä rankimmalla mahdollisella tavalla! :D Majataloomme (Guesthouse Bina) saavuimme puoli yhden jälkeen. Saatiin avaimet ja heti kohta lähdettiin kaupungille. Kävimme kahvilassa ja ihan vaan hengailtiin ja kierreltiin kauppoja. Vierailimme myös 15 € kustantaneessa Penismuseossa, viralliselta nimeltään Fallologinen museo. Illalla oli hauskaa, kun yksi porukastamme soitti kotiin ja kertoi lapsilleen museokäynnistä. Lapset olivat että "ei ikinä kehdata kertoa kenellekään että äiti kävi pippelimuseossa" :D On mahdollista, että kotiinpalattua äiti on joutunut googlettamaan museon ja näyttämään kuvia :)
 |
| Kahvila Stofanissa banaanilätyt kermavaahdolla 16 € |
Iltapalan söimme majatalossa, vielä viimeisiä skyrejä sekä suklaakakkua. Majatalomme emäntä oli aika tiukka täti, saimme käyttää mikroa ja vedenkeitintä mutta emme saaneet laittaa ruokaa. Astioita saimme lainata kunhan tiskasimme, kuivasimme ja laitoimme takaisin kaappiin heti. Ensimmäisen käytyä suihkussa hän sai melkein kohtauksen, kun kylpyhuoneen ikkuna oli laitettu kiinni ja suihkukopista oli verhosta huolimatta roiskunut vettä lattialle. Täti, 76 v, oli sinänsä ystävällinen mutta silti oli koko ajan sellainen olo että ollaan vähän tiellä ja uskalletaanko koskea mihinkään. Hän hiipi hiljaa ja oli yhtäkkiä kurkkimassa milloin minkä nurkan takaa. Tuntui, että hän vahti jokaista liikettämme.
Lauantai oli viimeinen kokonainen päivä Islannissa. Se oli varattu pakollisille turistirysille eli Kultaisen kierrosen Gullfossille, Geysirille ja Þingvellirin kansallispuistolle. Onneksi kiersimme saaren myötäpäivään; jos olisimme aloittaneet reissun näillä täyteen ahdetuilla kohteilla niin ainakin minulla olisi mennyt hyvän aikaa turististressistä toipumiseen!
Gullfoss myös on täysin omanlaisensa vesiputous. Ensin on yksi matalampi kerros ylhäällä, ja alhaalla, mutkan takana, toinen korkeampi. Veden voima on mieletön: vettä virtaa noin 2000 kuutiota sekunnissa. Meteli on yhtä kova kuin Dettifossilla, ja vesihöyry näkyy kauas. Putouksen viertä saa kipittää varsin lujaa, jos aikoo pysyä kuivana.
Gullfossista matka jatkui Geysirille. Itse asiassa Geysir on yleisnimitys kaikille vesipurkauksille, joista tunnetuin on Strokkur. Se on sikäli varma kuvauskohde, että se purkautuu suunnilleen 10 minuutin välein. Meille kävi erityisen hyvä tuuri, ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia. Ihmisiä oli aitauksen ympärillä varsin paljon, mutta mahduttiin mukaan kuvaamaan.
Kuten yksi totesi, maa oksentaa. Siltä se todella näytti. Veden pinta liikehti kuin krampaten, kunnes yhtäkkiä vesi purkautui korkeuksiin. Alempi kuva on huono, oli tarkoitus kuvata sitä kuinka vesi vetäytyy maan sisään kuin viemäriin, noustakseen pian maan tasalle odottamaan seuraavaa kramppia. Olisimme halunneet kiivetä läheiselle vuorelle mutta polku sinne oli katkaistu nauhalla. Kaksi vuotta sitten sinne kuulemma pääsi vielä.
Päivän kolmas kohde oli Þingvellirin kansallispuisto. Se on merkittävä paikka kahdesta syystä. Islannin parlamentti alkoi kokoontua siellä 900-luvulla, ja vuosisatojen ajan se oli paikka jossa sekä määrättiin lait että jaettiin oikeuden tuomioita. Se on myös kohta, jossa Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat kohtaavat. Laatat erkaantuvat toisistaan hitaasti, 1-18 millimetriä vuodessa. Tämän seurauksena Islanti laajenee noin 2 senttimetriä vuosittain.
Vaikka päivä oli pitkä ja ohjemaa täynnä, oli vielä aikaa uimiselle :) Reykjavikissä on ranta nimeltä Geothermal Beach. Siellä rantakaistale on rajattu laguunimaisesti, ja matkaoppaan mukaan merivesi on siellä aina 15-19 asteista. Aika kylmää oli, eli todennäköisesti lähempänä viittätoista... Mutta rannalla oli tietysti myös kuumavesiallas jossa vesi oli 40-asteista. Pääsimme myös höyrysaunaan.
Täällä näimme henkilön, josta emme tienneet oliko hän paikallinen kylähullu vai omituinen turisti vai mikä. Hän esiintyi Tarzanina, muun muassa punnertaen rannalla. Polttariseurue kun meni uimaan, hän syöksyi veteen, kantoi sulhasen pois vedestä ja juoksi tämä sylissään ympäri rantaa. Höyrysaunassa hän laittoi suunsa kiinni seinään ja imppasi höyryä, sen jälkeen nousten lauteelle seisomaan näyttäen siltä kuin alkaisi vetää leukoja katon rajassa :D
Illalla palasimme majataloon väsyneinä ja nälkäisinä. Perillä odotti yllätys; ovi asuntoon oli lukossa eikä kukaan vastannut koputukseen. Meidän avaimilla pääsi alaovesta ja sille käytävälle jossa huoneemme oli, mutta ei sinne missä keittiö ja meidän ruuat olivat. Eipä siinä auttanut muu kuin odottaa, milloin emäntä palaa takaisin. Onneksi hän ei ollut poissa koko iltaa vaan tuli kahdeksan maissa. Pääsimme iltapalalle ja nukkumaan.
Sunnuntai. Viimeinen aamu tarkoitti kunnon aamupalaa ja viimeistä pulikointia. Majatalossa aamiainen ei kuulunut hintaan vaan olisi maksanut 20 €. Kävimme mieluummin kahvilassa. Viereisellä kadulla oli kahvila, josta sai buffet-aamiaisen 16 eurolla. Ihania tuoreita mandariineja, tuorepuuroa, jogurttia ja mysliä, hedelmäteetä, paahdettua leipää...
Viihtyisä paikka niin sisältä kuin ulkoa! Aamiaisen jälkeen kävelimme kadun toiseen päähän uimahalliin. Sisäänpääsy oli 10 €, mutta sillä sai pulikoida ihan kunnolla. Oli normaali 50-metrinen allas, lisäksi kylmävesiallas, merivesiallas jossa vesi oli ehkä 35-asteista, sekä monta pikkuallasta joissa vesi oli 38-, 40-, 42- tai 44-asteista. Täälläkin oli höyrysauna, en tosin voinut olla siellä pitkään koska höyry puski suoraan penkin alta ja poltti takareidet kirkuvan punaisiksi.
Uinnin jälkeen pakkasimme tavarat ja olimme lähtövalmiit. Jouduimme kuitenkin vielä riitelemään majatalon emännän kanssa rahasta. Meillä oli sähköpostissa vahvistus, että kolmen hengen huone maksoi 240 € ja lisävuode 7000 kruunua. Hän tivasi meiltä papereita, siis tulosteita, eikä uskonut että sähköpostivahvistus on ihan sama asia kuin se että meillä olisi ollut sama sähköpostiviesti tulostettuna. Lisäksi hän intti, että 1 euro on 118 kruunua, vaikka päivän kurssi näytti arvoksi noin 116 kruunua. 240 euroa oli päivän kurssin mukaan noin 27 800 kruunua. Tämä + 7000 olisi vajaat 35 000 kruunua. Olimme valmiit maksamaan 35 000, mutta emäntä vaatimalla vaati 36 000. Tähän emme suostuneet. Aika kauan väännettiin mutta lopulta hän hyväksyi tuon 35 000. Vaadimme häneltä kuitin, koska ebookers oli kysynyt varaustilanteessa luottokortin numeroa, ja halusimme olla varmoja ettei maksua veloiteta kahdesti. Tässä majatalossa kuitenkin hyväksyttiin vain käteinen, joten voinemme olla luottavaisia ettei hän ota maksua uudelleen ebookersin kautta.
 |
| Näkymä majatalon ikkunasta |
Pelottava emäntä vei vähän paikan lumosta. Muuten majatalo oli ihan jees, siisti ja viihtyisä. Sijainti oli hyvä, pari kolme kilometriä keskustasta mutta kaupunkinäkymin.
Pääsimme lopulta lähtemään majatalosta vajaan vartin suunnitellusta myöhässä, Lähdimme ajamaan Keflavikiin, palauttamaan autoa ja lentokentälle. Vielä oli silmille iloa, nyt kun kerrankin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä sade rajoittanut näkyvyyttä.
Auton palautus sujui todella hitaasti. Ihmisiä oli valtavasti, ja yksittäinen palautustilanne kesti kauan. Yksi huokaisi lähtiessään, että oli mennyt kolme ja puoli tuntia! Siihen nähden meidän ajoituksemme oli hyvä, jonotusaikaa kesti kolmisen varttia ja itse palautus vei vain pari minuuttia. Tässäkin jakaannuimme, kaksi jäi jonottamaan ja kaksi lähti laukkujen kanssa kentälle tekemään lähtöselvityksen. Onneksi teimme lähtöselvityksen yhdessä Helsingissä, nyt kentälle mennyt kaksikko sai kaikkien laukut koneeseen vaikka toiset eivät olleet paikalla. Olin autoa palauttamassa, ja sieltä kävelimme kentälle, matka vei vain muutaman minuutin. Muut jonottivat ostostensa tax free -rahat takaisin, sitten kävimme mehubaarissa juomassa lähtömehut. Ehdimme vielä piipahtaa kaupassa ja sitten lähdimme boarding-jonoon. Kas kummaa, mitään ei tapahtunut... Koneessa oli jokin pieni tekninen vika, ja sisään päästiin siihen aikaan kun olisi pitänyt lähteä. Lopulta lähdimme puoli tuntia myöhässä, ja Helsinkiin laskeuduttiin vartti myöhässä. Laukut onneksi tulivat nopeasti. Sitten vielä ajo Tampereelle, olin kotona klo 1.15 sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä. Nukkumaan klo 2.30, ja aamupäivällä töihin... Onneksi olin ottanut iltavuoron, niin ei tarvinnut lähteä kotoa ennen puolta kymmentä.
Oikeastaan koko viikko on mennyt puolisumussa. Vaikka aikaero Islantiin on vain kolme tuntia, ja monesti mentiin nukkumaan kymmenen maissa paikallista aikaa, on se vaikuttanut niin että joka yö olen keikkunut valveilla yhteen asti ja ylikin. Puolet viikosta oli iltavuoroa ja puolet aamua, joten toisinaan yöunet jäivät kovin lyhyiksi. Onneksi nyt on vapaa viikonloppu - ja lämmintä! - niin voin nukkua univelat pois :)
Reissu oli raskas mutta oli se ikimuistoinenkin. On käsittämätöntä, miten noin pieneen maahan mahtuu noin paljon kaikkea. Þingvellirissä mietin, että tämäkin vielä! Ei riitä että on jäätiköt, tulivuoret, meri, kuumat lähteet, on vielä mannerlaattojen kohtaamispaikkakin :D
Loppuun vielä muutama fakta Islannista
- Ihmisisasukkaita 330 000, lampaita 480 000.
- Pankkikortti toimii useimmissa paikoissa. Islannissa on debit- ja credit-kortit erikseen, joten parissa paikassa kassahenkilö hämmentyi ja luuli että korttilaitteessa on vikaa, kun ei hoksannut että näytölle tuli vaihtoehto valita joko debit tai credit. Kuulemma on kokeiltu yhtä yhteistä korttia mutta asukkaat ovat vastustaneet sitä niin kokeilusta luovuttiin.
- Jos vuokraat makuualustat telttaan, niihin kannattaa puhaltaa lisää ilmaa. Vaikka ne ovat mukamas itsestään täyttyviä, ne jäävät kovin ohuiksi ilman lisäpuhallusta.
- Ruoka sinänsä ei ole paljoa kalliimpaa kuin Suomessa, tyyliin banaanit 2 €/kg, burgeriateria huoltoasemalla 15 €, mutta maitotuotteet ovat kalliita. 500 g juustoviipaleita maksaa ostopaikasta riippuen 12-15 €!
