Otava 2014
347 s.
Politiikka ei ole sydämen asia minulle, enkä yleensä lue poliitikkojen elämäkertoja. Elisabeth Rehn on kuitenkin poikkeustapaus. Hänen elämäkertansa on yksi kirjoista, joiden lukemista odotin kovasti. Enkä pettynyt.
Johanna Vesikallio on haastatellut kirjaa varten paitsi Rehniä itseään myös hänen perheenjäseniään, muita poliitikkoja sekä esimerkiksi Rehnin ulkomaanmatkoilla mukana olleita tulkkeja. Tavoitteena on ollut koostaa mahdollisimman monipuolinen ja totuudenmukainen kuva Rehnistä, mitään kaunistelematta ja peittelemättä.
Elisabeth Rehnin ulkonäkö pettää pahasti. Hän näyttää herttaiselta ja lempeältä, naiselta jota elämän varjopuolet eivät tavoita. Hän näyttää kiltiltä perhetytöltä. Pinnan alla on kuitenkin paljon paljon muuta.
Perheen nuorimmaksi tyttäreksi syntynyt Märta Elisabeth sai heti lempinimekseen Lillan. Isä toimi kunnanlääkärinä ja piti joskus tyttäriään mukana kotikäynneillä. Elisabeth siis näki jo nuorena elämän moninaisen kirjon. Se ei kuitenkaan estänyt häntä kujeilemasta ja keppostelemasta siinä kuin kuka tahansa lapsi:
Gunnel muistaa, että kerran Elisabeth oli ulkona talon takaparvekkeella ja poltti Norttia, kaikkea piti kokeilla. Mistä lie vohkinut sen, sisko ihmettelee vieläkin. Isä tuli parvekkeelle vetämään omat sauhunsa potilaiden välissä. Lillan hyppäsi alas parvekkeelta saaden tumpin olkaansa, sekin arpi pysyi kymmeniä vuosia. Lillan oli silloin 4-vuotias, eikä ole juuri polttanut sen jälkeen.
Teini-iässä kohtaaminen Oven kanssa johti pitkään avioliittoon ja suureen joukkoon jälkeläisiä. Lasten syntymän jälkeen Elisabeth lähti kansanedustajaehdokkaaksi. Siitä alkoi hänen hurjan pitkä, yhä jatkuva työsarkansa, ensin politiikassa ja myöhemmin monissa kansainvälisissä tehtävissä.
Ehkä kaikkein mielenkiintoista oli lukea poliittisesta pelistä. Elisabeth on ollut RKP:n outolintu, kansansuosikki jota ei kuitenkaan haluttu näkyviin. Puolustusministeriksi hän päätyi monien vaiheiden jälkeen, puoluekonkareiden vastustamana. Ensimmäinen presidenttiehdokkuus, jolloin hän pääsi toiselle kierrokselle, hoitui vapaaehtoisten amatöörien voimin koska puolue ei halunnut tuhlata rahojaan kampanjointiin. Vesikallion haastattelemat puoluetoverit kertovat, miksi näin oli.
Suosion huipulla oleminen ja siellä pysyminen vaikuttivat tietenkin perhe-elämään. Aviomiehen yrityksen mentyä konkurssiin ja perheen jouduttua muuttamaan pikkumökkiin ei pahaa oloa voinut näyttää päällepäin. Julkisuudessa oli oltava vahva, iloinen. Vaikka lehdistö kuinka riepottelisi, tunteita ei saanut näyttää.
Lasten haastatteluissa paljastuu äidillinen äiti, joka kuitenkin oli paljon poissa. Ja joka reissaa edelleen tekemässä maailmaa paremmaksi, vaaroja kaihtamatta.
Joskus Laukkala joutui sanomaan vartioitavalleen, että tuonne ei mennä tai täältä lähdetään nyt kiireesti pois, jos tilanne näytti uhkaavalta. Useimmiten rouva uskoi saman tien, mutta väitti joskus Heljolle vastaan, että kyllä hän nyt menee ja katsoo mitä tuolla tapahtuu. Heljon ei auttanut muu kuin jatkaa perustelujaan tilanteen vaarallisuudesta tai seurata perässä.
Kirjan alaotsikko on todellakin kuvaava; Elisabeth Rehnin elämä on ollut ja on edelleen hyvin epätavallinen. Hänen kansainvälinen verkostonsa on uskomattoman laaja. Naisena hän on ehkä päässyt tapaamaan myös sellaisia henkilöitä joita miehen olisi ollut vaikea tai mahdoton tavata. Hän on kuullut tarinoita, joita miehelle ehkä ei kerrottaisi. Hän on taistellut paremman maailman ja tasa-arvon puolesta jo vuosikymmeniä. Se ei kuitenkaan ole ilmaista eikä pelkkää hyvää, vaan hän on samalla menettänyt paljon ja jäänyt monesta asiasta paitsi.
Mielestäni kirja toteuttaa Elisabeth Rehnin toiveen täydellisesti. Esipuheessa hän kirjoittaa: "[V]aatimukseni oli, että juuri heitä on kuultava, joiden tiedän minua rankastikin kritisoivan ja jotka eivät ole minua missään nimessä arvostaneet. Itselleni kirja siis merkitsee tietoa siitä, mitä mieltä minusta oikeastaan on oltu ja ollaan, missä olen onnistunut ja missä täysin epäonnistunut." Juuri näiden kriittisten äänien ja kommenttien takia kirja vaikuttaa hyvin rehelliseltä ja paljaalta, siltä että mitään ei pidetä piilossa eikä totuutta kaunistella.
Elisabeth Rehn täyttää 80 vuotta ensi maanantaina 6.4. Paljon onnea ja terveyttä tuleviin vuosiin! Ja, må hon leva uti hundrade år!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti