Kansi: Marjaana Virta
WSOY 2018
luettu e-kirja
Kun vesi heijastuu vedestä on mahdotonta
erottaa sitä mikä heijastuu siitä mikä
heijastaa
Oijoi millaisella herkkupalalla uusi "lukuvuosi" alkaa! Luin Tuukka Pietarisen runokokoelmaa bussissa matkalla kaupungin toiselle laidalle. Hymyilin, luin hitaasti, palasin vähän matkaa takaisin, jatkoin eteenpäin, palasin alkuun. Monia runoja luin uudelleen, toiset kokonaan, joistakin osan. Tänään luin sen uudestaan.
Suuressa palapelissä he yrittävät asettua
oikein suhteessa
varjoihinsa jotka yrittävät asettua oikein
suhteessa aurinkoon
Pidän hurjan paljon siitä, miten runot rakentuvat. Pidän toisteisuudesta, siitä miten asiat kiertyvät toistensa ympärille erotakseen taas. Miten runot kohoavat kuin vuoren huipulle, josta eivät laskeudukaan toiselle puolelle vaan vierivät takaisin mäen alle, lähtöpisteeseen. Rakastan sitä, miten valtavan isoja asioita kerrotaan vähäisellä sanamäärällä. Joskus riittää yksi sana, että runon koko maailma kääntyy vinksalleen. Kokoelmassa ei ole yhtään turhaa sanaa, ei yhtään tyhjäkäyntiä.
Hän näki maisemassa ihmisen, muttei
ymmärtänyt
että se oli hän itse
Ihminen katosi ja maisema jäi, mutta hän ei
ymmärtänyt vielä silloinkaan
Jo ensimmäinen runo viritti olon, että voi vitsi tästä kirjasta tulen tykkäämään. Tunsin itseni onnelliseksi lukiessani. Sinänsä hämmentävää, koska runoissa on varsin rajuja asioita yksinäisyydestä, ohi kulkemisesta, hylkäämisestä, maailman ja elämän tuhoutumisesta.
Tässä on kirja jonka aion hankkia omaksi, olen varma että palaan tähän vielä monta kertaa.
Kokoelma on luettu myös blogeissa Kirja vieköön!, Luettua elämää, Tuijata. Kulttuuripohdintoja sekä Täysien sivujen nautinto.
Helmet-lukuhaasteesta täyttyy ensimmäisenä kohta numero 5, "kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi". Yksin ja toisin oli viime vuonna Hesarin esikoispalkintoehdokkaana.
Onnelisuuden tunne tuli minullekin tästä lukukokemuksesta. Yksittäisten sanojen voima on valtava tässä kokoelmassa, jossa muutamalla sanalla sanotaan paljon ja kyseenlaistetaan vielä enemmän.
VastaaPoistaHauskaa että sinäkin olit onnellinen! En muista milloin viimeksi olisin kokenut moista, vaikka paljon hyvinä kirjoja olenkin lukenut.
PoistaJa olen täysin samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä virkkeestä. Pietarinen on onnistunut löytämään juuri ne oikeat sanat, joilla järisyttää.
Riemastunut ja kevyt olo tuli minullekin! Pietarinen on velho ja filosofi <3 Blogissani on runosunnuntai sunnuntaisin, linkitin sinne, sopinee?
VastaaPoistaEhdottomasti sopii :) Viime vuonna intoilin Eino Santasesta ja Raisa Jäntistä, ja nyt tästä, joten voi hyvinkin olla että blogissa esiintyy tänä vuonna runoja ihan säännöllisesti. Runoriemua!
Poista