Englanninkielinen alkuteos The Paris Apartment (2022)
Suomentanut Elina Koskelin
Otava 2022
408 s.
En tiedä onko hyvä vai huono asia lukea kerrostaloasujana kerrostaloon sijoittuvaa psykologista jännäriä, kirjaa jossa kaikki talon asukkaat ja tapahtumat ovat outoja. Luettuani aloin miettiä, että onneksi meidän talossa on yhden sijasta kolme rappua, kerroksissa enemmän kuin yksi asunto ja naapuritkin varsin mukavia siltä osin kuin mitä heitä olen tavannut pihassa ja rappukäytävässä :D
Tarina alkaa Jessin saapuessa Pariisiin veljensä Benin luo. Kummallista kyllä, Ben ei olekaan kotona. Missä hän on? Avaimet, lompakko ja Vespa ovat tallella, joten minne hän on mennyt ja miksi? Entä miksi talon asukkaat välttelevät tai jopa kieltäytyvät puhumasta Benistä?
Jess saa etsintään avukseen Theon, sen lehden päätoimittajan johon Ben on kirjoittanut arvosteluja. Pieni pala kerrallaan he saavat arvoitusta kerittyä auki. Matkalle mahtuu monenlaisia yllätyksiä ja vaarojakin. Jess on kuitenkin päättäväinen, hän aikoo etsiä Benin, olkoon tämän naapurit ja talon portinvartija kuinka vastentahtoisia tahansa.
Portti kolahtaa kiinni tytön takana. Hän kuvittelee majailevansa normaalissa talossa. Paikassa, joka seuraa normaaleja sääntöjä. Hänellä ei ole aavistustakaan, mihin hän on lusikkansa tuikannut.
Mietin Madame Meunierin ohjeita. Tiedän, ettei minun auta kuin totella. Minulla on liian paljon pelissä, jotta voisin kapinoida. Kerron hänelle, että tyttö on juuri lähtenyt, kuten hän pyysi. Kerron myös, milloin tyttö palaa. Kuin tottelevainen henkilökunnan jäsen ainakin, mikä olenkin. En pidä Madame Meunierista, kuten olen jo tehnyt selväksi. Mutta uuden tytön saapuminen on pakottanut meidät liittolaisiksi. Tyttö on nuuskinut paikkoja. Kysellyt kysymyksiä asukkailta. Ihan niin kuin Benjaminkin. Tyttä ei saa vetää huomiota tänne. Benjamin halusi tehdä niin.
Minun on nimittäin suojeltava tiettyjä asioita täällä. Ja se tarkoittaa sitä, että en voi koskaan luopua tästä työstä. Ihan viime aikoihin saakka oloni on ollut täällä turvallinen. Sillä näillä ihmisillä on salaisuuksia. Ja minä tiedän niistä. Tiedän liikaa. He eivät voi hankkiutua minusta eroon. Enkä minä pääse heistä eroon.
Tykkäsin tästä, talon kieroutunut ilmapiiri tekee tunnelmasta jatkuvasti jännitteisen ja uhkaavan. Talon asukkaista paljastuu yllätyksiä, ja mitä enemmän Jess saa heistä selville sitä pelottavammaksi heidän käytöksensä muuttuu. Sitä paitsi talo itsessään on karmiva, suljettuine portteineen, ruokahisseineen, piilotettuine portaikkoineen, kellareineen.
Monet psykologiset trillerit ovat minun makuuni tylsiä, mutta Avain on poikkeus. Se on koko ajan niin pahaenteinen, että jännitystä riittää ensimmäisiltä sivuilta loppuun asti. Kannessa Alex Michaelides sanoo kirjaa klaustrofobiseksi, sitä se todella on. Ihan normaalin oloiset tapahtumat ja kohtaamiset muuttuvat usein pelottaviksi. Lukijana tuntee olevansa talon vankina.
Tänään olin kyllä varsin helpottunut, kun en tavannut ketään naapuriani käydessäni pariin kertaan ulkona :D
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 10, "kirjan nimi on mielestäsi tylsä". Ehkä olen vähän tyhmä, mutta en tajua mihin avain viittaa. Käyntikorttiin? Jessiin arvoituksen selvittäjänä? Mielestäni alkuperäinen nimi on suomennosta parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti