Onko jollekulle käynyt oikeasti niin, että puhelinsoitto tai ovikellon soitto on muuttanut koko elämän? Ei minullekaan. Saarnilaakson väelle niin kuitenkin käy. Netta Walldénin kirjassa Ruben ja rouva Mallamudin tapaus (WSOY 2011).
Rouva Mallamudin elämä on ollut hänen miehensä kuoleman jälkeen pelkkää pyykkipäivää. Kylässä liikkuu huhu, jonka mukaan rouvan talo on rakennettu jättimäisen pesukoneen ympärille. Naapurin lapset Ruben ja Lisa ihmettelevät, mitä rouva pesee päivästä toiseen. He päättävät ottaa asiasta selvää. Selvitystyö on hankalaa, koska rouvan taloa vartioi kymmenen kiinalaista posliininukkea. Aina kun joku lähestyy taloa, yksi nukke putoaa lattialle ja särkyy. Vartijoista huolimatta Lisa uskaltautuu soittamaan rouvan ovikelloa.
Rouva Mallamud asteli suljettu kirjekuori kädessään huoneesta toiseen, pysähtyi ikkunoiden edessä ja katsoi arvioivasti vuoronperään kutakin naapuritaloa. Syyllinen löytyi yleensä läheltä. Ei kukaan kaukana asuva tiennyt hänestä yhtään mitään, mutta lähitalojen asukkaat olivat takuulla niin uteliaita, että olivat lukeneet hänen nimensä postilaatikon nimikyltistä. Ei missään saanut olla rauhassa, ei missään! Ovikellon soitto kolme päivää sitten, ja nyt vielä tämä kaiken päälle.
Rouva on saanut päivälliskutsun naapuriin, ja jostain syystä hän hyväksyy sen. Siitä alkaa kaiken muuttava tapahtumaketju. Kutsujen jälkeen rouvan taloon päätyy eribäisiä kutsumattomia vieraita, minkä vuoksi vartijanuket särkyvät yksi toisensa jälkeen. Samalla särkyy rouvan suojamuuri, pala kerrallaan. Kun enää vain yksi nukke on ehjä, on rouvakin ehjä ja valmis päästämään ihmisiä lähelleen.
Lastenkirjaluokituksestaan huolimatta Ruben ja rouva Mallamudin tapaus sopii hyvin aikuistenkin luettavaksi. Se kuvaa hauskan koskettavasti yksinäisyyttä ja ennakkoluuloja sekä niistä luopumista. Rouvan eristäytyneisyys herättää kummastusta ja saa huhut liikkeelle. Kuitenkaan rouva ei lopulta ole sen omituisempi kuin kylän muutkaan asukkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti