Christian Rönnbacka: Julma

Christian Rönnbacka: Julma
Bazar 2013
361 s.

Viime syksynä selasin katalogeja tämän kevään kirjoista. Christian Rönnbackan Julma vaikutti kiinnostavalta, joten luin ensin alta pois Antti Hautalehto -sarjan avausosan Operaatio troijalainen. Pidin siitä kovasti muun muassa siksi, että se kertoo poliisin peitetoiminnasta, aiheesta joka on ollut varsin vähän esillä kotimaisessa dekkarikirjallisuudessa. Entisenä poliisina Rönnbacka tuntee aiheen ja on saanut henkilöhahmot uskottaviksi.

Myös Julma osui ja upposi. Ennen kaikkea olen riemuissani siitä, että Rönnbacka ei toista esikoisteostaan. Siinä Hautalehto toimi peiteroolissaan väärän identiteetin suojissa, tässä toisessa osassa hän saa osansa tv-julkisuudesta johtaessaan lapsikaappauksien ja seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaa. Julkinen rooli vaikuttaa osaltaan siihen, että peiteoperaatiossa narautettujen on helppo saada hänet tähtäimeensä. Jännitystä on siis luvassa laajalla rintamalla, kun Hautalehto yrittää samaan aikaan löytää kadonneen teinitytön ja pysyä hengissä.

Mies käveli ympyrää olohuoneessaan ja hieroi rannettaan. Sormeen hän ei uskaltanut koskea. Sykkivä kipu kädessä ei antanut rauhaa. Mies istui työpöytänsä ääreen ja avasi tietokoneellaan verkkolehdet. Hän jähmettyi nähdessään ison lööpin ja kuvan autostaan ja itsestään. Mistä poliisi oli tuon kuvan saanut? Helvetti, mitä hänen nyt tulisi tehdä? Onneksi auto ei ollut hänen nimissään eikä kuvasta voinut häntä tunnistaa. Kuvassa olevat rekisterikilvet olivat väärät. Tosin niitä hän ei voisi enää käyttää. Todennäköisyys sille, että hänet tunnistettaisiin kuvasta tai yhdistettäisiin autoon olisi minimaalinen, mutta se ei antanut aihetta olla välittämättä. Mies sammutti tietokoneen ja nousi. Hän haki siivousvälineet ja kuurasi auton tavaratilan tarkasti. Illalla hän ottaisi vielä viimeisen riskin ja palauttaisi auton. 

Miten tämä saattoi mennä näin pieleen? Kadonnut kontrollin tunne teki hänet levottomaksi, ja hän huomasi taas kiertävänsä ympyrää olohuoneessaan. Miehen oli vaikeaa saada happea. Hän pysähtyi kirjahyllyn eteen ja otti sieltä käteensä Raamatun, jota hän selasi vailla suunnitelmaa. Pystyisikö hän lopettamaan?

Kirja henkilöhahmot toimivat loistavasti. Hautalehto on ihanan räväkkä hahmo, joka tarpeen tullen haistattelee vaikka sisäministerille. Ystävänsä Larsin kanssa hän saunoo ja ryyppää eli parantaa maailmaa. Lars on herkullinen hahmo, vastavoima stressaavalle poliisintyölle. Leppoisuudestaan huolimatta hän osoittautuu kovahermoiseksi kaveriksi. Sekä päähenkilöt että sivuhahmot ovat persoonallisia, ja heistä on helppo muistaa kuka on kuka.

Julma on kokonaisuutena erittäin hyvä. Tapahtumakaari laajenee sekä ajassa että paikassa mutta hallitusti, kasassa pysyen. Syyt ja seuraukset perustellaan. Tapahtumien taustalla olevia asioita selostetaan niin, että samalla haastetaan lukija pohtimaan etenkin ymmärtämisen ja hyväksymisen välistä eroa. Pahuus on rumaa ja korutonta, eikä sitä pyritä tässäkään kaunistelemaan.