Paul Auster & J. M. Coetzee: Tässä ja nyt: kirjeitä ystävyydestä

Paul Auster & J. M. Coetzee: Tässä ja nyt: kirjeitä ystävyydestä
Englanninkielinen alkuperäisteos Here and Now - Letters 2008-2011 (2012)
Austerin osuuden suomentanut Erkki Jukarainen
Coetzeen osuuden suomentanut Seppo Loponen
Kansi: Timo Mänttäri
Tammi 2013
296 s.




Tunnustan (itseäni) hämmästyttävän tosiasian: Austerilta olen lukenut lähes kaiken ilmestyneen, Coetzeelta en mitään. Siis en yhtä ainutta kirjaa! Auster on yksi lempikirjailijoistani, siksi kiinnostuin hänen ja Coetzeen välisestä kirjeenvaihdosta.

Tässä ja nyt on monitahoinen ja kiinnostava kirja. Maailmankuulut kirjailijat käsittelevät kirjeissään monenlaisia ja keskenään hyvin erilaisia asioita: Israelin valtiota, urheilua, lukijakirjeitä, kritiikkejä, jouluperinteitä, matkustamista, identiteettiä, kännykkäaikaa... Osa kirjeistä on sivun mittaisia, osa muutaman sivun. Mukana on myös yksi Coetzeen kirjoittama, joka ei koskaan päätynyt Austerille asti. Aika pian käy ilmi, että Coetzee lähettää Austerille fakseja kun Auster puolestaan käyttää perinteistä kirjepostia.

Kirjasta välittyy herrojen syvä keskinäinen kunnioitus sekä toistensa persoonaa että työtä kohtaan. He ihailevat toistensa työtä mutta kehuvat - ja välillä myös haukkuvat - muiden teoksia. He keskustelevat näkemistään elokuvista ja lukemistaan lehtiartikkeleista, aina niin että oma mielipide perustellaan ja toisen mielipide hyväksytään, oli se sitten sama tai eri kuin itsellä. Oli aihe mikä tahansa, sitä voidaan käsitellä vakavasti tai ironisesti. Äly ja huumori kulkevat rinnakkain eivätkä sulje toisiaan pois.

Elämän voi kaavamaisesti määritellä taiteeksi, jossa on kaksi tai ehkä kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa ihminen löytää tai esittää itselleen suuren kysymyksen. Toisessa vaiheessa hän ponnistaa kaikkensa löytääkseen siihen vastauksen. Ja sitten, jos hän elää kyllin kauan, hän tulee kolmanteen vaiheeseen, jolloin tuo mainittu suuri kysymys alkaa pitkästyttää häntä ja hänen on tähyiltävä muualle.
Coetzee Austerille

Tarpeetonta sanoakin että olen tutkinut ja mietiskellyt omaa nimeäni koko ikäni, ja suurin toiveeni on syntyä uudelleen amerikanintiaanina. Paul: latinassa 'vähäinen, pieni'. Auster: latinassa 'etelätuuli'. Etelätuuli: vanha amerikkalainen eufemismi takapuolen turahdukselle. Niinpä aion palata tähän maailmaan kantaen ylvästä ja kaikin puolin osuvaa nimeä Pikkupieru.
Auster Coetzeelle 

Pidin kirjasta, pidin siitä että ystävyyssuhde toimii vaikka asutaan eri puolilla maapalloa. Pidin siitä, että keskustelu tapahtuu paperilla eikä sähköpostiviesteillä tai - taivas varjelkoon - facebookin tai vastaavan chatissa. Toisen vastausta ja kommentteja saattaa välillä joutua odottamaan kuukauden tai pari, toisaalta molempien alituinen matkustelu ei salli tiivistä yhteydenpitoa. Keskustelu kuitenkin pysyy aktiivisena ja toisinaan palataan joihinkin aiemmin käsiteltyyn, jos muussa yhteydessä on sattunut törmäämään siihen liittyviin asioihin.  Pidin siitä, kuinka Auster on kokenut Coetzeen asettuneen päähänsä niin, että hän välillä mielessään osoittelee tälle näkemiään asioita.

Kirjalla on kaksi suomentajaa, mikä mielestäni toimii loistavasti. Vaikka teos on kielellisesti hyvin yhtenäinen, tarkoitan tällä sitä etten pystyisi tietämättömänä erottamaan mikä on kenenkin kääntämää, niin Austerin ja Coetzeen persoonallisuudet erottuvat kuitenkin selvästi. Jotakin heidän luonteestaan välittyy paitsi siinä mitä he toisilleen kirjoittavat myös siinä miten he kirjoittavat. Lukiessa tulee sellainen olo, että suomentajat ovat varmasti kyenneet välittämään lukijalle sen, mitä Auster ja Coetzee ovat kirjoittaneet. Äh, tuntuu etten osaa ilmaista tarkoittamaani oikein, tai täsmällisesti, toivottavasti kuitenkin ymmärrätte mitä tällä viimeisellä kommentillani ajan takaa.