Englanninkielinen alkuperäistoes House of Secrets (2013)
Kuvitus Greg Call
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Otava 2014
Hurjien tarinoiden talo esitellään uskomattomana ja hurjana, seikkailuntäyteisenä fantasiana. Sitä se on, mutta huumorilla kuorrutettuna. Jokaisella sivulla on sanottu tai tehty jotain hupaisaa, niin että jännittävät tapahtumat eivät muutu pelottaviksi.
Brendan, Cordelia ja Eleanor Walker vanhempineen muuttavat unelmataloon. Talo on suuri, idyllinen ja hinnaltaan huomattavan edullinen. Lapset epäilevät, voiko niin hyvä olla totta. Jo ensivierailulla talossa ja pihalla tapahtuu kummia, asioita jotka lapset ohittavat harhanäkyinä tai muistivirheinä. Kuitenkin vain pari viikkoa myöhemmin, perheen juuri asetuttua taloksi, tapahtumat rysähtävät päälle täydellä voimalla.
Talo on aiemmin ollut kirjailija Denver Kristoffin omistama. Kristoffin tytär Delia tunkeutuu taloon, esittäytyy karmeaksi Tuulinoidaksi ja siirtää lapset osaksi isänsä kirjojen tapahtumia. Lapset ovat nokkelia eikä heillä kestä kauaa, ennen kuin he hoksaavat mistä on kyse. He löytävät kolme kirjaa, joiden tapahtumat vaikuttavat tutuilta. Samalla he saavat vihiä siitä, mitä on vielä edessä. Hämmennystä aiheuttaa se, että eri kirjojen hahmot ja juonet sekoittuvat toisiinsa. Lisäksi heillä on kirjoihin liittymätön tehtävä: heidän on löydettävä ja toimitettava Tuulinoidalle Tuhon ja tahdon kirja, sillä vasta kirjan saatuaan noita palauttaa lapset heidän omaan elämäänsä, uuteen kotiin vanhempien kanssa.
Kolossin musta tukka ulottui harteille, jotka olivat rekka-auton kokoiset. Ei näyttänyt siltä, että hän kaljuuntuisi vielä pitkään aikaan. (Mutta jos he olisivat katsoneet hänen päälakeaan suoraan yläpuolelta, he olisivat erottaneet karusellimäisen kaljun pälven.) Hänen hiuksissaan oli siellä täällä isoja valkoisia hitusia, kuin jättimäisiä lumihiutaleita.
"Hyi! Hänellä on hilsettä", Brendan sanoi otsa rypyssä. "Hiutaleet ovat minun pääni kokoisia."
Kolossin tuuhea tukka peitti hänen kasvonsa suurimmaksi osaksi näkyvistä, mutta he erottivat mustat kulmakarvat, leveän kolmiomaisen nenän ja järjettömän paksut huulet. Hän todellakin muistutti mammuttimaista Mick Jaggeria.
"Mistä tuo kamala haju tulee?" Cordelia kysyi ja painoi käden nenälleen ja suulleen.
"Hänen hiestään", Eleanor vastasi.
"Hän haisee kuin lehtori Benjamin, joka opetti minulle kolmannella luokalla luonnontieteitä", Brendan sanoi. "Hän oli allerginen suihkuille."
Kirja on fantasia- ja jännitysgenreen erittäin kepeä mutta samalla se on hyvin helppolukuinen. Tapahtumia on valtavasti ja ne etenevät hirmuista vauhtia, joten mitään syvällisempää sanomaa on turha hakea. Tiukkoja tilanteita tulee liukuhihnalta, eivätkä lapset edes ehdi niitä säikähtää kun he jo selvittävät ne ja odottavat mitä seuraavaksi. Se minua häiritsi; johtuneeko runsaasta huumorista vai mistä, mutta lapset eivät todellakaan tunnu pelästyvän mistään, vaikka he kohtaavat niin sotureita kuin merirosvojakin. Lisäksi he tietävät ja osaavat kaiken vaadittavan, aina haavan ompelemista myöten!
Hurjien tarinoiden talo voi olla alakoululaisten mielestä kiva kirja, mutta aikuislukija ei siitä kyllä saa mitään irti. Minulle jäi sellainen olo, että aineksia on ollut vaikka mihin mutta toteutus ontuu pahasti. Voi tietysti olla, että käsikirjoittaja Vizzini ja muun muassa Harry Potter - elokuvien ohjaajana tunnettu Columbus ovat suunnitelleet tarinan suoraan valkokankaalle, jolloin visuaalisuus ja vauhti korostuvat kun taas rivien välissä ei ole mitään.
Minulle jäi ihan samanlainen olo. Alussa mietin jopa keskeyttämistä, mutta kirja oli sivumäärästään huolimatta niin nopealukuinen, että luin sen loppuun ja tykästyin kokonaisuuteen hieman enemmän kuin alkuun, mutta silti odotin enemmän.
VastaaPoistaMinulle oli välillä epäselvää, kuka sisaruksista olikaan minkäikäinen, kun ei kauheasti ollut eroa 15-vuotiaan ja 8-vuotiaan toiminnassa. En tiedä olisiko Hurjien tarinoiden talo toiminut paremmin sarjana, tapahtumiahan siinä on yllin kyllin mutta suvantovaiheitakin kaipaisi.
PoistaSopisikohan tämä yhdeksänvuotiaille Potter-faneille? Kuulostaa niin vauhdikkaalta, että omaa päätä huimaa.
VastaaPoistaIhan varmasti sopii! Voipi olla että lapsi ahmaisee sen hetkessä :)
Poista"... aikuislukija ei siitä kyllä saa mitään irti". Kunnioitan näkemystäni ja voin ehkä oppia siitä jotakin, mutta lause on ehkä turhan yleistävä. Itse nimittäin olen asiasta täysin eri mieltä, ja olen aikuislukija, joten ainakin yksi aikuislukija ainakin oman kokemuksensa mukaan sai kirjasta ainakin jotakin irti. Se mistä sain eniten irti, oli yksinkertaisesti "Tuhon ja tahdon kirja". Aikana, jona noituus nostaa jälleen päätänsä ja itsekkyyttä kutsutaan hienoilla ja kauniilla nimillä, osuu Hurjien tarinoiden talo mielestäni mukavasti yhteiskunnan "arkaan paikkaan". Lisäksi omasta näkökulmastani eri ikäisten lasten käytöksessä oli kirjassa eroa. Sitä en osaa sanoa, miten aitoja eri ikäluokat olivat, mutta ainakin sisarusparven dynamiikkaa kirja kuvasi hyvin.
VastaaPoistaNiin, ehkä olisin voinut käyttää "aikuislukijan" sijasta muotoa "minä". Huomasin muuten että tämä onkin sarjan avausosa, äskettäin on tullut suomeksi jatkoa. Se voisi olla lukemisen arvoinen, kenties se korostaisi sisarusten persoonia ja tekisi heidät läheisemmiksi.
Poista