Englanninkielinen alkuperäisteos Letters from Skye (2013)
Suomentanut Marja Helanen
Bazar 2015
330 s.
Kustantajalta saatu arvostelukappale
Kun ensi kertaa kohtasin Kirjeitä saarelta - kirjan kanssa, kiinnostuin heti. Kaksi aikakautta, kaksi rakkaustarinaa, salaisuuksia, kohtalon oikkuja...
Kirjan tarina etenee kahdessa aikatasossa, ensimmäisen ja toisen maailmansodan ympärillä. 1910-luvulla Skyen saarella asuva Elspeth saa ihailijakirjeen Daveyltä. Tämä on joutunut viipymään sairaalassa ja sattunut siellä lukemaan Elspethin runokirjan. Kirje saa Elspethin hämmennyksiin. Ihailijapostia, hänelle! Kohteliaana naisena hän tietysti vastaa kirjeeseen, johon Davey vastaa, jonka kirjeeseen Elspeth vastaa... Suuri meri ja Elspethin pelko astua veneeseen ovat heidän välissään, mutta vuosien saatossa he tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat. Heidän rakkautensa on kuitenkin mahdoton, sen tiellä on ylittämättömiä esteitä.
Toisen maailmansodan aikana Elspethin tytär Margaret elää omaa rakkaustarinaansa Paulin kanssa. Se on Elspethille vaikeaa; kolmekymmentä vuotta on kulunut hänen ja Daveyn kirjesuhteesta mutta häneen sattuu yhä. Eräänä päivänä hän katoaa, ja Margaret joutuu lähtemään pitkälle selvitysmatkalle löytääkseen hänet ja saadakseen tietää totuuden.
Rakas Finlay-eno,
en voi kysyä äidiltä. Hän on poissa. Hän lähti.
Viime kuussa meidän kadullemme putosi pommi. Meille ei koitunut suurta vahinkoa, mitä nyt ikkunoita särkyi, mutta löysin pirstaleiden joukosta kirjeitä, joita en ollut ennen nähnyt. Pinoittain kirjeitä. Sen kirjeen, jonka noukin käteeni, oli joku amerikkalainen Davey osoittanut jollekulle Suelle. En tiedä, keitä he ovat tai mitä muissa kirjeissä luki, sill seuraavana aamuna sekä äiti että kirjeet olivat poissa.
En siis voi kysyä häneltä. En edes löydä häntä. Jollen olisi epätoivoinen, miksi ihmeessä yrittäisin tavoittaa salaperäisiä enoja?
Margaret
Jonkin aikaa luettuani koin tavattoman tuttuuden tunteen. Tiesin, etten ollut lukenut tätä kirjaa aiemmin, joten mietin mistä on kyse. Sitten tajusin: rakkaudesta tietenkin. Rakkaustarinoita on kirjoitettu tuhansittain, niin myös tällaisia joissa on rutkasti vastoinkäymisiä, väärinkäsityksiä ja pettymyksiä. Kirjeitä saarelta ei suinkaan ole ensimmäinen romaani, jossa aikuinen lapsi huomaa vanhemmallaan olevan salaisuuden ja lähtee selvittämään sitä.
Tuttuus ei kuitenkaan haitannut, tavallaan se toi tietynlaista turvallisuuden tunnetta. Loppukin oli varsin ennalta-arvattava. Mutta silti, mukana on sen verran persoonallisuutta tai erikoisuutta, että Kirjeitä saarelta erottuu joukosta ja jättää pysyvän muistijäljen.
Kiehtovin piirre on tietenkin teoksen kirjemuoto. Kaikki mitä tapahtuu, kaikki mitä sanotaan, kaikki mitä lukija saa tietää välittyy kirjeistä. On aika huikeaa lukea Elspethin ja Daveyn rakkaustarinan kehittymistä, kun niin paljon tapahtuu näkymättömissä, kirjeiden välillä. On sekä hämmästyttävää että ilahduttavaa huomata, miten tunteet kehittyvät kuukausien kuluessa vain kirjoitusten avulla, ilman tapaamista. Toki tätä tapahtuu nykyäänkin mutta nopeampaan tahtiin erilaisilla deittisivustoilla, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin tuhat kertaa romanttisemmat kirjeet.
Kuten edellä sanotusta voi päätellä, pidin kirjasta kovasti. Kirjemuoto sai minut ihastelemaan myös sitä, kuinka täyteläinen kuva henkilöhahmoista syntyy sitä kautta, mitä he kirjoittavat ja mitä heille kirjoitetaan.
Blogeissa kirjaa on luettu valtavasti, arvion ovat kirjoittaneet muun muassa Sara, Kirjakaapin kummitus, Mai Laakso, Sirri ja Maija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti