Baletissa: Liikkeen legendat - Masters of Movement Kansallisbaletissa

Kuva: Sakari Viika / Kansallisbaletti

Laitoin muistiin Liikkeen legendat - Masters of Movement, kun tammikuisella oopperakäynnillä katselin kevään esitettä. Kiinnostuin siitä, millainen kokonaisuus muodostuu neljän eri tekijän koreografiasta. 

Ensimmäinen numero oli Alexander Ekmanin Episode 31. Alkuun nähtiin hauska video, jossa tanssijat jalkautuivat kaupungille ja esittivät kohtauksia teoksesta mitä yllättävimmissä paikoissa. Videon jälkeen lavalla alkoi tapahtua riemastuttavia asioita. Kävelevä mies Aapo Siikala sytytti jalkalampun ja alkoi kiertää näyttämöä hitaasti, pieni askel kerrallaan. Musiikki oli tempoilevaa ja vaihtelevaa, esirippu nousi, laski, nousi, laski, nousi... Yleisössä naurettiin ääneen. 

Lavaenergia oli hurjaa. Muutaman sekunnin esiripun laskun aikana tanssijat vaihtoivat paikkaa ja positiota, valmiina rakentamaan uuden lyhyen kohtauksen. Hetki menoa, esirippu alas, seuraava kohtaus. Episode 31:ssä on runsaasti tanssijoita lavalla ja koko ajan tapahtuu. Heti tuli mieleen, että tämä pitäisi nähdä monta kertaa jotta varmasti pystyisi näkemään kaiken mitä lavalla tapahtuu. Desislava Stoevan Tyttö varvastossuissa varasti huomioni usein, hän oli suorastaan pelottava ilmestys, silmissään tuima katse, vuorotellen varpaillaan sipsuttaen ja terävästi marssien. 

Poikien duetto (tanssijat Samuli Poutanen ja Frans Valkama) herätti väliajalla keskustelua. Takanani oleva seurue mietti, että nykytanssissa pääsee helpommalla, se ei ole yhtä raakaa kuin klassinen baletti joten jalat pääsevät vähemmällä. Olen eri mieltä. Sekä tässä että muissa esityksissä tanssijat tekivät runsaasti kyykkyjä ja puolikyykkyjä, lisäksi oli paljon jähmettymisiä hyvin epämukavilta näyttäviin asentoihin. Unohtamatta erilaisia punnerruksia! Tanssistahan voisi ottaa virikkeitä punttitreeniin... No mutta kuitenkin, maallikkona rohkenen väittää, että nykytanssissa vaaditaan ihan yhtä paljon lihasvoimaa ja kehonhallintaa kuin klassisessa baletissa.

Väliajan jälkeen nähtiin kaksi lyhyempää numeroa putkeen. Demis Volpin Little Monsters oli aikamoinen vastaisku Episode 31:lle. Lavalla oli vain kaksi tanssijaa, lampun kalvakkaassa valossa, Elviksen laulu taustalla. Alussa naistanssija oli pitkään miehen takana, vain hänen kätensä näkyivät, miestä ohjailevat kädet. Tässä ihastelin sitä, kuinka tarina eteni vaikka tanssijat olivat lähestulkoon paikallaan. Kuinka paljon voi kertoa näennäisen vähällä liikkeellä. Näennäisen siksi, että tokihan kaikki liike oli tulvillaan tunnetta. Käsien, jalkojen, päiden, vartaloiden liike oli voimakas, raju, intensiivinen. 

Carolyn Carlsonin If To Leave Is To Remember toi lavalle taas suuren joukon tanssijoita, joita säestämässä oli oopperan orkesterin jousikvartetti. Naisten toiminta oli aivan hämmästyttävän huikeaa. Kuinka helpolta näytti nukkemaisuus, se että käsi tai jalka liikkuu vain kun sitä ohjataan kädellä tai mukamas vedetään narusta. Kuinka vaivattoman näköistä! Vatsalihaksiin alkoi melkein sattua, kun mietin kuinka kova tuki tanssijoiden täytyy saada keskivartalosta pystyäkseen moiseen. 

Kuva: Sakari Viika / Kansallisbaletti

Toisen väliajan jälkeen nähtiin illan viimeinen esitys, Jorma Uotisen Jord. Käsiohjelmasta luin, että teoksen musiikkina on Apocalyptica, alussa selloversio Metallican kappaleista The Unforgiven ja Sad But True ja lopussa bändin omia sävellyksiä. Odotukseni nousivat melkoisen korkeiksi, mutta samalla jännitti. Metallica on ensimmäinen bändi jota aloin kuunnella, yhteinen taipaleemme alkoi vuonna 1988 kun siskollani oli ...And justice for all - albumi c-kasetilla :) Metallican musiikki on minulle jotain suurta, etenkin varhaisvuosien tuotanto. Tunteet olivat vähän pelonsekaiset, kun odotin mitä tuleman pitää.

Mitäpä sitä kiertelemään ja salailemaan, eipä mennyt montaa tahtia kun aloin itkeä ja jatkoin loppuun asti. Punasävyinen lavastus ja kaksitoista miestanssijaa punaisine kiltteineen olivat kerrassaan huikeita. Duetot (tanssijat Antti Keinänen, Ilja Bolotov, Tuukka Piitulainen ja Samuli Poutanen) olivat aivan käsittämättömän kaunista tanssia. Jos olisin ollut pimeässä nurkassa tai yksin kotona katsomassa tallennetta, niin varmaan olisin revennyt ihan täysin. 

Mitä illasta jäi käteen? Paljon. Tunteita, tunteita, siitä taiteessa on kysymys! Että pyyhitään kyyneliä eikä välitetä että näkeekö joku, että hymyillään koko matka kotiin ja vielä kotonakin. Yhä nyt, vuorokautta myöhemmin olen häkeltynyt ja innoissani. Ja onnellinen, onnellinen että sain olla todistamassa upeaa tanssia, sain olla osa jotain suurta. 

Liikkeen legendat - Masters of Movement on käyty katsomassa myös blogeissa Lukupino, Johannan Balettikassi ja Erinomaisuutta. Esitykset jatkuvat 19.3 asti.