Ulla-Lena Lundberg: Is

Ulla-Lena Lundberg: Is
Schildts & Söderströms 2012
364 s.

Marraskuun kirja Finlandssvenska läsutmaningeniin tulee näin myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Kirjan piti olla sellainen, jossa "författaren har hatt på porträttfoton". Kotikirjastosta löytyi useampikin vaihtoehto. Bo Carpelania olen jo lukenut tähän haasteeseen, joten päädyin Ulla-Lena Lundbergiin, jolla on kansiliepeen kuvassa myssy päässään :) Lundberg on ehkä kansallinen merikirjailijamme. Niin monta romaania hänellä on, jotka liittyvät mereen, saaristoon, meren tarjoamiin elinkeinoihin. Is-kirjassa lähdemme pastori Petter Kummelin ja hänen perheensä mukana saaristoon. Mantereella pastori on ollut mukana kristillisessä liikkeessä. "Oxfordrörelsenissä". Se on vienyt niin paljon hänen aikaansa, vaatinut niin paljon, että Mona-rouva on joutunut puuttumaan asiaan. Monan aloitteesta perhe muuttaa saareen ja asettuu aloilleen pappilaan. 

Saarelaisilla on omat kiistansa, mutta papin perheen he ottavat hyvin vastaan. Toki katsovat tarkkaan, että keitäs nuo ovat ja onko heistä mihinkään. Petter antaa ihmisille aikaa, ei sano koskaan ei. Mona siivoaa ja keittää ja on aina ystävällinen. Pieni Sanna-tyttö saa sympatiat herttaisuudellaan. Vaikka saari ja sen ihmiset ovat ystävällisiä, on perheellä paine. Petter tuskailee etenkin saarnojen kanssa; mitä sanoa, miten osoittaa ammattitaito, miten tuoda esiin kiitollisuus mahdollisuudesta asua ja työskennellä täällä. Miten voittaa ihmisten luottamus?

Kesäaikaan saaristo on idyllinen ja ihana paikka. Mutta talvi on ankara ja pimeä. Elämä ei ole helppoa, mutta Petterin kutsumus on vahva; hän on täällä ihmisiä varten, olosuhteet voivat vaikeuttaa mutta eivät keskeyttää hänen työntekoaan. Hän liikkuu paljon ihmisten ilmoilla eikä aina ymmärrä, kuinka tiukasti vaimo on sidottu kotiin pienen lapsen kanssa. Tasapainoa työn ja perhe-elämän välillä ei ole helppoa löytää. Sota-aika on ohi, mutta monet tavarat saatavissa vain kortilla. Vähitellen saari ja ihmiset rakentavat itselleen uutta, tulevaisuutta.

Raka spåret från sakristian till predikstolen. Ingen sidoblick på Monas ängsligt uppmuntrade ansikte, rakt uppför den lilla trappan. Böjd till bön som bara är är svart rädsla: Hjälp! medan församlingen övertygande sjunger: "Om jord och himmel än förgår, i dig min glädje dock består". Samtidigt gisslar nummertavlan, som väktaren svänger för att signalera att nu ska de sluta.

Det blir tyst, och prästen står ensam i predikstolen, inte längre skyddad av handboken. Han lyfter huvudet från sin simelerade bön och ser ut över församlingen. Idel vänliga, intresserade ansikten. Nu vet han vad han ska säga:

"Kära vänner, bröder och systrar i Jesus Kristus. Vi är samlade till gudstjänst i vår egen kyrka. För mig är det första gången, och jag ska aldrig glömma mötet med kyrkan ute på fjärden. Som ni vet är det en lång resa innan man är framme, och under natter hinner man nästan tappa modet och ångra att man kommit. Men med morgonljuset dyker målet upp. Ni vet alla vilken glädje det väcker när man ser kyrkan och klockstapeln tona fram långt i fjärran och vet att man nästa är framme. Det var så vackert, jag var så betagen, och så glad. Ich jag tänkte med Bibelns ord: 'Här bor förvisso God, och här är himmelens port.'"

Voin taas kerran todeta olevani meri-ihminen, etenkin mitä kirjallisuuteen tulee. Saaret, pienet talot, pitkät välimatkat, eristäytyneisyys, siinä on vaan sitä jotain idylliä. Tulee vahva kaipuu päästä jollekin pienelle saarelle, vaikka varmasti tietää että talvella olisi tukalia hetkiä. Olen kerran ollut sellaisella ruotsinkielisellä saarella, jossa oli ympäri vuoden 16 asukasta, kesällä joitakin kymmeniä enemmän. Kustavista piti mennä kolmella lossilla, ennen kuin oltiin perillä. 

Jos on kirjan kuvaama ympäristö kaunis, on sitä tarinakin. Kaunis ja koskettava. Uusi paikka, kotiutuminen sinne, alkava juurtuminen, sitten elämän yllätyksellisyys. Tuntuu jotensakin siltä, että tässä kirjassa on ihan kaikki mitä minä tarvitsen hyvään kirjaan. Kiinnostavat henkilöhahmot, kiehtova tapahtumaympäristö, se että kuvataan pienten ihmisten suurta elämää. Lisäksi tässä nähdään tiiviin yhteisön ja yhteisöllisyyden eri puolia, mitä on olla tai tuntea olevansa ulkopuolinen, miten tulla hyväksytyksi joukkoon ilman että luopuu omista periaatteistaan.   

Helmet-lukuhaasteessa tämä käy kohtaan "kirja on inspiroinut muuta taidetta". Näyttämösovitus on tulossa Kansallisoopperaan, esityspäivä on 25.1.2019. Huomatkaa vuosiluku, mä olin jo tohkeissani että "ihan kohta!" :D