Englanninkielinen alkuperäisteos The Devil's Diary
Suomentanut Heikki Eskelinen
Tammi 2017
536 s.
Joulunpyhät ovat toivottavasti rauhalliset ympäri maailman. Mietin hetken aikaa, että onko sopivaa julkaista postaus sota-aiheisesta kirjasta juuri tänään. Totesin että on. Nimenomaan tällaisena rauhoittumisen ja yhdessäolon aikana pitää muistaa historia, pitää muistaa millaista vihaa on ollut.
Kirjan alkuosassa kerrotaan Rosenbergin päiväkirjan seikkailuista. Se oli jo löytynyt, kunnes joutui uudelleen kadoksiin. Se ilmestyi uudelleen, vain joutuakseen keskelle monimutkaista omistussuhteen selvittelyä. Päiväkirja oli salakuljetettu Saksasta Yhdysvaltoihin, sitä tarjottiin tai myytiin museolle, sen olinpaikasta saatiin ristiriitaisia tietoja, siitä valehdeltiin, sille löytyi useampi "laillinen" omistaja, sen ympärillä suoritettiin salainen operaatio... Lopulta se päätyi holokaustimuseoon.
Toisessa osassa kerrotaan natsien valtaannoususta ja ajasta ennen sotaa. Rosenbergin päiväkirjamerkinnät avaavat arkea ja kertovat sekä suurista toiveista että suurista suunnitelmista. Kolmas osa on sotavuosilta. Päiväkirja avaa lukijalle ehkä yllättäviäkin asioita, kertoen muun muassa natsijohdon keskinäisistä kiistoista. Rosenberg vuodattaa hyvinkin katkerasti pettymystään siitä, että ei koe saavansa tarpeeksi valtaa.
"Toivotonta", Rosenberg kirjoitti. "H. väitti että Göring tekisi kaiken, hänellä olisi toimintavapaus, ja minä saisin neuvonantajan aseman. En minä ole tehnyt tämän ongelman parissa työtä kymmentä vuotta ´neuvoakseni´Herr Himmleriä, jolla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia ajatuksia tästä asiasta ja joka vain minun viidentoista viime vuoden aikana tekemäni työn ansiosta tietää mitään Ukrainasta ym. Hänen nuorten miestensä tähänastinen tunarointi ei ole todellakaan ollut kunniakas luku historiassa."
Rosenberg ryntäsi tiehensä hautomaan harmiaan. Hän oli vuoden 1941 alussa ostanut pienen maatilan Mondseeltä Itävallasta, "hienon paikan keskeltä paratiisia". Siellä oli maalaistalo puutarhoineen, karjaa, hiukan metsää ja lähes kilometri maalauksellisen kaunista rantaviivaa aivan Salzburgin tuntumassa. Siellä hän pohdiskeli pulmallista tilannettaan. Jälleen kerran Himmler "yritti kaapata asiat haltuunsa". Himmler ei halunnut tehdä työtä minkään asian puolesta, hän halusi vain kahmia enemmän valtaa. "Periaatteessa hänellä on riittävästi isoja tehtäviä, joihin hän voisi käyttää koko elämänsä."
Päiväkirja on ollut tärkeä löytö siksi, että se on yksiharvoista natsien ylimmän johdon päiväkirjoista. Samalla se korostaa sitä, miksi valtakunta kaatui. Olihan tuo melkoinen leikkikenttä ja hiekkalaatikko, jossa isot pikkupojat kinasivat siitä, kenellä on eniten leluja ja kuka saa leikkiä milläkin. Johtohahmojen henkilökohtainen ahneus loi ristiriitoja ja luottamuspulaa. Ei siis ihme, ettei natsivalta kestänyt tuon kauempaa.
Pidin siitä, että päiväkirjan etsimisprosessille annettiin niin iso osa. Samalla esiteltiin löytämiselle tärkeitä henkilöitä, jotka sitten esiintyivät kirjan myöhemmissä osissa. Saatiin lukea kuvaus peiteoperaatiosta ja tutustuttiin työhön holokaustimuseossa. On hyvä, ettei päiväkirjan pitkää matkaa kuitattu vain muutamalla sivulla.
Itselleni suurin yllätys oli tieto Martin Bormannin kuolemasta. Olen lukenut kirjoja ja nähnyt dokumentteja, joissa kerrotaan ettei hänen myöhemmistä vaiheistaan tiedetä. Tässä kuitenkin tiedetään ja väitetään että tiedot on vahvistettu. Hyvä jos näin on, jotta se(kin) luku saa päätöksensä.
Hiukan kritisoin suomennoksen alaotsikkoa, mielestäni se on sekä liian pitkä että tarpeeton. Lisäksi en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan "varastetuilla salaisuuksilla". Päiväkirjaako?
Helmet-lukuhaasteessa tämä osuu kohtaan "politiikasta tai poliitikosta kertova kirja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti