Lähdin yllätysvierailulle Kansallisoopperaan. Yllätyksenä siksi, että yleensä olen hankkinut liput hyvissä ajoin ja ehtinyt fiilistellä tulevaa. Nyt sain edellispäivänä siskolta viestin, että lähdenkö seuraksi. Pikainen vilkaisu junien ja bussien aikatauluihin; joo, pääsen illalla kotiin. Myöntävä vastaus siis :) Madama Butterfly ei ollut ennalta tarinana tuttu, ainoastaan sen verran mitä Oopperan nettisivuilta katsoin juoniselostusta. Sinänsä tarinan tuntemus ei ollut tarpeenkaan, kaikki olennainen tulee esiin laulujen tekstityksessä. Itse en koe tekstityksen haittaavan esityksen seuraamista, niiden lukemiseen menee niin vähän aikaa että katse ei ole irti näyttämöstä kauaa.
Ensimmäinen puolisko on noin tunnin pituinen. Amerikkalainen sotilas Pinkerton on astumassa avioon japanilaisen Cio-Cio-Sanin kanssa. Vasta 15-vuotias neiti, Butterflyksi kutsuttu, rakastuu Pinkertoniin oikopäätä. Tälle avioliitto on pikemminkin hupia; onhan hän ostanut morsiamensa. Avioliitto solmitaan allekirjoituksilla, sitten on juhlien aika. Suurlähetystön virkamiehet ja Cio-Cio-Sanin sukulaiset osallistuvat juhliin. Suvulle kuitenkin paljastuu, että Cio-Cio-San on valmis vaihtamaan uskontonsa, joten he kieltävät hänet. Tämä ei piittaa. Riittää, että hänellä on rakastava aviomies.
Toisella - puolitoistatuntisella - puoliajalla Cio-Cio-San kaipaa Amerikkaan palannutta miestään ja odottaa tätä takaisin. Rahat ovat loppu, eikä Madama Butterflylla ole muuta kuin lapsensa ja palvelijansa - ja aviomiehen odotus. Hänelle muistutetaan, että Japanissa vaimon jättäminen tarkoittaa avioeroa. Mutta eihän Pinkerton ole häntä jättänyt, tämä on vain mennyt tilapäisesti Amerikkaan! Madama Butterfly vastaa uudelle kosijalle kieltävästi, kerta toisensa jälkeen. Hän ei menetä uskoaan miehen paluuseen.
Eräänä päivänä satamaan saapuu laiva. Se on Pinkertonin laiva! Cio-Cio-San valvoo koko yön, mutta mies ei tule. Umpiuupuneena hän menee nukkumaan. Juuri silloin Pinkerton saapuu - mukanaan vaimo ja aikomuksenaan viedä poika Amerikkaan. Cio-Cio-San murtuu. Jos poika viedään, hänellä ei ole enää mitään, ei ole enää tulevaisuutta.
Huh, olipa tämä aika tyrmäys! Tuntui että hymyilin ensimmäinen puolikkaan koko ajan. Musiikki on mukaansatempaavaa, huomasin että jalkani heiluivat ihan itsekseen. Lavastus on yksinkertainen, mutta tykkäsin valtavasti siitä värimaailmasta, joka vaatteilla ja päivänvarjoilla oli luotu. Tässä oopperassa lavastus on paikallaan pysyvä, muutoksia tehdään vain seinäpaneeleita liikuttamalla sekä päivänvarjoilla ja lyhdyillä. Simppeliä mutta toimivaa.
Madama Butterfly on kahden laulajan juhlaa. Ensimmäinen puolisko on pääosin Pinkertonin (Mika Pohjonen). Pinkerton aprikoi, millainen morsian on. No, morsian on kaunis mutta tämän sukulaisista Pinkerton ei pidä. Kovin ilkeästi hän heistä ajattelee. Muutenkin hän tuntuu korostavan amerikkalaisten paremmuutta. Herää kysymys, että miksi hän on halunnut hankkia japanilaisen vaimon, etenkin koska tietää että hänen oleskelunsa Japanissa on tilapäistä. Pohjonen tekee hienoa työtä inhottavana Pinkertonina. Hän sai vähän buuauksia lopussa- johtunee siitä että kyseessä oli oppilasnäytös ja kasiluokkalaiset eivät pitäneet hahmosta. Arvostelun kohteena oli arvatenkin roolihenkilö, ei laulaja.
Toinen puolisko on melkoinen haaste Madama Butterflylle (Hyeseoung Kwon), hän saa laulaa lähes koko ajan. Ensin kaipuuta, sitten toivoa, lopuksi epätoivoa. Puolitoistatuntinen onkin Kwonin täyttä hallintaa, muut hahmot jäävät väkisinkin taustalle. Kwon on huikean hyvä ja ilmeikäs. Ja loppu on tietysti koskettava. Vaikka tietää, miten kaikki päättyy, jotenkin silti toivoo että jospa kuitenkin loppu olisi onnellinen.
Koska en ole nähnyt Madama Butterflyta aiemmin, sille ei ole vertailukohtaa. En tiedä, millaisia muita versioita on tehty. Tämä oli erittäin hyvä, kolme tuntia sujahti ohi melkein huomaamatta. Ainahan ooppera on hidastempoista, mutta väliajalla tuntui siltä että miten ihmeessä on mennyt jo tunti. Vaikka tapahtumia on vähän, on lavalla ja musiikissa riittävästi seurattavaa.
Esityksen jälkeen kävelin kohti keskustaa. Edelläni käveli poikaporukka. Nauratti kun kuuntelin heitä, samalla olin ilahtunut koska he juttelivat esityksestä. Kommentteja oli muun muassa "vitun hyvä", "loppu oli leimi, siinä olisi pitänyt olla samuraimiekka" ja "kiinnostavat kohtaukset kesti jotain kymmenen sekuntia, ja sit kun ne vaan ootti sitä miestä niin se kesti varmaan tunnin". :D Ensimmäisestä olen samaa mieltä, toisesta en (tikari on ihan riittävä), kolmannesta rohkenen olla reippaasti eri mieltä. Okei, varmaan miehen odottaminen kesti lähemmäs tunnin, mutta siinä ajassa koettiin tunnekirjo laidasta laitaan. Kiinnostavat kohtaukset eivät ole kymmensekuntisia, vaan kiinnostus pysyy yllä koko ajan. Minä tietysti tykkään seurata myös orkesterin toimintaa, eli välillä katselin lavan sijasta orkesterimonttuun.
Madama Butterfly Kansallisoopperassa 10.3. asti
Kuvat Heikki Tuuli
Rooleissa 15.2.2017: Hyeseoung Kwon, Mika Pohjonen, Jeni Packalen, Jaakko Kortekangas, Juha Riihimäki, Petri Pussila, Marko Nykänen, Ylva Gruen, Dong-Hoon Lan, Robert McCloud, Merle Silmato, Maria Mannermaa, Leena Liimatainen, Mikael Kohi, Marko Puustinen, Yuko Valkonen
Musiikinjohto Pietari Inkinen
Ohjaus Yoshi Oïda
Lavastus Tom Schenk
Puvut Thibault Vancraenenbroeck
Valaistus Fabrice Kebour
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti