Koreankielinen alkuteos Chal chayo ŏmma
Englanniksi kääntänyt Yewon Jun(g)
HarperCollins 2020
292 s.
En enää muista, missä törmäsin The Only Child -kirjaan, todennäköisesti somessa jonkun kanssabloggaajan esiin nostamana. Kiinnostuin kirjasta monestakin syystä. Koreasta tulee mieleen elämäkerrat, joissa paetaan Pohjois-Koreasta. Kriminaalipsykologi haastattelemassa sarjamurhaajaa tuo mieleen viime aikoina ilmestyneet elämäkerrat ja tietokirjat. Mutta nyt mennäänkin Etelä-Koreaan kaunokirjan mukana.
Eräänä päivänä kriminaalipsykologi Seonkyeong saa odottamattoman puhelinsoiton. Sarjamurhaaja Yi Byeongdo haluaa tulla Seonkyeongin haastattelemaksi. Miksi juuri hänen, miksi juuri nyt? Seonkyeong on varma, että he eivät ole koskaan tavanneet, eli miten murhaaja on osannut valita hänet? Ensimmäinen tapaaminen on yllättävä ja päättyy jo kymmenen minuutin jälkeen. Myöhemmillä tapaamisilla Yi Byeongdo paljastaa karun tarinansa. Hänellä on yksi suuri toive; hän haluaa saada päässänsä soivan laulun pois, ja hän on varma että Seonkyeong pystyy auttamaan. Seonkyeong puolestaan on epäileväinen, hän kokee olevansa aivan liian kokematon psykologina.
Samana päivänä kun on ensimmäinen haastattelu, Seonkyeongin elämässä tapahtuu toinenkin mullistus. Hänen puolisonsa Jaesongin tytär, joka on asunut isovanhempiensa luona, muuttaa heille. Isovanhempien talo on palanut ja he ovat kuolleet. Ja koska Hayeong on menettänyt äitinsä jo aiemmin, hänellä ei ole muuta paikkaa mihin mennä. Pian Seonkyeong saa huomata, että tytössä on jotain outoa. Miksi hän on useimmiten tunnekylmä, toisinaan raivon vallassa - aivan kuten Yi Byeongdo?
"Was Hayeong happy here?" Seonkyeong asked.
"The girl? Well... who knows what goes on behind closed doors," the woman said, suddenly sounding evasive and looking flustered. Just a moment before, she had talked as if she knew all about the family's circumstances, but the tone of her voice was different now. Seonkyeong wondered what was going on.
"Did something happen to Hayeong?" she asked.
"Why do you keep prying about the child? How are you related to her?" the woman asked in return, seemingly uncomfortable with Seonkyeong's question.
"She... she's in my care now," Seonkyeong said with honesty. Hearing her words, the woman looked even more disturbed. She began to rush into her house, looking awkward.
"Just a second, can't you tell me what happened?" Seonkyeong pleaded.
"We just live in the neighborhood - we can't possibly know everything that happened in their house," the woman said, as if being chased, when she'd been the one who start the whole conversation. She seemed reluctant to even mention Hayeong. Seonkyeong was perturbed. She had goose bumps all over, and her stomach felt tight. Beads of sweat formed on her forehead, but the tips of her fingers rapidly grew cold.
Tämä on kauhea tarina, hirvittävä kuvaus heitteille jätetyistä ja kaltoin kohdelluista lapsista. Toisesta on tullut pelätty sarjamurhaaja, mutta toisella voi olla vielä toivoa saada elämän kurssi oikeaan suuntaan. Minua ahdisti usein, mietin että miksi kukaan ei ole puuttunut vuosia jatkuviin ongelmiin. Eikö asioihin ole haluttu tai uskallettu puuttua, vai kuuluuko se kulttuuriin että kukin hoitakoon omat asiansa. Että mikä tapahtuu seinien sisällä, ei kuulu heille tai ei liikuta heitä, jotka ovat seinien ulkopuolella. Onneksi on Seonkyeong, joka edes yrittää.
Kirjassa on jonkin verran psykologista jännitystä, joka kiihtyy vähitellen matkan aikana. Lukija aavistaa mihin suuntaan ollaan menossa, mutta loppua kohti tekstiä on suorastaan ahmittava. Tarina on karu, mutta elättelin toivoa että lopussa kaikki kääntyy hyväksi.
Mistään hyvän mielen kirjasta, sellaisesta jonka kanssa voi heittää aivot narikkaan, ei ole kyse. Päinvastoin, olin lukiessa paitsi ahdistunut myös surullinen. Mutta tällaisia kirjojakin tarvitaan, muistuttamaan että kaltoinkohtelua tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa, ja vielä tätäkin pahemmassa mittakaavassa.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 32, "kirja on alunperin julkaistu kielellä jota et osaa". Se sopii myös ainakin kohtiin 9, "kirjassa kohdataan pelkoja" ja 42, "kirjassa on isovanhempia". Hitaasti etenevä Kirja joka maasta - haasteeni saa tästä kohdan Etelä-Korea.
Kirjoitusasusta muutama sana loppuun. Olen käyttänyt kirjailijasta koreankielistä muotoa Sŏ, joka on kirjan sisäsivujen tiedoissa. Kannessa ja kansilehdessä on käytetty muotoa Seo. Kääntäjän nimi sisäsivulla on Yewon Jun, kansilehdella Yewon Jung. Mielelläni kuulisin, jos joku osaa sanoa miksi Junista on tullut Jung?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti