Sofie Sarenbrant: Skyddsängeln

 

Sofie Sarenbrant: Skyddsängeln

Bookmark 2021

397 s.

Sofie Sarenbrantin Emma Sköld -sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaan. Olen aiemmin kirjoittanut kakkososasta Andra andningen, joka hassua kyllä on vasta tulossa suomeksi. Jostain kumman syystä suomennokset aloitettiin kolmannesta osasta, en nyt muista olisiko Sarenbrant saanut Lasiavain-palkinnon ja siksi olisi haluttu kääntää ensimmäisenä silloin tuorein kirja. Joka tapauksessa, suomennoksia on ilmestynyt muutama, nyt sitten väliin tulee Emman tarinaa hämmentämään ykkös- ja kakkososat, ja sitten oletettavasti hypätään taas edemmäs tarinaa. 

Olen lukenut sarjan kaikki osat, ja mielestäni niiden taso on vaihdellut jonkin verran. Tätä aloittaessani tajusin heti, että en muista yhtään mitä edellisessä kirjassa on tapahtunut. Onneksi sen keskeisiin tapahtumiin viitattiin muutaman kerran, niin pääsin taas kartalle. 

Tällä kertaa Emmalla ja muilla poliiseilla on tavallista tiukempi paikka, he etsivät kadonnutta työkaveriaan. Tämä on hävinnyt jäljettömiin jo seitsemän kuukautta aiemmin. Aika moni on valmis uskomaan, että kollega ei löydy elävänä. Kun poliisi tavoittaa henkilön, joka näki kadonneen viimeisenä elossa, tutkinta pyörähtää taas isommalle vaihteelle. Pian kadonneita on enemmänkin, ja kun ensimmäinen ruumis löytyy, palapeli hajoaa yhä laajemmalle. Mikä osa hylätyllä mielisairaalalla ja sitä vahtivalla vanhuksella on tapahtumissa? Kuka on salaperäinen Åsa, miksi kukaan ei tiedä hänestä kuin etunimen? Miksi Emman psykologi Nora kohtaa toinen toistaan kummallisempia asiakkaita? Ja kuinka moni tapahtumiin liittyvä on kadonnut ilman että heidän on huomattu kadonneen?

Vilka dårar har frivilligt tagit sig in och slagit sönder inredningen? Sängar ligger huller om buller och det droppar från taket. Blicken faller på en död råtta som ligger rakt över gången. Nyllet kliver äcklat över den. Hela tiden lyssnar han efter ljud och är beredd att försvara sig. De tar sig igenom hela källaren och han märker på Emmas allt mörkare röst att hon är djupt besviken.

"Tomt", säger hon när de har genomsökt den sista delen, och äntligen rör sig tillbaka mot trappan. Mot ljuset. 

Nyllet pustar ut när de kommer upp till markplan igen. Tackar högre makter att de överlevde. Han försöker lägga band för ilskan som kryper sig på. Emma borde inte utsätta dem för det här. Agera dumdristigt och ta oförankrade beslut. Han minns en gång när han tvingades klättra uppför en klippväg som barn. Det var kravet för att få vara med det coola gänget. Prövningen. Ungefär samma procedur för att bli accepterad av Emma.

"Jag tänker göra en sista sak innan vi åker", säger hon och pekar mot övervåningen.

Sedan går hon iväg och han följer efter som en tragisk skugga. Hon stannar utanför själva brottsplatsen.

Minua on aiemminkin ärsyttänyt niin Emma Sköld -sarjassa kuin monissa muissakin kirjoissa päähenkilön impulsiivisuus ja myös yleensä poliisin huolimattomuus, tyyliin että mennään isolla joukolla hakemaan epäiltyä mutta kukaan ei hoksaa vahtia takaovea, tai että päähenkilö lähtee yksin jahtiin ja yleensä vielä esimiehensä nimenomaista käskyä vastaan. Eli tiettyjä dekkarikliseitä tässäkin kirjassa vilisee, myös muita kuin nuo pari esimerkkiä. 

Jostain syystä Emma on sellainen hahmo, että en vaan kiinny häneen. Tässä(kin) hän vaikuttaa kovin itsekkäältä, suunnilleen unohtaen että hänellä on pieniä lapsia. Sen sijaan pidän paljon esimerkiksi Emman kollegasta Nylletistä ja siskosta Josefinista. He ovat välittäviä, inhimillisiä, lämpimiä hahmoja. Tässä kirjassa esiintyvä Arne on myös huipputyyppi, ihana vanha peloton jääräpää, joka muun muassa karkaa sairaalasta etsiäkseen kadonnutta koiraansa. 

Iso ansio tulee tarinan yhteiskunnallisesta puolesta. Luemme Sankta Gertrudin mielisairaalan historiasta ja siitä, mitä tapahtuu potilaille kun sairaala suljetaan. Luemme mahdollisesti kerran kauniista mutta nyttemmin unohdetusta ja hylätystä paikasta, jota ei muista kuin muutama ihminen ja josta välittää vielä harvempi. Luemme kadonneista ihmisistä ja siitä, miten tietyt ihmiset voivat olla näkymättömissä pitkäänkin ilman että heitä osataan alkaa etsiä, kuinka naapurit keksivät loogisia selityksiä sille, miksei jotakuta enää näy, tai kuinka jollakulla ei kerta kaikkiaan ole ketään, joka häntä kaipaisi.

Vaikka en Emmalle erityisesti lämpiäkään, aion silti lukea sarjaa jatkossakin. Siinä on riittävästi muita hahmoja ja teemoja, jotka pitävät mielenkiintoa yllä kirjasta toiseen.

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 37, "kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa". Työ tulee esiin niin Emmassa ja Nylletissä poliiseina, Norassa psykologina kuin mielisairaalan Martinissa. Muita sopivia kohtia ovat esimerkiksi 9, "kirjailija etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella", 14, "kirja on osa kirjasarjaa" tai 45, "kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija".