Clare Pooley: Totuushaaste

 

Clare Pooley: Totuushaaste

Englanninkielinen alkuteos The Authenticity Project (2020)

Suomentanut Ulla Selkälä

Kansi: Riikka Turkulainen

WSOY 2021

448 s.

Tunnustan heti alkuun, että en erityisemmin pidä viihdekirjallisuudesta. Useimmiten se on liian siirappista tai yliampuvaa. Poikkeuksia onneksi on!

Monica on toteuttanut haaveensa ja perustanut kahvilan. Eräänä päivänä kahvilan asiakas, vanhempi herrasmies, jättää kahvilaan vihkon. Monica kurkistaa kansien väliin ja törmää Totuushaasteeseen. 79-vuotias Julian, unohduksiin painunut taiteilija on kirjoittanut yksinäisyydestään. Monica päättää tehdä asialle jotain ja keksii hyvän suunnitelman. Samalla hän päättää kirjoittaa oman kipukohtansa, ja sen tehtyään hän jättää vihkon seuraavalle löytäjälle. Vihko kiertää ihmiseltä toiselle, viipyen jonkun luona pidempään ja toisen luona lyhyemmän aikaa. Lopulta se saattaa ihmisiä yhteen, vähän kerrassaan, kunnes koossa on ystäväjoukko. 

Henkilöhahmoihin tutustutaan sekä yksin että yhdessä. Julianista luemme vain tekstin, kaikkien muiden kanssa kohtaamme heidän reaktionsa, kun vihko sattuu heidän tielleen. Moni paljastaa salaisuudet ja ongelmat ensin vain ajatuksissaan, mutta pikkuhiljaa ystävyyden syventyessä myös toisille. Saamme huomata, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka toivottomilta näyttäviä hetkiä on yhä.

Monica ei ollut kertonut etukäteen tulostaan. Julian epäili Monican yllättäneen hänet tahallaan, jottei hän voisi panna tälle vastaan. Monica seisoi hänen ovellaan roikottaen ämpäriä, jossa oli räikeänvärisiä siivoustuotteita, kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään. Oliko hän pitänyt noita hirvityksiä ihmisten ilmoilla? Ei kai sentään.

"Kahvilassa on tänään hiljaista", Monica sanoi, "joten ajattelin tulla tekemään sinulle kevätpesaisun." Julianin oli täytynyt näyttää juuri niin pelästyneeltä kuin miltä hänestä tuntuikin, koska Monica lisäsi nopeasti: "Tai en sinulle. Kodillesi. Äläkä ole yhtään huolissasi - se ei ole oikeastaan työtä. Siivoaminen on valehtelematta ollut aina lempipuuhiani. Ja tämä paikka on niin uskomaton..." Seurasi muutaman sekunnin tauko, kunnes Monica veti sanaisesta arkustaan kuin kanin hatusta: "Haaste! Tämä, ystävä hyvä, on siivousprojektien Rolls-Royce."

"Se on todella kiltisti ajateltu, tyttökulta", Julian sanoi Monican pyyhältäessä hänen ohitseen eteiseen, "mutta näkisit ihan turhaa vaivaa. Pidän tästä juuri tällaisena. Ihan oikeasti. Kaiken lisäksi täällä tuoksuu Marylta. Jos käyt kotini kimppuun noilla... kammotuksilla, peset hänet pois." Nyt Monica ei varmasti voisi väittää vastaan, eihän? 

Monica pysähtyi ja kääntyi katsomaan häntä.

"Julian, ei millään pahalla mutta" - Julianin teki mieli työntää sormet korviinsa. Kaikki käyttivät aina tuota ilmausta juuri ennen kuin sanoivat jotain nimenomaan pahalla - "tarkoitatko tosiaan, että Mary haisi homeelta, pölyltä ja joltain tuntemattomalta, jonka on täytynyt kuolla keittiösi tiskialtaan alle?"

Tykkäsin tästä yllättävän paljon, en ollut ollenkaan varautunut moiseen. Takakansiteksti oli niin houkutteleva, että sen perusteella annoin kirjalle mahdollisuuden, ja sehän oli menoa heti ensiriveiltä. Pidin kaikista henkilöhahmoista, osa heistä on varsin erikoisia mutta ei liioiteltuja. Tarinassa on niin romantiikkaa kuin traagisia käänteitä, mutta kumpaakaan ei liikaa. Lisäksi on paljon osuvaa tilannekomiikkaa. Unohtamatta monille tuttuja tunteita ja seikkoja, kuten somemaailman ja todellisuuden välistä kuilua, itselle vaikean asian kertomista, ennakkoluuloja ja niiden voittamista.

Pidin siitä, miten kulloinenkin uusi hahmo tulee mukaan. Useimmiten joku pohtii elämäänsä, löytää vihkon, ehtii tutustua siihen vasta myöhemmin ja kirjoitukset luettuaan keksii keinon päästä tapaamaan ainakin jotakuta kirjoittajista. Prosessi on sen verran pitkä, että välissä ehditään palaamaan aiemmin esiteltyjen hahmojen luo ja jatkamaan heidän elämäntarinoitaan. 

Tämä jos mikä on hyvänmielen kirja! Tällaisesta tykkään, missä on huumoria ja lempeyttä, ilman sellaista siirappisuutta että hampaat reikiintyvät. 

Totuushaaste on luettu esimerkiksi blogeissa Kirjoja napit korvissa ja Sirjan tarinat. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 3, "kirja jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana". Muita sopivia kohtia olisivat esimerkiksi 7, "kirja kertoo ystävyydestä", 19, "kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa" ja 22, "kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä".