Inka Töyrylä: Porvoon talot kertovat

 

Inka Töyrylä: Porvoon talot kertovat 

SKS Kirjat 2021

207 s.

Olen käynyt muutaman kerran Porvoossa, tosin vain lyhyillä päiväreissuilla. Kaupungista on kuitenkin jäänyt sellainen muistikuva, että siellä on paljon vanhoja kauniita taloja. Inka Töyrylä on koonnut talojen historiaa ja tapahtumia yhteen, ensin lehtiartikkeleina ja nyt kirjana. Reilut 30 taloa saavat oman lukunsa muistuttaen lukijaa siitä kuinka tärkeää on arvostaa vanhaa. Kaikkea ei pitäisi jättää rapistumaan eikä ainakaan purkaa pois. Monesti harmittelen Tampereella sitä, että oikeasti vanhoja taloja on vähän, ja nekin vähät alkavat hukkua joka nurkkaan rakentuvien tornitalojen varjoon. 

Yksi Porvoon hienoista puolista on se, että vanhoja taloja on laajemmalla alueella, ei vain yhdessä korttelissa tai ainoastaan vanhassa kaupungissa. Kirjan perusteella monen talon onneksi on koitunut päättäjien erimielisyys tai asioiden hidas eteneminen. Joidenkin talojen kohdalla purku-uhka on väistynyt, kun talolle on löytynyt sen historian arvostaja. Ja vaikka joihinkin taloihin on tehty esimerkiksi hotelli tai asuntoja, on muutostyöt tehty vanhaa kunnioittaen ja etenkin julkisivu säilyttäen. 

Töyrylä on päässyt haastattelemaan sekä museoalan ammattilaisia että talojen entisiä ja nykyisiä asukkaita, mikä tuo tarinoihin syvyyttä. Etenkin henkilökohtaiset muistot elävöittävät tekstiä. 

En osaa valita lempitaloani, mutta muutama suosikki erottui ylitse muiden. Nykyään asuinkäytössä oleva viehättävä tyttökoulu, sorapedille rakennettu ehkä Suomen kaunein kaupungintalo, joka alkoi vajota vinoon pian valmistuttuaan ja vaati massiivisen oikaisutyön, Valtimontalo joka oli vähän unohduksissa mutta tuoreessa remontissa ja entisöinnissä sai loistokkuutensa takaisin, kaksivärinen tyylikäs Sneckenströmin talo sekä kaunis vihreä Solitanderin talo. 

Porvoolaiset ovat tottuneet siihen, että suurten päätösten tekeminen on kestänyt kaupungissa aina kauan. Olipa kyse joen ylittävän sillan rakentamisesta tai uudesta kaupungintalosta, on päätöstä jahkailtu vuosikymmeniä. Sähköjen saaminen kaupunkiin ei ollut poikkeus. 

(...)

- 1840-luvulla tehtiin uusia katulinjoja. Sokeritehdas oli rakennettu vanhan kadun mukaisesti, Herranen kertoo.

Taloa määrättiin lyhennettäväksi seitsemän kyynärän eli reilun neljän metrin verran, jotta se mahtuisi uuden kadun varteen. Apteekkari Hougbergin ansiosta seiniin ei kuitenkaan koskettu. Olkoonkin, että talo nykyisin näyttää olevan hieman vinossa verrattuna kadun muihin rakennuksiin ja jalkakäytävä kapenee siksi sen kohdalla.

(...)

Sen sijaan hissin lähes 120  vuotta vanhat voimansiirtopyörät ovat yhä tallella Soivioiden olohuoneen katossa, muistona menneestä. Hissin rakenteita käytettiin hyväksi, kun ruokapöytä, sänky ja jääkaappi nostettiin ikkunan kautta sisälle. 

(...)

- Tämä on restauroitu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun henkeen värimaailmaa myöten historiaa kunnioittaen. Remonttia tehdessämme Museovirastosta kerrottiin tämän kuuluvan kymmenen aikakautensa arvokkaimman talon joukkoon historiallisesti ja arkkitehtonisesti, Elfving kertoo. 

Talossa pääsee yhä niin Remun kuin keisarinkin tunnelmiin. Matkalaiset voivat yöpyä Remuganes Suitessa, kaksiossa, joka on Remun aikaisessa asussa.

- Tavaraa on ehkä vähän vähemmän, Elfving naurahtaa.

Aikaisemmin talosta vuokrattiin myös valtiopäivien asussa olevaa Aleksanterin sviittiä. Elfvingit kuitenkin muuttivat itse pysyvästi taloon, joten nykyisin sviitti on muutamia varauksia lukuun ottamatta omassa käytössä. 

- Tuntuu aika arvokkaalta asua samoissa huoneissa, joissa kuninkaat ja keisarit ovat yöpyneet. Kiinnostus historiaa kohtaan on herännyt ihan eri tavalla, Elfving sanoo.

Uskon, että tämän kirjan luettuaan monella muullakin herää kiinnostus, paitsi Porvoon myös ehkä oman asuin- tai kotipaikkansa taloihin ja niiden historiaan. Ja koska en varmasti ole vielä tehnyt viimeistä vierailuani Porvooseen, seuraavalla kerralla osaan katsoa taloja eri silmällä kuin aiemmin. 

Lukiessani iloitsin siitä, että moneen taloon oli tehty asuntoja; näin ne pysyvät käytössä eivätkä jää vandaalien armoille tai vuosikymmeniksi hoitamatta. Samanlaista vanhan arvostamista ja viisautta päätöksiin ja toimiin toivoisin kaikkialle. 

Kiitokset siis Inka Töyrylälle ja kirjahankkeen mahdollistajille, että talojen historia pääsi laajempaan levitykseen kuin Uusimaa-lehteen.

Porvoon talot kertovat on luettu myös Lukupinossa. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 44, "kirjan nimessä on kaupungin nimi".