Anu Patrakka: Arvoton

 

Anu Patrakka: Arvoton

Otava 2023

311 s. 

Kuusiosaisesta Rui Santos -sarjasta tunnettu Anu Patrakka aloittaa, ainakin ensimmäisen osan perusteella, astetta synkemmän sarjan. Pääosassa on Lissabonista Portoon muuttanut Nelson Monteiro, joka on vaihtanut huumepuolelta murhatutkijaksi. Paluu synnyinkaupunkiin 30 vuoden jälkeen saa ikävän alun, kun rannalta löytyy ihmisen pää. Muut ruumiinosat pysyvät piilossa. Pään piirteet viittaavat itä-Aasiaan, mikä ei tee tunnistamisesta yhtään helpompaa. Maassa on runsaasti ulkomaista työvoimaa, joka liikkuu paikasta toiseen tarpeen mukaan. Lisäksi kaikki eivät ole hakeneet työ- tai oleskelulupaa. 

Toinen päähenkilö on suomalainen Emilia, joka on vaihtanut kovapalkkaisen it-osaajan työn etänä tehtävään asiakaspalveluun. Uusi työ ja uusi maa ovat kaivattu irtiotto, mutta yksinäisyys on kova. Kun Emilia tutustuu bangladeshilaiseen Araniin, hän saa ystävän mutta tutustuu samalla työelämän kurjimpiin puoliin. 

Emilian, Aranin ja Nelsonin polut risteävät, ja siinä yhteydessä myös Nelson näkee yhteiskunnan kurjempia puolia. Hänen, poliisikollega Anan ja Emilian pohdinnat herättelevät myös lukijaa. Tiedätkö, millaisista olosuhteista syömäsi ruoka ja käyttämäsi vaatteet tulevat? Keskiössä pysyy kuitenkin rikos, jonka poliisi haluaa selvittää. Kuka uhri oli ja miksi hänet murhattiin? 

Maaseutu kuihtui hiljalleen, varsinkin sisämaassa. Talot autioituivat ja rapistuivat, kunnes ne eivät enää olleet asumiskelpoisia. Portugali oli hylättyjen raunioiden maa.

Monteiro tiesi, että muun muassa Alentejossa, Lissabonista etelään, oli kokonaisia konttikyliä, joihin siirtotyövoima majoittui. Parhaimmillaan niissä oli täydet mukavuudet, ilmastointi ja lämmitys, satelliittitelevisiot, keittiöt ja kylpyhuoneet. Konttikylä oli silti konttikylä, se oli tehokas tapa estää siirtolaisia integroitumasta yhteiskuntaan. Ehkeivät he edes halunneet sitä. Ehkä he halusivat vain tehdä ankarasti töitä ja ansaita rahaa ja palata takaisin kotimaahansa.

Monteiro yritti asettua paloittelu-uhrin asemaan ja kuvitella mitä tämä oli käynyt läpi. Se oli kuitenkin mahdotonta. He eivät tienneet miehestä mitään, vielä vähemmän pedosta, joka hänet oli tappanut.

Olin etukäteen hiukan jännittynyt, jotenkin olin lukemistani kommenteista ymmärtänyt että tämä olisi hyvinkin rankkaa luettavaa. Pelkäsin pahempaa kuin mitä sitten oikeasti luin. Kurjuutta ja riistoa kuvataan paljon, mutta ei liikaa eikä liian alleviivaavasti. On hyvä, että tarina etenee sekä siirtotyöläisten että parempiosaisten kokemana, jolloin todellisuudesta nähdään useammat puolet. Tarinassa nousee esiin monia mielenkiintoisia kysymyksiä, esimerkiksi halpavaatteista. Kun ostaa muutamalla eurolla t-paidan, niin paljonko siitä on sen tekijälle tuloa? Mutta jos ei osta kyseistä paitaa, saako ompelija palkkaa ollenkaan? Ehkä pelkäsin - jälleen turhaan - myös sitä, että lukijan päälle vyörytettäisiin syyllisyyttä ja painostettaisiin tuntemaan huonoa omaatuntoa valinnoistaan. Näin ei ole, vaan henkilöhahmot miettivät siirtotyöläisten asemaa luontevana osana tarinaa, jatkaen sen jälkeen arkeaan kunnes pysähtyvät seuraavan kerran pohtimaan jotain. 

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, joskaan en avausosassa vielä kiintynyt Nelson Monteiroon yhtä vahvasti kuin mitä aikanaan Rui Santosin kanssa kävi. Erityisen plussan annan siitä, että jo tässä ensimmäisessä kirjassa kolmeen päähenkilöpoliisiin tutustutaan kohtalaisen perusteellisesti. On mukava jatkaa seuraavaan osaan, kun oletettavasti ei joudu muistelemaan että kukas tämä oli ja millaisista kotiolosuhteista. On kiinnostavaa nähdä, onko Emilia mukana tulevissa osissa. Samoin odotan suurella mielenkiinnolla, onko kakkososassa teemana edelleen yhteiskunnan huono-osaisimmat. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 40, "kirjassa hylätään jotain". Kyllä ovat niin välitysfirmat kuin työnantajat hylänneet inhimillisyyden tavassa, joilla he kohtelevat työvoimaansa ja miten järjestävät heidän elinolosuhteensa. Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa muutos on "uusi työpaikka tai työelämän jättäminen". 

Arvoton on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kirsin kirjanurkka, Kirjojen kuisketta ja Amman kirjablogi.