C. L. Miller: Antiikinmetsästäjän murhaopas

 

C. L. Miller: Antiikinmetsästäjän murhaopas

Englanninkielinen alkuteos The Antique Hunter's Guide to Murder (2024)

Suomentanut Antti Autio

Otava 2024

346 s.

Avaan dekkariviikon uuden sarjan ensimmäisellä osalla. Antiikin metsästäjän murhaopas on cozy crimea, joskin keskivertoa jännittävämpää sellaista. 

Freya Lockwood saa tiedon entisen mentorinsa ja työkaverinsa Arthurin kuolemasta. Erään kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen jutun takia he eivät olleet enää puheväleissä, mutta kuolema on Freyalle järkytys. Hänen tätinsä Carole oli Arthurin hyvä ystävä, joten Freya unohtaa menneet hetkeksi ollakseen Carolen tukena. 

Vaan eipä aikaakaan kun heille annetaan kirje, jonka Arthur kirjoitti juuri ennen kuolemaansa. Kirjeessä on vihje, jota seuraamalla Freya ja Carole päätyvät viikonlopuksi antiikkileirille. Vähitellen Freya innostuu. Kaksikymmentä vuotta kateissa ollut antiikkiesineiden tutkija ja väärennösten paljastaja alkaa kuoriutua esiin. Ja koska poliisi ei tutki Arthurin kuolemaa, naiset päättävät selvittää sen itse. Viikonlopun aikana he näkevät ja kuulevat joukon valheita ja harhautuksia, eivätkä tiedä voivatko luottaa muihin kuin toisiinsa. 

Madalsin ääntäni niin, että ainoastaan Carole kuuli. "Olen aikoinaan nähnyt tällaisia kirjoja erään pankkiirin luona. Hän oli hankkinut itselleen kartanon ja halusi, että sisustus näyttäisi mahdollisimman autenttiselta. Hänelle oli yhdentekevää, mitä aiheita talon kirjahyllyissä olevat teokset käsittelivät, kunhan ne vain näyttivät vanhoilta." Sivelin sormellani kirjojen selkämyksiä. "Ellei lordi Metcalf ollut saksalainen, minusta alkaa tuntua, että tämäkin sali on vain lavastettu näyttämään 1800-luvun tyyliseltä kirjastohuoneelta. Mikä siihen on voinut olla syynä?"

Carole rypisti otsaansa. "Arthurin tekemän listan perusteella Copthornin kartanon kokoelma on valtavan laaja. Minä luulin, että kaikki esineet ja huonekalut olisivat näytteillä täällä." Maallikko olisi tosiaan voinut kuvitella, että kartanon suuri sali oli täynnä kallisarvoisia antiikkihuonekaluja.

Arthur tiesi, ettei tässä huoneessa ole ainuttakaan autenttista antiikkiesinettä, mietin itsekseni. Hän halusi, että näen se omin silmin.

"Vaistoni sanoo, että koko jutussa on nyt jotakin pahasti vialla", kuiskasin Carolelle. "Missä kaikki aidot esineet ovat?"

Ai että, tässäpä oli mukavaa luettavaa! Suljettu tila eli kartano sivurakennuksineen, rajallinen määrä ihmisiä, sähkökatkoja ja myrskyjä, katoavia ihmisiä jotka ilmestyvät takaisin selittämättä missä ovat olleet, outoja kirkaisuja, varoituskirje, saapuvia ja lähteviä autoja...  

Tykkään Freyasta ja Carolesta, kivaa vaihtelua että päähenkilöt ovat tavallisia naisia, joista nuorempikin on viisikymppinen. Kerrankin naispuolinen asiantuntija, joka ei ole tyrmäävän kaunis, hoikka, enintään 30-vuotias, pukeutuneena istuvaan jakkupukuun ja korkokenkiin! Näissä naisissa on tavallista niin ulkonäkö kuin elämänkulku, poikkeuksena on antiikkialan tuntemus. Freyalla on kohtalaisia ongelmia omassa elämässään, mutta ne jäävät täysin taka-alalle kun hän keskittyy etsimään murhaajaa. Hyvä niin. 

Kartanon muut vieraat ovat toinen toistaan kammottavampia, ja ehkä siksi herkullisia hahmoja. Heissä kaikissa on jotain hämärää, ja kaikilla tuntuu olevan eri syy olla paikalla. Keskinäiset suhteet paljastuvat vähitellen, ja sitä myöten tunnelma kiristyy. Kaikki eivät lähde viikonloppuleiriltä elävänä. Jännitystä tuovat monet yölliset hiiviskelyt, varjomaiset hahmot, narisevat lattialankut ja toistuvat tavaroiden penkomiset. 

Kirjaa on luettu myös blogeissa Kirjojen kuisketta ja Luetut.net.

Dekkariviikon emäntäblogina on Kirsin kirjanurkka, kiitos kun innostit monta somettajaa mukaan! Logosta annamme jälleen kerran glooriaa Yöpöydän kirjat -blogin Niinalle <3 

Dekkariviikon yhteistyökumppanina on Suomen dekkariseura ry. Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.