Sarah Pearse: Villi luonto

Sarah Pearse: Villi luonto

Englanninkielinen alkuteos The Wilds (2024)

Suomentanut Jenni Viljanen

Otava 2025

447 s. 

Dekkariviikon toinen postaus on Elin Warner -sarjan kolmas ja tällä erää viimeinen osa. 

Poliisin työstä virkavapaalla oleva Elin ja veljensä Isaac lomailevat portugalilaisessa luonnonpuistossa. Heti loman alkuun Elin saa kuulla, että Isaacin ystävän sisar on kadonnut kyseisessä puistossa. Hän ei lainkaan innostu ajatuksesta, että lomakohteen valinnassa on taustalla tuollainen syy. Vähitellen hän kuitenkin kiinnostuu Kierin tapauksesta. Minne tämä on mennyt, ja miksi Kierin asuntovaunu näkyy somessa kauan sen jälkeen, kun hänen on kerrottu lähteneen muualle? Mitä lähistöllä leireilevä joukko tietää asiasta, ja mitä se salailee? 

Pitkälle yli puolenvälin tarina kulkee vuoroluvuissa Elinin ja Kierin näkökulmista. Elinin kanssa lokakuussa 2021, Kierin mukana heinäkuussa 2018 Devonissa. Lukija tietää jotakin, mutta tarkan tapahtumakulun hän saa selville samaan aikaan kuin Elin. 

"Näin jotain." Isaac pudottautuu nelinkontin ja naksauttaa lampun taas päälle. "Katso ettei kukaan tule..." Hän tutkii jotain, mitä Elin ei näe, ja konttaa sitten eteenpäin, kurottaa pitkälle auton renkaan taakse. 

Eliniä alkaa jännittää, hänen katseensa hakeutuu auton seinässä ammottavaan ikkuna-aukkoon. Onko se Nedin auto? Jos Isaac nyt kääntyy liian äkisti, osuu hänen otsalamppunsa valo suoraan ikkunaan.

Seuraa tuskallisen pitkiä minuutteja. 

Elin tarkkailee ympäristöä tietoisena pienimmästäkin Isaacin aiheuttamasta äänestä ja jokaisesta valon vilkahduksesta. Heidän takanaan aukeava metsä on arvoitus, vain ensimmäinen puurivistö näkyy Isaacin otsalampun himmeässä valossa.

Kuka vain voisi tarkkailla heitä sieltä. 

Kuluu jälleen pitkä minuutti. Nyt Elin kuulee ainoastaan oman sykkeensä jumputuksen. 

Hän on juuri hoputtamaisillaan Isaacia, kun kuulee kovaäänistä rapinaa.

"Löysin jotain." Isaac nousee seisomaan pidellen läpinäkyvää muovipussia. 

Tässä on erilainen suljetun huoneen mysteeri. Yllätyin, kuinka jännittävä voikaan olla tällainen ulkotilassa tapahtuva, vain vähän henkilöhahmoja sisältävä tarina. Molemmissa aikatasoissa on vain muutama keskeinen hahmo eikä heitä yhteensäkään ole montaa. Ehkä juuri eristyneisyys luo tiheän tunnelman, se kun eletään yksin tai kaksin asuntovaunussa eikä ketään muuta ole lähistöllä. Ei ole hotelliympäristöä yhteisine retkineen ja illallisineen, vain asuntovaunu ja tunne siitä että joku tarkkailee. Vielä kun ihmissuhteet eivät ole täysin kitkattomia, niin stressitaso hahmoilla kasvaa. 

Toivoisin kyllä että sarja saisi vielä jatkoa. Jää nähtäväksi miten käy. Vai aloittaako Pearse kenties uuden sarjan?