Tuire Malmstedt: Lyijysydän

 

Tuire Malmstedt: Lyijysydän

Kansi Tuomo Parikka

Aula & Co 2023

303 s. 

Metso & Vauramo -sarja on edennyt kolmanteen osaan. Tällä kertaa Matilda Metso ja Elmo Vauramo selvittävät vanhan pappilan lattian alta löytyneen luurangon arvoitusta. Vaikka luuranko pian ajoitetaan 1960-luvulle, ei tapaus ole helppo. Kadonneita on ollut paljon, eikä tapauksia ole tutkittu tai arkistoitu kovin tarkkaan. Kun ruumis on tunnistettu, on ryhdyttävä jäljittämään elossa olevia sukulaisia ja aikalaisia. Lisäksi, kun salaisuuksia on piiloteltu vuosikymmeniä, ei niitä haluta päästää päivänvaloon vieläkään. 

Tarina sijoittuu kolmelle eri aikatasolle. 1940-luvulla ollaan ranskalaisen Amélien mukana Ravensbrückin keskitysleirissä, 1960-luvulla kuljetaan neljän nuoren naisen matkassa Jyväskylässä ja nykyhetkessä ratkotaan rikoksia. Kaikilla aikatasoilla tapahtuu kauheuksia, jotka vähitellen johdattavat Metson ja Vauramon kohti ratkaisua. 

- Meillä on jo vaikka mitä, Ella sanoi innoissaan. 

- Ja toisaalta voimme todeta, ettei meillä oikeastaan ole mitään, Hannu tokaisi monotonisella äänellä.

Elmo peitti huvittuneisuutensa yskäisemällä kämmenselkäänsä. Miten tähän taloon olikin päätynyt työpareiksi niin erilaisia ihmisiä?

- Odotetaan vielä Lahtinen paikalle ennen kuin aloitetaan, Ella sanoi. 

Samalla hetkellä tutkinnanjohtaja Selma Lahtinen käveli sisään huoneeseen.

- Ai te olittekin jo täällä. Anteeksi, että myöhästyin, puhelin käy kuumana.

- Ei me olla vielä aloitettu.

- No, mitä te löysitte? Elmo kysyi malttamattomana.

- Ensinnäkin se esine, joka törrötti mullasta, oli peltirasia. Se on jo lähetetty labraan tutkittavaksi, mutta tässä on siitä kuva, Ella kertoi ja käänsi läppärin näytön muihin päin.

Kuvassa oleva peltirasia oli likainen ja ruosteinen, mutta kannessa erottui haaleat linnun siivet ja kukan terälehtiä.

- Voimmeko olettaa, että rasia oli lattian alle haudatun henkilön omaisuutta? Elmo kysyi.

Ella kohautti hartioitaan. 

- Emme voi tietää varmasti, mutta jotenkin rasia liittyy tähän henkilöön. Miksi se muuten olisi haudattu hänen kanssaan? 

- Niin, aivan.

- Kiinnostavinta tässä on se, mitä peltirasiassa oli sisällä.

- Ai se ei ollutkaan tyhjä? 

Tykkäsin tästä tosi paljon. Niin päähenkilöpoliisit kuin muutkin hahmot ovat ihanan tavallisia, heistä on helppo pitää. Kukaan ei sooloile yksin, ja ilmapiiri on turvallinen ideoiden pallotteluun. Pomo vaikuttaa hyvältä pomolta, joka ei vain edistä uraansa ja vaadi mahdottomia. 

Salaisuuksien esiin kaivaminen on tosi kiinnostavaa, ja Malmstedt saa hienosti nivottua eri aikatasojen tapahtumat yhteen. Kokonaisuus on ehjä, sujuvasti etenevä ja mukaansatempaava. Ei tarvita verisiä yksityiskohtia saati mystisiä symboleita rikospaikalla, päinvastoin. Tapahtumat aukeavat ihmisiä jututtamalla, ajatustyötä tekemällä ja arkistoja penkomalla. 

Neljättä osaa kovasti odottaen!

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan lapsen syntymä / adoptio. 

Lyijysydän on luettu myös blogissa Anun ihmeelliset matkat. Suosittelen lukemaan postauksen, sillä kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta kirjan tapahtumapaikoista. Melkeinpä tekisi mieli lähteä piipahtamaan Jyväskylässä ja Pyhä-Häkin kansallispuistossa. 

Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut

 

Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu: Kaikki luodon linnut. Kahden saaristotutkijan melontaseikkailu Pentti Linkolan jäljillä

Kansi Tuomo Parikka

Nemo 2022

377 s.

Kesällä 1974 Pentti Linkola perheineen souti saaristossa tuhannen kilometrin lintulaskennan. Vajaat 30 vuotta myöhemmin kesällä 2020 Sanna-Mari ja Panu Kunttu seurasivat Linkolan reittiä meloen, samalla oman lintulaskennan tehden. Heillä oli käytössään sekä Linkolan reittikartta että muistiinpanot, joten seitsemän viikon matkalla he pystyivät havainnoimaan maiseman ja eliöstön muutoksia. Todella moni asia on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. Monet lintulajit ovat vähentyneet radikaalisti, toiset lisääntyneet. Rantoja on hakattu auki mökkiasutusta varten tai ne ovat kasvaneet umpeen. Kaikenlainen vesiliikenne rahtilaivoista vesiskoottereihin on lisääntynyt reippaasti. 

Vaikka retkellä oli tavoite, myös itse matkanteko oli tärkeää. Kun kaksi luonnontutkijaa ja luonnonrakastajaa lähti vesille, oli kaikki suunniteltu viimeisen päälle. Mutta kuten retkillä on tapana käydä, yllätyksiä riitti. Neuvokkuutta tarvittiin niin sonnilauman lähestyessä telttaa kuin vetoketjun hajotessa. Toisinaan oli liukas lähtö joko huonon tai hyvän sään takia. Aikataulu oli tiukka, mutta hyvät päivät antoivat pelivaraa. Meri, tuuli ja ukkonen kun ovat tekijöitä, joiden kanssa ei leikitä. Kokeneet melojat osasivat antaa olosuhteille tilaa eivätkä lähteneet koettelemaan taitojaan liikaa. 

Vaikka Utön ja lähiseudun vaikea kurtturuusutilanne huolestuttaa meitä, on käynti saarella ollut onnistunut. Sosiaaliset kontaktit muiden ihmisten kanssa ja mielenkiintoiset juttuaiheet saavat meidät hyvälle tuulelle. Kun kuulumiset on vaihdettu, linnut laskettu ja vesi- ja ruokatäydennykset hankittu, intoilemme valmiina jatkamaan matkaa Kökarin puolelle. Tuuli, joka on meitä kiusannut jo riittämiin, laantuu ja meri kutsuu melomaan. Aamuyön herätyksen ja Gaddarnoilta Utöhön tapahtuneen ylityksen jälkeen nukuimme vain parin tunnin päiväunet. Myöhäisestä iltapäivästä huolimatta olemme uutta puhtia täynnä. Haluamme päästä ylittämään maakuntarajan ja siirtyä saaristoltaan erämaisemman Ahvenanmaan puolelle. Se tuntuu henkisesti eräänlaiselta virstanpylväältä retkellämme. 

Jatkamme Utöstä melontaa Ahvenanmaan puolelle alkuillan vienossa valossa vielä hyvän tovin. Ohitamme Kårharun lintuluodon, jonne Linkolat olivat hakeutuneet myrskyltä turvaan. Silloin saarella oli mahtava sadan selkälokin pesimäyhdyskunta, jota Linkolat varoivat häiritsemästä. He rajoittivat kulkemisensa vain veneen ja teltan välille. Nyt selkälokit ovat muisto vain, mutta luodon rannasta yhytämme 70 isokoskelon parven. Linnut kauhovat itseään vedessä eteenpäin pystymättä lentämään sulkien vaihtamisen takia. Parvi pohjoisessa pesineitä pikkukuoveja on vuorostaan muuttomatkalla etelään. Ruokkeja singahtelee useiden luotojen kohdalla. Tavallisesti yksi tai kaksi tiedustelijaa on liikkeellä ennen muita. Ne tekevät kaksi kierrosta ympärillämme aivan kuin tutustuakseen siihen, mitä olentoja heidän yhdyskuntansa tietämillä liikkuu ja tiedustellen, ovatko tulijat vaarallisia. 

Tykkäsin, tämä oli tosi mielenkiintoinen kirja! Itse olen kerran kokeillut melomista, enkä tuntenut oloani järin luottavaiseksi. On kuitenkin kiintoisaa lukea erilaisista olosuhteista, joita saaristo ja meri tarjoavat melojille, samoin kuin siitä mitä mereltä käsin näkyy. En tunne lintuja juuri lainkaan, joten monien nimet kuulostivat suorastaan eksoottisilta. Lisäksi kirja on kirjoitettu niin elävästi, että lukijana oli helppo sekä innostua Kunttujen tekemistä havainnoista että pelätä ukkosmyrskyssä. Kirjan alku- ja loppusivuilla on yhteensä 6 sivua karttoja, joista on mukava seurata missä kaksikko kulloinkin kulkee. Kuvaliite olisi ollut kiva lisä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 31, "kirjassa on jotain sinulle tärkeää". Luonnon monimuotoisuus ja sen säilyminen on ehdottoman tärkeää, mutta myös pitkä matka kohti jotain tavoitetta merkitsee paljon. 

Logo: Nanna / Kirjakimara 

Kirjakimaran Kirjoja ulapalta -haasteeseen saan myös ensimmäisen merkinnän :)