Gustave Flaubert: Bibliomania

Gustave Flaubert: Bibliomania
Ranskankielinen alkuperäisteos Bibliomanie
Suomentanut vuoden 2001 painoksesta Antti Nylén
Faros-kustannus 2012
50 s.
Lisäksi Hannu Salmen essee Kirjojen narrit ja orjat 27 s. ja Antti Nylénin essee Kirjoista ja ihmisistä 37 s.

Bibliomania on lyhyt mutta intensiivinen ja tunteikas kertomus espanjalaisesta munkista ja kirjakauppiaasta Giacomosta, jonka elämässä ei ole muuta tarkoitusta kuin kerätä harvinaisia kirjoja. Hänen pahin kilpailijansa on toinen kirjakauppias, Baptisto, joka yhä uudelleen nappaa himoittuja harvinaisuuksia Giacomon nenän edestä. Kun Baptiston talo palaa, Giacomo syöksyy liekkeihin pelastamaan tämän viimeisintä ostosta. Myöhemmin häntä syytetään palosta.

Tuo mies ei ollut koskaan puhunut kenellekään, paitsi antikvariaatinpitäjille ja vanhan tavaran kauppiaille. Hän oli vaitonainen, omissa ajatuksissaan, synkkä ja alakuloinen. Hänellä oli ainoastaan yksi ajatus, yksi rakkaus, yksi intohimo: kirjat. Ja tämä rakkaus ja intohimo poltti häntä kuin sisäinen palo. Se vei kaiken hänen aikansa ja kulutti hänen elinpäivänsä.

(...)

Hän ei koskaan ollut halunnut mitään yhtä kiivaasti. Kuinka hän olisikaan halunnut tuon kirjan omakseen - vaikka se olisi maksanut hänelle koko hänen omaisuutensa, kaikki hänen kirjansa ja käsikirjoituksensa, kaikki hänen kuusi sataa kultarahaansa, koko hänen elämänsä! Hän olisi myynyt kaiken, kaiken vain saadaksen tuon yhden kirjan - niin, että hän omistaisi yksin sen, mutta omistaisi sen yksin. Hän voisi esitellä sitä koko Espanjalle ja nauraa pilkallisesti ja säälivästi kuninkaalle, ruhtinaille, tiedemiehille ja Baptistolle ja sanoa: "Minun, tämä kirja on minun!" ja pidellä sitä kaksin käsin kiinni elämänsä loppuun asti, tuntea sen sormissaan sitä hypistellessään, haistaa sen sitä nuuhkiessaan ja omistaa sen sitä ihaillessaan!

Lyhyestä sivumäärästä huolimatta tarina on suuri. Se kertoo liki hulluuteen asti menevästä omistamisenhalusta ja siitä, miten saavuttamattomat unelmat vievät keräilijältä jalat alta ihan kirjaimellisesti. Se kuvaa tunteita - kuten onnea, tyytyväisyyttä, katkeruutta, kateutta ja vihaa - niin vahvasti, että kuvaus vetää lukijan mukaan keräilijän mielen syövereihin.

Kirjan loppuun lisätyt esseet ovat mielestäni tarpeettomia. Salmen essee kertoo kirjavarkaustapahtumista, jotka voivat olla tai voivat olla olematta totta. Yksi pariisilaisessa lehdessä vuonna 1836 julkaistu juttu voi olla Flaubertin kertomuksen taustajuttu, tai voi olla olematta. Asiaa voi toki pohtia mutta mieluummin jossain muualla kuin heti kyseisen kertomuksen perässä. Minulle lukijana sillä ei ole mitään merkitystä, perustuuko tarina johonkin aiemmin julkaistuun vai ei.

Nylénin essee on sekin paitsi turha myös tietyllä tapaa lukijaa halveksiva. Ainakin minulle jäi olo, että Nylén tässä osoittaa oppineisuuttaan viljelemällä hienoja sanoja. Virkkeet kuten "[O]n olemassa yksinkertaisia ja suoraviivaisia ihmisiä, jotka pitävät kouriintuntuvista asioista enemmän kuin mistään kuvitelmista tai ideoista. Heidän mielestään kirjat ovat ensisijaisesti ensimmäisen maailman olioita, kiinteitä ja rajallisia, itsenäisesti eksistoivia tavaroita[.]"saavat minut vihaiseksi. Halusin lukea fiktiivisen tarinan ilman että siihen oheen tungetaan filosofista jaarittelua. Anteeksi vaan, mutta kieltäydyn olemasta yksinkertainen, vaikka pidänkin kirjoja enemmän esineinä kuin kuvitelmina. Minulle kirja ja tarina ovat eri asioita. Koen jonakin ihme brassailuna ja hifistelynä (haa, se tarttuu!) Nylénin koko esseen. Vai mitä sanotte tästä: "Ja epäilemättä kirjallisuus onkin kaunotaiteista serebraalisin; vastaanottajalta ei välttämättä vaadita edes aisteja, ei ainakaan mitään nimenomaista aistia, kuten näköä tai kuuloa; kuurosokeakin voi lukea. Vaaditaan ainoastaan jo mainitut hengen ja älyn voimat sekä jonkin verran perusymmärystä maailmasta - kaikki asioita, joita on perinteisesti säilytetty ihmisaivoissa." Anteeksi vaan uudelleen, mutta miten tämä liittyy Flaubertin Bibliomaniaan? Eikö tällaisia kirjallisuusesseitä voisi julkaista omina kirjoinaan, tunkematta niitä mukaan pilaamaan hyvää lukukokemusta?