Linn Ullman: Aarteemme kallis

Linn Ullman: Aarteemme kallis
Norjankielinen alkuperäisteos Det dyrebare
Suomentanut Tarja Teva
WSOY 2012
360 s.







Onkin pitkä tauko edellisen merkinnän ja tämän välillä. On useita syitä, miksi olen lukenut hitaasti. Teen muutaman iltavuoron viikossa, ja vaikka se päättyy klo 19 maissa niin se vie aina illasta osan pois. Etenkin kun aamu-unisena nukun pitkään aina kun on mahdollista, ja joudun tekemään juoksulenkit ja punttitreenit iltavuoron jälkeen jos en ole jaksanut herätä aamulla ajoissa tekemään niitä. Neljästä viiteen treenikertaa viikossa, kolmesta vartista kahteen ja puoleen tuntiin lyhentää sekin lukuaikaa kummasti. Mutta tärkein ja paras syy on oma kirjoittaminen. Opiskelen luovaa kirjoittamista tamperelaisessa Viita-akatemiassa, ja viime sunnuntaina tehty peräti puolituntinen kirjoitusharjoitus avasi padon.

Teimme niin sanotun kaavanovelli-harjoituksen. Siinä oli 18 kohtaa, jotka piti kirjoittaa luetellussa järjestyksessä tekstiin. Ensimmäisenä listassa oli ajatus, ja jo siinä iski tyhjän paperin kammo: ei tule mieleen yhtään ajatusta. Kun ohjaaja sanoi, että voi hyödyntää omia tekstejään, niin sillä sain kirjoitettua kohtauksen. Käsin kirjoitettuna nelisen muistikirjan sivua. Sitten kotona olen sitä iltaisin kasvattanut ja lihottanut. Ajallisesti olen kirjoittanut vähän mutta sitäkin enemmän etsinyt taustatietoa tekstiin.

Joka ilta olen paitsi kirjoittanut myös lukenut. Linn Ullmanin Aarteemme kallis oli kesken varmaan kuukauden mutta lopulta sain sen luettua. Kirja oli kuitenkin hyvä, eli kesken jättäminen ei käynyt mielessä lainkaan. Ajan puutteen takia sain sen luettua pikku pätkissä.

Kirjassa on monta päähenkilöä, ja eri luvuissa asioita käsitellään eri henkilöiden näkökulmasta. Aivan kaikki eivät kuitenkaan pääse ääneen. Keskiössä ovat perheen vanhin, isoäiti Jenny, hänen tyttärensä Siri miehensä Jonin ja lastensa Alman ja Livin kanssa, lastenhoitaja Mille ja Jennyn asuintoveri Irma.

Päätapahtuma on Jennyn syntymäpäiväjuhla, jonka Siri on järjestänyt kaikkien muiden vastustuksesta huolimatta. Ennen rankasti ryypännyt mutta sittemmin raitistunut Jenny ratkeaa juomaan ja Mille katoaa. Jo aiemmin asiat ovat olleet poissa tolaltaan mutta kulissit ovat pysyneet. Perheen taustalla on aiempia tragedioita, joiden päälle katoamistapaus on kuin viimeinen niitti. Sen jälkeen mikään ei tunnu muuttuvan mutta oikeastaan kaikki muuttuu hitaasti. Ihmisten väliset suhteet ovat entistä vaikeampia ja esteet tuntuvat kasvavan yhä suuremmiksi. Tilanne kehittyy koko ajan painostavammaksi, kunnes lopulta asioiden on muututtava.

Siri tuijotti itkuhälytintä. Kun sen sammutti, huoneeseen laskeutui hiljaisuus lukuun ottamatta jääkaapin hurinaa. Siri katsoi ympärilleen. Vihreä jääkaappi hurisi. Kyllä minä sinut kuulen. Olet ollut siinä hurisemassa viimeiset kolmekymmentä vuotta. Muuten oli hiljaista. Pöytä oli hiljaa. Tuolit olivat hiljaa. Lattia ja katto olivat hiljaa. Hän katsoi ulos ikkunasta. Lasten kesäloma oli ohitse, tänä vuonna ei ollut puhuttu kesälomanvietosta Mailundissa, ei nyt kun asiat olivat tällä tolalla, ja Siri oli yöpynyt ravintolan yläkerran yksiössä. Hän oli luovuttanut miltei kaiken vastuun ravintolasta Pepperille, joka mieluusti vietti kesää meren äärellä, ja niin Siri itse ajoi joka viikko edestakaisin Mailundin ja Oslon rivitalon väliä. 

Välillä kirjan tapahtumia oli vaikea seurata, koska eri luvuissa liikuttiin eri aikatasolla. Joskus sama henkilö jatkoi seuraavassa luvussa mutta kävi läpi vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin sattuneita tapahtumia. Toisinaan kesti hetken, ennen kuin tajusin kenestä kerrotaan ja missä ajassa. Jennyn syntymäpäiväjuhlista tarina jatkuu pari vuotta eteenpäin, mutta ainakin yhtä paljon kuin nykyhetkestä kerrotaan eri henkilöiden menneisyydestä. Hiukan ehkä häiritsi aikatasoilla hyppely, etenkin koska yksi luku oli yleensä lyhyt, pääsääntöisesti alle kymmenen sivua.

Tarinasta pidin. Ullman kuvaa koskettavasti vierautta, jota ihmiset tuntevat toisiaan kohtaan vaikka ovat perheenjäseniä tai tuttuja pitkältä ajalta. Läheisyys jää usein näennäiseksi, lisäksi se on epävarmuuden ja epäluottamuksen sävyttämää. Vaikka henkilöhahmot viettävät aktiivista sosiaalista elämää, he ovat kuitenkin yksin.