K. J. Gummerus Osakeyhtiö 1937
191 s.
Tässäpä löytö kirjaston varastosta! Etsin juoksukirjoja ja huomasin tämän, pakko oli lainata heti. Ihan mielenkiinnosta, että mitä aiheesta on kirjoitettu 75 vuotta sitten. Aluksi nauratti, koska kieli on tietysti vanhahtavaa ja käytetyt ilmaukset melko hassuja. Pian tuli kuitenkin oudon tuttu olo; Iso-Hollo on ollut huolissaan kansalaisten kunnosta ja liikkumattomuudesta jo kauan ennen nyt niin yleisiä ylipainoon ja liikkumattomuuteen ainakin välillisesti liittyviä niin sanottuja kansantauteja. Iso-Hollo kirjoittaa:
Henkilö, joka viettää aikansa joko veltossa mukavuudessa tai nahjustelevassa laiskuudessa, on vanhemmalla iällään hyvin saamaton ja rasittuu pienimmästäkin ponnistuksesta. Hän ei voi koskaan oikein kunnolla "panna toimeksi". Hänen otteensa, tehköön hän mitä hyvänsä joutilaan olemisensa lisäksi, ovat sellaisia, että ne hymyilyttävät täysin tervettä ihmistä. Sitä vastoin tiedämme, että ruumiinharjoitusten avulla ihminen käy alati joustavammaksi ja voimakkaammaksi. Hän kykenee myös säilyttämään sekä ruumiillisen että henkisen virkeytensä paljon kauemmin kuin sellainen, joka ei ikinä ole piitannut fyysisen kuntonsa ylläpitämisestä.
Tulee mieleen, kuinka yksinkertaista ennen on ollut. Iso-Hollo sekä kertoo omasta harjoittelustaan että neuvoo eri ikäisiä. Ohjeet ovat simppelit: aamulla voimisteluhetki, sitten päivän töihin ja illalla kävelyä. Ruokana syödään kunnon ruokaa ja sitä syödään runsaasti. Nykyaikana lehtiä ja terveys/liikunta-alan kirjoja lukiessa iskee välillä ahdistus. Dieettejä on kymmeniä erilaisia ja usein ne ovat keskenään ristiriitaisia tai toisensa kumoavia. Liikunnan harrastaminen on näennäisesti helppoa, mutta oikeasti siihen tarvitaan varusteita joka lajiin ja joka säähän. Vaaditaan paljon työtä ja kokeilua, jotta löytää omalle keholle ja hyvinvoinnille parhaat vaihtoehdot.
Vaikka Iso-Hollo itse oli urheilija, hän kirjoittaa varsinaisesta urheilusta hyvin vähän. Enemmänkin kirja toimii ohjeena kaikille kunnostaan huolehtiville.
Murtomaaharjoitus on urheilijalle ja semminkin tietysti juoksuja harrastavalle hyvän kunnon edellytys, jolle kaikessa valmennuksessa on pantava suuri paino. Jokainen ihminen voi jo nuoruudestaan, voipa sanoa: varhaisnuoruudestaan asti käyttää murtomaa- ja kävelyharjoituksia hyväkseen. Erityisesti ne tietysti ovat tarpeen tulevalle urheilijalle, mutta niitä voi jokainen huoletta harrastaa riippumatta siitä, aikooko hän varsinaiseksi urheilijaksi vai ei. Kävely ja murtomaajuoksu ovat nimittäin terveysurheilunakin erinomaisia keinoja ruumiin joustavuuden ja kunnon kohottamiseen.
Iso-Hollon näkökulma on siis nimenomaan terveysurheiluun painottuva, vaikka hän antaakin harjoitusohjeita eri ikäisille. Nuorten harjoittelussa painottuu kävely ja se, ettei harjoitellessa saa tulla liian kuuma. Vaikka aikoisi juoksijaksi, on Iso-Hollon mukaan syytä harrastaa kaikenlaista liikuntaa myöhäiseen teini-ikään asti ja vasta sitten erikoistua juoksuun. Myös aikuisten on syytä huomata, että liikkumisen pitää tuntua mukavalta. Mielestäni Iso-Hollon opit toimivat loistavasti edelleen, vuosikymmeniä kirjan kirjoittamisen jälkeen. Hänellä on monia toimivia vinkkejä, jotka hieman päivitetyssä muodossa toistuvat nykyisissäkin liikuntakirjoissa ja -artikkeleissa.
Hanki itsellesi mukavaa, rehtiä ja reipasta harjoitteluseuraa! Yksinään käy ajan pitkään tympäiseväksi harjoitella, joskin voi olla syytä tehdä lujempia erikoisvetoja yksinäisyydessäkin. Sinun on huolella valittava harjoitustoverisi, ja ennen kaikkea sinun on muistettava, ettet koskaan lähde siveellisesti ala-arvoiseen seuraan. "Repuuseista" ei urheilijoinakaan ole mitään iloa, ne turmelevat ennen pitkää homman. Parasta on, jos kykenet saamaan hilpeät harjoitustoverit ja itsekin pystyt ottamaan osaa heidän rattoonsa ja jopa lisäämään sitä.
Asian ydin: treenaaminen kaverin kanssa on kivaa ja pitää kehon kunnossa. Siinä se perusjuttu, joka on pysynyt muuttumattomana kauan ja pysynee jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti