Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Tammi 2013
237 s.









Luminen Tampere on vaihtunut helteiseen Prahaan, kun Lumikki on tehnyt irtioton kaikesta. Pariviikkoinen reissu on hänelle tilaisuus hengähtää. Mutta toisin käy. Vaaratilanteet eivät ole unohtaneet Lumikkia vaan seuraavat hänen kannoillaan.

Ihan tavallisena päivänä Lumikki tapaa nuoren naisen, Zelenkan,  joka esittäytyy hänen sisarekseen, seuraukseksi isän lyhyestä mutta kiihkeästä suhteesta tsekkiläisnaiseen. Lumikki hämmentyy; hän ei ole tiennyt isän koskaan matkustaneen Prahaan eikä hän näe Zelenkassa mitään piirteitä isästä tai itsestään. Kuitenkin hänellä on epämääräisiä muistikuvia tilanteista, joihin liittyy isosisko. Hän päättää tavata Zelenkaa lomansa aikana, etenkin kun huomaa tämän pelkäävän perhettään, ihmisjoukkoa joka on ottanut tämän jäsenekseen Zelenkan äidin kuoltua.

Zelenkan perheen ympärille liittyy salaisuuksia, jotka Lumikki päättää selvittää. Se on vaikeaa ja vaarallista, koska perheen pää kumppaneineen haluaa pitää suunnitelmansa salassa kaikin mahdollisin keinoin. Lumikki saa käyttää kaiken nokkeluutensa ja fyysisen voimansa selvitäkseen palkkamurhaajan kynsistä, paljastaakseen hurjan totuuden ja pelastaakseen paitsi Zelenkan myös monta muuta ihmistä.

Yhtä hyvin hän voisi leikkiä nyt viimeiset Praha-päivät turistia ja käydä näyttelyissä ja teatterissa. Tätähän hän oli tullut tekemään. Löytämään kaupungin yksin, olemaan yksin, tekemään yksin juuri sitä, mikä sillä hetkellä sattui tuntumaan kiinnostavalta. Vaikka todellisuudessa Lumikki tiesi, että hän halusi pakoon omia ajatuksiaan ja kaikkea sitä kaaosta, mihin oli joutunut. Hän kaipasi edes hetkeksi jotain täysin muuta, jotain kaunista. 

Lumikki maksoi pääsylipun ja istuutui katsomon perimmäiseen riviin puupenkille, jota peitti kulunut samettiverhoilu. Katsomo oli vain puoliksi täynnä, joten hän sai istua rivillä yksin. Se oli hyvä. Hieltä haiseva tyttö, jonka paidan etumus oli kuivineiden veriroiskeiden peitossa, ei takuulla ollut kenellekään mieluisinta teatteriseuraa.

Lumikki-trilogian toinen osa jatkaa samassa hengessä kuin ykkösosa Punainen kuin veri. Yllätyin hieman siitä, että tapahtumat sijoittuivat Tampereen sijasta Prahaan. Se ei kuitenkaan ole lainkaan huono ratkaisu, vaan tarina on toimiva ja uskottava, samoin henkilöhahmot. Vaikka tapahtumat on kerrottu hän-muodossa, tuntuu kuin kaikki tapahtuisi minulle. Välillä melkein unohdin hengittää kun juoksin Lumikin kanssa Prahan kaduilla ja jännitin mitä seuraavaksi tapahtuu.

Olisin kaivannut hieman tasaisempaa vauhtia tapahtumakulkuun. Kirjan alku etenee melko verkkaisesti kun taas loppupuolella tapahtumat vyöryvät hurjalla vauhdilla, niin että lähes joka nurkan takana odottaa uusi vaara. Alku on kuitenkin sen verran kiinnostava, että kirjaa haluaa lukea kiireesti eteenpäin. Pidin siitä, että alkupuolella annetaan vihjeitä taustalla olevasta kuviosta, kuitenkin niin ettei asioita paljasteta liian aikaisin vaan jännite säilyy loppuun asti. Kuten melkein kaikissa jännityskirjoissa, tässäkin loppuratkaisu yllätti minut täydellisesti. Jään siis innokkaasti odottamaan seuraavaa osaa.

Valkea kuin lumi -kirjan ovat lukeneet myös Annami http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/08/salla-simukka-valkea-kuin-lumi.html ja Varjelum http://kerrankirjablogi.blogspot.fi/2013/08/salla-simukka-valkea-kuin-lumi.html