Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 18: Henkäys ikuisuudesta

Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa olla jo perinne, itse olen mukana muistaakseni kolmatta kertaa. Eilinen luukku avattiin Tonttujoukon huomioita - blogissa, huomenna vuorossa on Ja kaikkea muuta. 

Naurahdin hiukan, kun luin eilistä luukkua. Tiina kirjoittaa: "Onko mahdollista laittaa joululaulut soimaan ja sammuttaa telkkari ja valot, ihan olla ja rentoutua kesken kaiken suorittamisen, vaikka onkin vasta kolmas adventti?" Osuu aika hyvin kohdalleen, koska tänään minä kirjoitan joululauluista :) 

Oma joulunaikani alkaa marras-joulukuun vaihteessa. Laitan soimaan Tarja Turusen joululevyn Henkäys ikuisuudesta. Istun tai makaan hämärässä. Joskus kädessä on lasi punaviiniä, joskus ei. Mietin elämää, summaan kulunutta vuotta. Palaan levyn pariin useita kertoja ennen joulua, joka ikinen vuosi. 

Levyllä on 14 kappaletta. Jokainen niistä herättää ajatuksia, usein hyvinkin samanlaisia, vuodesta toiseen.

• Kuin henkäys ikuisuutta. Enää tämä ei ole uusi laulu, mutta ilmestyessään vuonna 2006 oli. Tykkään siitä, että perinteisten laulujen rinnalle uskalletaan ja osataan tehdä uusia. Ei ole helppoa rikkoa vanhojen kaikille tuttujen joululaulujen rintamaa. 

• You Would Have Loved This. Tämä laittaa joka kerta miettimään heitä, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Tänä vuonna en ole menettänyt ketään sukulaista, sen sijaan kirjabloggaajakollegoita lähti kolme. Tätä kuunnellessa mieleen tulee joka kerta joku, jonka haluaisin olevan vielä läsnä. Mietin tuota henkilöä, että mitä joulu hänelle merkitsi ja missä hän sitä vietti.

• Happy New Year. Vuosi on vaihtumassa. Aika koota yhteen tämän vuoden tapahtumat. Mikä oli iloista, mikä surullista? Missä onnistuin, mikä meni vikaan? Samalla mietin uudenvuodenlupauksia, tai pitäisikö sanoa tavoitteita. Mitä haluan tulevalta vuodelta? Mihin voin itse vaikuttaa? 

• En etsi valtaa, loistoa. Kulutusjuhlan keskellä on hyvä pysähtyä miettimään, tulisiko joulu vähän vähemmälläkin shoppailulla ja suorittamisella. On ihanaa antaa lahjoja läheisille, mutta onko lahjan oltava kymmeniä tai satoja euroja maksava tavara, pahimmillaan lähes kertakäyttöinen? Eikö olisi fiksumpaa antaa aikaa, yhdessäoloa, yhteistä tekemistä? 

• Happy Christmas (War Is Over). Oman sohvan nurkassa mieli lähtee maailmalle. Meillä on rauha, mutta monessa muussa maassa ei ole. Eikä siitä ole hirveän kauaa, kun meillä viimeksi vietettiin sotajoulua. Ajatus on kirkas; voi kunpa tulevana vuonna maailma olisi vakaampi ja sotia vähemmän. Jokainen ihminen ansaitsee turvallisen elämän, juhli hän joulua tai ei.

• Varpunen jouluaamuna. Klassikko, joka ikävä kyllä alkaa olla puhkisoitettu. Tuntuu, että jokaikisen on tehtävä tästä oma tulkintansa. Klassikko myös aiheensa puolesta. Suomalaiset joululaulut ovat hirvittävän synkkiä, kuolema tai sen uhka on läsnä suurimmassa osassa. Olisiko niin, että näitä synkkiä lauluja tarvitaan, jotta jouluna osattaisiin iloita yhdessäolosta? Mutta syytä on pitää mielessä se, että meillä on monia, jotka viettävät joulunsa yksin. 

• Ave Maria. Tarja tehnyt levynkin jossa laulaa pelkästään Ave Marioita. Tähän joululevylle on valikoitunut ehkä se tunnetuin, Schubertin versio. Tätä kuunnellessa tulee aina mieleen, kuinka kaunis on klassisen laulajan koulutettu ääni. 

• The Eyes of a Child. Tänä vuonna sukumme kasvoi kahdella uudella pienokaisella. Molemmilla on ensimmäinen joulu, josta he eivät myöhemmin muista mitään. Toivottavasti kuvat säilyvät, ja ehkä joku ensimmäisistä joululahjoistakin. Syntymä, uuden alku on ihana asia. Ajatukset ovat tänä vuonna näissä perheissä, pikkutontuissa :) Siinä, millä uteliaisuudella he ottavat vastaan uusia asioita. Kuten laulu sanoo: "In the eyes of a child there is joy, there is laughter, there is hope, there is trust, a chance to shape the future."

• Mökit nukkuu lumiset. Kun ensimmäisen kerran kuuntelin levyn, huomasin että tässä on itselleni tuikituntematon joululaulu. Pitäisikö olla häpeissään, sanat kun ovat Eino Leinon... Hyvin nopeasti tästä tuli yksi lempilauluistani. Tämä, Jo joutuu ilta sekä Carolan esittämä Himlen i min famn ovat ne, joista minun jouluni syntyy. 

• Jo joutuu ilta. Sibeliuksen ehkä tuntemattomin joululaulusävellys. Vain kerran olen tämän kuullut laulettavan kauneimmissa joululauluissa, ja silloin oli kuoro esilaulajana koska oli oletus että kansa ei tätä tunne. Äärettömän kaunis sekä musiikin että sanojen puolesta, lämminhenkinen ja lohdullinen.

• Marian poika. Jännä laulu. Nimi ei kilisytä mitään kelloja, mutta sanat ovat tutut. "Sai kuulla pieni Beetlehem ilon suuren sanoman" sytyttää lampun: ai tämä. Jostain syystä tämä on silti se laulu, jota en välttämättä muistaisi jos pitäisi ulkomuistista kertoa mitä kaikkea levyllä on. 

• Magnificat: Quia Respexit. Bach. Tarviiko lisätä mitään? Minulle Bach on yksi suurimmista, osittain johtuen siitä mitä hänen musiikilleen on tehty. Tarjan esittämä Magnificat: Quia Respexit on huikea. David Garrett viuluineen soittamassa Toccataa ja Fuugaa on toinen Bach-ylistys. Magnificat on loistava osoitus siitä, että laulusta voi nauttia valtavsti, vaikka ei ymmärtäisi yhtään sanaa. Ei liene varsinainen joululaulu, mutta sopii erinomaisesti tunnelmaan, rauhoittumiseen, hiljentymiseen.

• Walking in the Air. Klassikko tämäkin. Pärjäisin joulun ilmankin, koska sen kuulee joka tapauksessa jouluaattona Lumiukko-animaatiossa. Onhan tässä se hauska piirre, että pystyykö kuuntelemaan ilman että päässä pyörii Lumiukon tapahtumat? 

• Jouluyö, juhlayö. Ehkä yksi "kuluneimmista" ja soitetuimmista joululauluista, mutta jostain syytä en kyllästy tähän(kään) koskaan. En tiedä miksi. Ehkä se on sitä joulun taikaa. 

Mitä sinun joulussasi on sellaista, mistä et luovu? Mistä joulusi alkaa?