Lastenkirjalauantai: Inka Nousiainen: Karkumatka

Inka Nousiainen: Karkumatka
Kuvittanut Satu Kettunen
Otava 2019
42 s.

Sinä päivänä minä päätin lähteä. Suunta oli selvä. Pee niin kuin peikko, oo niin kuin oikku, ii niin kuin itsekäs, äs niin kuin super. Minusta oli jo pitkään tuntunut siltä, että minun täytyy mennä.

Kaikki näytti hieman erilaiselta kun ajattelin, etten enää palaisi. Hei hei, minä sanoin polkupyörille ja pihan puille. Tunsin hieman haikeutta ja melkein käännyin takaisin. Sitten taas muistin, että minulla oli suuntani, ja jatkoin matkaani pee niin kuin pullonokkadelfiini, oo niin kuin omenan ottaminen ohimennessään, ii niin kuin innostusta havaittavissa, äs niin kuin suoraan eteenpäin.

Tämä on se päivä, kun Pii karkaa. Hän lähtee kävelemään, ja osuu pian pensionaatti Paradaisiin, jota pitää hänen Frida-tätinsä. Osuminen juuri sinne ei tietenkään ole sattumaa; onhan se hyvä että on turvallinen paikka jonne karata. Pensionaatissa Pii saa syödä lempiruokaansa jälkiruokaa, kummitella Fridan liian isossa yöpaidassa, uida yksisarvisen kanssa, paahtaa vaahtokarkkeja. Kuulostaa lomalta, mutta kaikki ei suinkaan ole ihanaa ja ongelmatonta. Pii tapaa Peikin, pojan jonka kanssa hän haluaisi ystävystyä. Mutta Peik sysii Piitä kauemmas. Kuka Peik on, ja miksi hän ei pidä muista ihmisistä? Ja milloin Piin on oikea hetki päättää karkumatkansa?

Luin kirjan jo viime vuonna heti sen ilmestyessä, mutta se on niin ihana että halusin lukea sen uudelleen ja nostaa esiin blogissa. Tarina on todella kaunis ja ajatuksia herättävä. Frida on ihana lohdullinen aikuinen, joka ymmärtää Piitä, että joskus vaan tuntuu siltä että pitää lähteä kotoa. Piillä puolestaan on paljon hienoja ajatuksia ja oivalluksia, kuten että "[M]ekon helma on sitä varten, että sen voi kastella vedessä", tai "[K]aikki näytti hieman erilaiselta kun ajattelin, että aikani siitä eteenpäin olisi Peikin jälkeistä aikaa". 

Satu Kettusen tekemä kuvitus on herkkää ja kaunista, mutta myös yksityiskohtaista. Joka sivulla on paljon katsottavaa, ja kuvitus syventää tarinaa. 

Sekä henkilöhahmot että tapahtumat tuntuvat ajattomilta. Pii ei ole pensionaatissa kuin muutaman päivän, mutta tuntuu kuin hän olisi siellä koko kesän. Hän vaikuttaa aikuismaiselta, koska ajatukset ovat niin suuria ja hienoja, mutta samalla pieneltä lapselta koska karkumatka suuntautuu tuttuun paikkaan, tutun aikuisen luo. Kirjassa käsitellään isoja asioita, kuten halua lähteä kotoa, arkuutta, ja yksinäisyyttä, mutta käsittelytapa ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Siksi tämä on kirja, joka on ajankohtainen ja tärkeä vielä pitkään ilmestymisensä jälkeen.

Karkumatka on luettu myös Lastenkirjahyllyssä.