Englanninkielinen alkuteos The House on Hoarder Hill (2020)
Suomentanut Terhi Kuusisto
Aula & Co 2020
266 s.
Viime vuosina on lapsille ilmestynyt monia uusia fantasiakirjoja, mikä on pelkästään positiivinen asia. Fantasia ei ole vain nuorten ja aikuisten juttu, kyllä se kiinnostaa pienempiäkin lukijoita! Uusin tulokas genreen on Taikuuden talo, jossa seikkaillaan vain yhdessä mutta sitäkin monipuolisemmassa paikassa.
11-vuotias Hedy ja 8-vuotias Spencer viedään kahdeksi viikoksi John-papan luo. Pappa on ihan ookoo, vaikkakin kaksi viikkoa ilman televisiota ja nettiyhteyttä vaikuttaa toooooosi pitkältä ajalta. Mutta lapset ovat tuskin päässeet sisälle taloon, kun alkaa tapahtua kummia. Tavaroita katoaa, valokuvaan piirtyy tekstiä, lattia liikkuu... John on ollut aiemmin taikuri, mutta ei kai hän saa tuommoisia asioita tapahtumaan? Talon salaisuudet avautuvat vähitellen, johdattaen lapset heidän kauan kadoksissa olleen isoäitinsä Rosien jäljille.
"Siirtykää kaksi askelta vasemmalle", ääni sanoi. Lapset tottelivat. "Ja oikealle." Lapset siirtyivät takaisin. Mitä tämä oikein tarkoitti?
Heidän jalkojensa alta puhkesi hyrisevä nauru. He pyörähticät ympäri ja katsoivat maahan. Karhuntaljan pää hekotti lattialla.
"Voi miten hyvältä tuo tuntuu! Tallokaa kutina maan rakoon!" karhu nauroi. Sen nauru kuulosti kivien jyrinältä rummussa.
"Jäät palveluksen velkaa, Doug", sanoi ensimmäinen, korkeampi ääni niin ikään hykerrellen. Lapset katsoivat ylös. Seinälle ripustettu hirvenpää näytti tyytyväiseltä itseensä.
Hedy ja Spencer kiirehtivät pois taljan päältä.
"Voi, älkää!" sanoi Doug-karhuntalja. "Jos polkisitte vielä vähän sitä kohtaa, missä ennen oli oikea hartiani. Sitä kutittaa niin kovasti!"
"Ne puhuvat!" Spencer kuiskasi Hedylle.
"Niin", Hedy sanoi uskomatta korviaan. "Mutta se on mahdotonta."
Doug käänsi päätään Stanin suuntaan. "Stan, nuo väittävät että se on mahdotonta."
"Kuulin kyllä", Stan vastasi.
"Kai tiedät, mitä se tarkoittaa."
Doug ja Stan jähmettyivät saman tien paikalleen ja näyttivät jälleen täysin tavallisilta, äänettömiltä esineiltä. Myös Hedy ja Spencer jähmettyivät paikalleen kuin patsaat. Hedy valmistautui hiipimään ovelle, kun Doug ja Stan purskahtivat jälleen nauruun.
"Minä... en kestä..." Stan sai tuskin sanottua. "Voi Doug, näkisitpä heidän ilmeensä."
Stan matki lasten kauhistuneita ilmeitä niin hyvin kuin hirvennaamallaan pystyi: silmät levällään, leuka hämmästyksestä loksahtaneena. Doug tömisti riemuissaan puulattiaa karhunkäpälällään.
Tarina on jännittävä, toiminnantäyteinen, hauska ja paikoin pelottavakin - eli aikalailla täydellinen kattaus! John on taikonut talon esineet puolustamaan kiellettyjä huoneita, joten isoäidin kohtaloa selvittäessään lapset kohtaavat muun muassa kivihirviöitä ja haarniskan. Etenkin rouva Vilmiuksen ja haarniskan kohtaaminen on sellainen tapaus, jota en suosittele herkimmille lapsille yksin luettavaksi. Myös Simon-kummituksen koskettamisesta seuraava (hidas) jäätyminen on melkoisen jännittävää. Onneksi mukana on huumoria, ettei tarina vallan vie yöunia.
En tiedä, onko kyseessä sarjan avaus, loppu kyllä viittaa siihen että jatkoa seuraisi. Nyt tarinassa tapahtuu niin paljon, että Hedyn ja Spencerin persoonat jäävät aika lailla taka-alalle. Haluaisin oppia tuntemaan heidät paremmin.
Taikuuden talo hyppää vinkkauslistalleni, aion suositella sitä ainakin vuosiluokille 3-6, ehkä jopa sellaisille tokaluokkalaisille, jotka lukevat sujuvasti ja joilla on jo jonkinlainen kosketus fantasiakirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti