Helsingin kirjamessut 2021

 

Tänä vuonna Helsingin kirjamessut pystyttiin järjestämään, jee! Itse arvoin osallistumistani viime hetkeen saakka; loukkasin jalkani edellisviikonloppuna ja mietin, kestääkö se messupäivän rasitusta. Päätin kuitenkin lähteä lauantaiksi, sillä halusin ehdottomasti kuulla Tarja Turusen ja Ismo Alangon haastattelut. Minulla oli siis kevytversio-messut, olin siellä vain yhtenä päivänä ja silloinkin lyhyemmän ajan kuin yleensä messupäivinä. Onneksi messut järjestettiin hybridinä, eli osan esityksistä voi katsoa jälkikäteen tallenteena. Omat messuni ovat vielä kesken, sillä en ole vielä katsonut kaikkea haluamaani. 

Saavuin messuille pian aamukymmenen jälkeen. Ensin kiertelin päähallin ympäri, sillä käytävillä oli vielä väljää. Esiintyjistä näin ensimmäisenä Virpi Hämeen-Anttilan, joka kertoi uusimmasta Björk-kirjastaan Juhannusyön painajainen. En nähnyt esitystä kokonaan, vaan ehkä viimeiset 10 minuuttia. Toisaalta, olen kuullut Hämeen-Anttilaa ennenkin, ja jo aiemmin on ollut puhetta siitä millaista on sukeltaa 1920-luvulle. Olen pitänyt Björk-sarjasta, siinä on elävät henkilöhahmot ja kiinnostavat juonenkäänteet. Historiaa ei opeteta vaan se tulee tarinan mukana. 

Yhdeltätoista suuntasin HBO:n "kojulle" kuuntelemaan Krista Kososta, Mia Ylöstä ja Eero Milonoffia, aiheena oli "Näin käsikirjoitus herää henkiin". Kuultiin sekä käsikirjoittaja Ylösen että näyttelijöiden kertomuksia siitä, miten teksti tehdään eläväksi. Tärkeää on saada se toimimaan jo lukuharjoituksissa, kuvauksissa tai lavalla on liian myöhäistä. Ja vaikka käsikirjoittaja tekee taustatutkimusta, usein sitä tekevät näyttelijätkin. Kiire on aina paha vihollinen, samoin ne tilanteet, jos työporukka ei tiedä, mitä tarinalla haetaan. 

Olin varautunut kuuntelemaan Tarja Turusta isolla lavalla, mutta bongasinkin hänet jo puoli kahdeltatoista Suomalaisen kirjakaupan pisteeltä. (Suomalaisen ohjelmaa kaipaisin messulehteen, joskus se siellä on ollutkin mutta nyt ei.) Eturivin paikka oli helpommin saatavilla :) Olin ennen esitystä ostanut kirjan Laulun virta veressäni, ja tietysti jäin jonottamaan signeerausta. Kyseessä ei ole elämäkerta, sillä kirjassa keskitytään Turusen tiehen ensin musiikin harrastajana ja sitten ammattilaisena. Onko se siis artistikerta? 

Puoliltapäivin kävin yläkerrassa syömässä lounasbuffetin. Kun tulin sieltä takaisin alakertaan, kuulin vielä lopun Turusen esiintymisestä isolla lavalla. Harmi etten kuullut alusta asti, sillä siinä ilmeisesti puhuttiin eri asioista kuin kaupan lavalla. Kuulin kiertueiden peruuntumisista ja siirroista ja siitä, että Turusta vähän hirvittää kuinka täynnä kalenteri tulee olemaan seuraavat vuodet. 

Seuraavaksi suuntasin Akateemisen kirjakaupan lavalle, jossa esiintyivät Ismo Alanko ja Katja Kettu. Myös heidän kirjansa ostin, ja myöhemmin osuin sattumalta paikalle juuri kun he olivat lopettelemassa signeerausta, sain siis nimmarit myös tähän kirjaan :) Alankoa olen fanittanut 1990-luvulta asti. Yksi ikimuistoisimmista keikoista on Hyvinkään Rantarock vuonna 1998, jolloin Alanko heilui lavalla vaaleanpunaisessa puvussa. Oijoi, se oli kesä ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi, ja nimenomaan Alangon esityksen aikana tapasin ensimmäisen oikean poikaystäväni. Se juttu jäi lyhyeksi, mutta Alankoa olen kuunnellut pitkään. Kirjaa varten Alanko ja Kettu ovat käyneet läpi noin 250 Alangon tekemää biisiä, ja hänen elämäänsä käydään kirjassa läpi nimenomaan biisien kautta. Mielenkiintoinen lähestymistapa, mikä oli yksi syy siihen että päädyin ostamaan kirjan. 

Puoli kahdelta suuntasin Esplanadille Berliini-keskusteluun. Tätä ei muuten ollut messulehdessä ollenkaan, siinä ei ollut Esplanadia ollenkaan klo 13.30. Onneksi olin aamukierroksella katsonut lavojen vieressä olevia listoja, muuten tämä olisi mennyt ohi. Meri Valkama ja Juhani Seppovaara kertoivat Berliiniin sijoittuvista kirjoistaan ja myös itse kaupungista. Valkaman kirjan Sinun, Margot ostin, olin sitä katsonut jo sen saapuessa kirjastoon että tämä on kiinnostava. Seppovaaran kirjan Oodi Berliinille laitoin varaukseen kirjastoon, sain sen tänään. 

Koska tämä esitys loppui noin kymmentä vaille kaksi, kiiruhdin kuuntelemaan loppuosan Menneisyyden otteessa - keskustelussa, jossa mukana olivat Antti Vihinen ja Arttu Tuomainen. Kuulin oikeastaan vain sen, että Tuomaisen Delta-sarjaan tulee kuusi osaa, ja neljäs on jo pitkällä mutta myös viidennestä ja kuudennesta osa on valmiina. Vihisen Punainen prinsessa on yksi tämän vuoden suosikeistani, ja siitä postatessani sanoin jo odottavani jatkoa. Sitä onneksi tulee, ja ainakin tässä vaiheessa Vihinen oli sitä mieltä että hän ei voi tappaa kumpaakaan päähenkilöistään. Jää nähtäväksi, muuttuuko hänen mielensä myöhemmin.

Kolmen euron tarjouskirjoista ostin Maritta Lintusen Stellan, siinä olivat tämänkertaiset messuostokseni. Lisäksi toimin kuriirina ja ostin serkulleni yhden kirjan. Enemmänkin kiinnostavaa olisi löytynyt, mutta kysymys tuli taas siitä että paljonko jaksan kantaa juna-asemalle ja toisessa päässä asemalta kotiin... Messutarjoukset olivat nettikaupoissa voimassa harmillisesti vain messujen loppuun saakka, viikko tai pari lisäaikaa olisi ollut paikallaan niin olisin ehtinyt tilata netin kautta lisää. 

Puoli kolmelta suuntasin taas Akateemiselle, siellä esiintyivät Petra Olli ja Mikko Kekäläinen. Myös Ollista on tehty elämäkerta, sekin minua kiinnostaa vaikka en sitä ostanutkaan. On aina mielenkiintoista kuulla, miltä tuntuu kun urheilu-ura päättyy, onko sen jälkeen tullut suuri tyhjyys vai onko muu elämä löytänyt uomiinsa. Tai kuten Ollilla, sekä että. On sekä muuta elämää, mutta myös tyhjyyden tunne että mitäs nyt kun ei tarvi mennä treeneihin paria kertaa päivässä. 

Kolmelta menin kuuntelemaan Christy Lefteriä, hän osallistui etäyhteydellä. Puhelimeni kamera on niin huono, että en saanut näytöstä onnistunutta kuvaa. Olen lukenut Aleppon mehiläistarhurin, mutta olen miettinyt sen lukemista uudelleen. Se on hieno, pysäyttävä tarina pakolaisista. Lefteri puhui koskettavasti sanoen muun muassa, että hän on tiennyt pakolaiskriisistä kyllä, mutta se on jäänyt taustalle heti kun on sulkenut television. Mutta kun hän lähti vapaaehtoistöihin ja kohtasi pakolaisia silmästä silmään, asia ei jättänyt häntä rauhaan. Keskustelussa pohdittiin myös, onko fiktio uutisia ja tietokirjoja tehokkaampi tapa puhua asioista.

Puoli neljältä tein vielä viimeisen kierroksen siskoni kanssa, ja sitten lähdin kotiin.

Sunnuntaina jatkoin virtuaalimessuilla, kuuntelin Kersti Juvaa ja Pirkko Saisiota. Juvan kirjan Tolkienin kääntämisesti olen lukenut, Saision Passiota sen sijaan vielä en, sain sen(kin) tällä viikolla kirjastosta. Täytyy vaan tarkistaa että sen sivun ovat kohdallaan, kirjastoomme oli tullut viesti että osassa kirjoista puuttuu muutama kymmenen sivua ja tilalla on joku muu muutama kymmenen sivua toiseen kertaan. 

Tykkäsin kovasti molemmista virtuaaliesityksistä, sekä Juva että Saisio ovat hauskoja, huumorintajuisia esiintyjiä. Saisio esimerkiksi sanoi, että kirjasta tuli niin pitkä, koska korona-aikaan piti olla vaan kotona puolison kanssa niin välillä tuli kaipuu päästä pakoon omaan maailmaan. Molemmilla välittyi rakkaus kieleen ja kirjoittamiseen. 

Tällä viikolla en ole vielä ehtinyt virtuaalimessuilla lisää, mutta onneksi aikaa on vielä ensi viikon loppuun. Tulevan viikonlopun viettänen tiiviisti läppärini kanssa, en edes tiedä montako ohjelmaa vielä haluan nähdä :)

Hybridimessut olivat onnistuneet, mutta itse messualueella olisin kaivannut ainakin enemmän opasteita. Senaatintori-lavan näin ihan sattumalta kun kävin vessassa juuri ennen kotiinlähtöä, Suomenlinnasta ei tullut havaintoa ollenkaan. Lisäksi kaipaisin osastojen ohjelmaa julki etukäteen, eli sitä jos kustantamojen tai näytteilleasettajien pisteillä esiintyy joku. Nyt aina välillä sitä meni ohi jostain ja huomasi että aijaa, tuossa on joku mikrofonin kanssa. Että miksi pisteillä on ohjelmaa, jos siitä ei ole kerrottu etukäteen. 

En tiedä tuliko messustressi, nukuin lauantain ja sunnuntain välisen yön huonosti ja näin unia joissa pakenin ihmisiä :D Nyt on Turku ja Helsinki koettu, pian olisi messut myös Tampereella mutta ne jäävät reissun takia välistä. Jostain luin myös Jyväskylän messuista, yhtään en muista milloin ne ovat, täytyypä selvittää. Ja pohtia, pitäisikö sielläkin piipahtaa...

Mikko Mallikas ja Molli <3