keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja

 

Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja

Ranskankielinen alkuteos Fendre l'armure (2017)

Suomentanut Lotta Toivanen

Gummerus 2018

247 s.



Kävipä tuuri: etsin Helmet-lukuhaasteen kohtaan 39 novellikokoelmaa ja käsiin osui Anna Gavaldan kirja. Olen saattanut lukea tämän aiemmin, sillä olen tykännyt Gavaldan kirjoista. Välillä tosin pidin niistä pitkän tauon, kun olin tehnyt kirjallisuustieteen graduni Kimpassa-kirjasta ja siihen liittyen luin hänen muutakin tuotantoaan. 

Kokoelma koostuu seitsemästä novellista, joissa ihmissuhteet ovat isossa osassa. Joskus ne ovat lyhyitä tai etäisiä, toisinaan intensiivisiä tai yllättäviä. Joskus ollaan upottu suruun, toisinaan haaveillaan tulevaisuudesta. Moni henkilöhahmoista on vähän jämähtänyt tilanteeseensa, mutta kohdattuaan toisen ihmisen he pääsevätkin eteenpäin tai ainakin alkavat ajatella asioista uudella tavalla. Rakkaus ja yksinäisyys ovat kantavia teemoja, välillä yhdessäkin. 

Ensimmäistä kertaa tapasin ihmisen, joka oli niin kiinnostunu, jopa lumoutunu, arkirutiineistani. 

Kiinnostunu eläinkaupan perällä olevasta varastosta, kilometrien kävelemisestäni, väsymyksestäni, puhtaanapitohuolistani, syyhy-, pälvisilsa-, nuhahässäköistä ja sen sellaisesta. Ja se jätkä taisi vielä olla vilpitön. Mun jutut kiinnosti sitä oikeesti. Muuten me oltais kyllä huomattu jo aiemmin, että me palelluttiin kuoliaaksi, kun me sillä lailla vaan pälätettiin ja nojailtiin kaiteeseen Pariisin kattojen yllä keskellä talvee. 

En väitä, etteikö se jätkä olis salaa yrittäny jotain, mutta se oli... tota... niinku se koko jätkäkin: rauhallista. Ja sekin oli hämmentävää. Mun lollot ja minä, me ei olla totuttu sellaiseen kiltteyteen.  

Tykkään Gavaldan tyylistä aina vain. Teksti etenee sujuvasti, näennäisen kepeästi mutta alla on tummempia sävyjä ja isoja teemoja. Kappaleiden väliin jää tyhjää, mikä herättelee lukijaa ajattelemaan. Muutamassa novellissa on loppuyllätys, joka jatkaa tarinaa sen viimeistä pistettä pidemmälle. 

Kokoelma on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirsin Boob Club ja Kirjaluotsi


4 kommenttia:

  1. Minä luin aikanaan Gavaldalta Viiniä keittiössä, josta pidin. Kimpassa on jossain naiskirjailijahaasteessani, joten tulee luettua jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimpassa on yksi ehdottomia lemppareitani, onneksi löysin sen uudelleen muutama vuosi gradun tekemisen jälkeen :D Viiniä keittiössä on myös erinomainen. Olikohan siitä(kin) tehty myös elokuva, en äkkiseltään ole varma.

      Poista
  2. Gavalda  käsittelee riemastuttavalla psykologisella silmällä terävänäköisesti kestopisteessään aikuisten ja auktoriteettien kimuranttia vs. lasten tervettä tapaa hahmottaa maailmaa ja tekemisiä.
    oma ykkösvalintani tästä kelpo koosteesta oli Happy meal.

    Kuinka taitavasti Gavalda onnistuikaan johdattelemaan lukijansa odotusarvot tyystin vikasuuntaan, vie sie, mie vikisen... Oli kerrassaan mainiota ja tervehdyttävää nauraa hersyvästi, - itselleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sanat mitä kirjoitat, tiettyä riemua Gavaldan kirjojen lukemisessa on. Eniten ehkä tykkäsin Koirani kuolee -novellin lopusta, mutta ei missään muussakaan lopussa ollut vikaa. Ihanaa yllätyksellisyyttä :)

      Poista