Vuosien saatossa olen lukenut paljon niin DDR- kuin Saksa-aiheista kirjallisuutta, ja aina se vaan jaksaa kiinnostaa. Taina Repo kertoo kirjassaan omista kokemuksistaan 1980-luvulta. Hän asui Itä-Berliinissä ja kirjeenvaihtajana pääsi kokemaan kaikenlaista. Kirjaan on koottu enimmäkseen hauskoja sattumuksia niin suomalaisten vierailijoiden kuin paikallisten kanssa koettuna.
Polkupyörän kanssa saksalais-saksalainen raja oli yhtä hankala. Halusin mennä Länsi-Berliinissä opiskelevan ystäväni kanssa pyöräilemään Länsi-Berliinin Tiergarteniin, mutta rajavartija sanoi, että ikävä kyllä polkupyörällä ei saa rajaa ylittää. Mitä? Kyllä, miehitysvallat eivät maininneet toisen maailmasodan jälkeisissä määräyksissään polkupyörää. Auto, moottoripyörä ja mopo kyllä löytyivät papereista.
Kirottuani kaikki neljä miehittäjämaata mietin ääneen, mitä nyt tekisin. Rajavartija ehdotti, että ottaisin heiltä paperia ja narua ja kietoisin pyörän paketiksi - paketoituna voisin viedä pyörän rajan yli kainalossani. Pidin ehdotusta naurettavana ja parkkeerasin pyöräni vartijan erityisluvalla raja-aitaa vasten, kävelin rajan yli Länsi-Berliiniin ja pyöräilin siellä lainapyörällä.
Kirja on viihdyttävää luettavaa, mutta lyhyydestä johtuen tuntuu kuin jutuissa edettäisiin pikakelauksella. Kukin pikku tarina vie vain 1-4 sivua, joten mitään syvällisempää pohdintaa ei ole. Todetaan, että asia oli näin tai että näin tapahtui. Lähes kautta kirjan tekstien sävy on positiivinen, mikä on hyvä juttu. DDR on esitetty usein pelkästään negatiivisessa valossa, pois on jätetty se mikä on hyvää. Monenlaisia uskomuksia on ollut, ja niitä on pidetty totena. Kuten Repo kirjoittaa:
Yleinen luulo oli ja on ehkä vieläkin, ettei DDR:ssä ollut kasvisruokaa. Toisaalta länsipropaganda väitti ettei siellä ollut lihaa, joten miten tässä nyt pitäisi ajatella?
Hyvä kysymys! Ja mielestäni osoittaa sen, että omakohtaisille kokemuksille on paikkansa, niin DDR:n kuin muiden maiden kohdalla. Pitkään maassa asunut osaa kertoa monia yksityiskohtia, jotka ehkä jäävät matkakirjoissa tai historiantutkimuksessa sivuun.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 40, "kirja kertoo maasta, jota ei enää ole". Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 16, "kirjan luvuilla on nimet" tai 23, "pieni kirja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti