Englanninkielinen alkuteos A Brazen Curiosity (2018)
Suomentanut Nelli Hietala
Aula & co 2023
272 s.
Bea laskeutui tömähtäen. Hän löi päänsä ensin seinään ja sitten istutukseen asettuessaan piilopaikkaansa. Hän kiskoi saniaisen lehden suustaan ja kirosi tilanteen naurettavuutta: piileksiä nyt ruukkukasvin takana.
Moniin kiperiin tilanteisiin Bea, neiti Beatrice Hyde-Clare, joutuukin alkaessaan selvittää murhamysteeriä. Päivällinen Skeffingtonin kartanossa sujuu nipinnapin siedettävästi, mutta yöllä kirjastosta löytyy ruumis. Kun Kesgraven herttua kuuluttaa tapauksen itsemurhaksi, Bea sydämistyy. Kuolintapa on eriskummallinen jos ei suorastaan mahdoton itsemurhaksi. Niinpä Bea alkaa selvittää tapausta itse. Onko jollakulla kartanon vieraista tai henkilökunnasta motiivi, vai onko paikalle hiippaillut ulkopuolinen?
Tutkimukset etenevät hitaasti, koska eletään 1800-luvun alkua ja soveliaisuussäädöksiä sekä rutiineja on noudatettava. Naisen ei sovi liikkua miesten puolella kartanoa, eikä hänen sovi puhua suoraan oikeastaan kenellekään. Saati olla utelias! Bean onkin toimittava hienovaraisesti, kuitenkin tarttuen kaikkiin tilaisuuksiin. Ärsyttävästä Kesgraven herttuasta hän saa yllättävän liittolaisen.
Bea kiitti tätiään huolenpidosta ja erkani seurueesta aikomuksenaan viettää aikaa oman huoneensa rauhassa suunnitelmia tehden. Hänen täytyi yhä keksiä keino tavata herttua yksin, jotta hän saisi selville, mitä peliä tämä oikein pelasi. Mies oli epäilemättä määräilijä, mutta Bea ei uskonut, että tämä tuomitsisi jonkun sielun kadotukseen pelkän oikun ja itsekeskeisyyden vuoksi. Valheille täytyi olla syy, ja hän selvittäisi, mikä se oli.
Kun Bea kiipesi portaita ylös, hän huomasi kuinka hiljaisia ylimmät kerrokset olivat. Alakerrassa pörräsi palvelijoita erilaisissa toimissa, hakemassa teetä, vaihtamassa pöytäliinoja, korjailemassa kukka-asetelmia. Täällä ylhäällä Bea tunsi olevansa melko yksin kävellessään käytävää pitkin kohti makuuhuonettaan. Hän pohti, kuinka todennäköistä olisi, että joku muukin vetäytyisi lepäämään ennen kuin tulisi aika pukeutua päivälliselle. Se vaikutti epätodennäköiseltä. Lady Skeffington oli juuri tilannut uuden kannullisen teetä, ja naiset olivat syventyneet mukavasti ompeluun. Jos Bea kaikessa hiljaisuudessa livahtaisi kuolleen miehen huoneeseen vilkaistakseen ympärilleen, huomaisiko kukaan?
Hän ei voisi.
Tietenkään hän ei voisi.
Olen lukenut viime aikoina melko paljon pehmodekkareita, uusia sarjoja kun on alkanut ilmestyä suomeksi tuhkatiheään. Tämä on oikein hyvä genrensä edustaja, monilta osin ihan kärkipäätä. Mukavaa vaihtelua kun päähenkilö on nuori nainen, ja hyvä kun tapahtuu heti alusta alkaen. Pidän siitäkin, että dekkariksi luokitellussa kirjassa joku kuolee. Huumori tulee tilannekomiikasta ja nokkelasta sanailusta. Bea osaa ärsyttää käytöstavoista piinaavan tarkkaa Vera-tätiään, joka kuitenkaan ei läheskään aina pääse moittimaan Beaa koska joku muu kääntää tilanteen sellaiseksi että Bean sanomiset ovatkin hyvä juttu.
Olisin kaivannut enemmän sekä tapahtumapaikan että ihmisten kuvailua. Kartano jää etäiseksi, oikeastaan vain kirjaston pystyn kuvittelemaan mielessäni. Vera-tädin ulkonäöstä en osaa sanoa mitään vaikka vasta toissailtana lopetin lukemisen.
Seuraava osa Jadetikarin arvoitus ilmestyy suomeksi syksyllä, sitä odotellessa! Toivottavasti Bea jatkaa tyylillään, kiperissä paikoissa pään kylmänä pitävänä, nokkelana ja sanavalmiina, rohkeana mutta ei tyhmänrohkeana.
Tätä on luettu paljon, postaus löytyy esimerkiksi blogeista Kirjakaapin kummitus, Amman kirjablogi ja Annelin kirjoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti