sunnuntai 16. heinäkuuta 2023

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri

 

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri

Gummerus 2023

382 s. 




Rakastan merta, joten ehdottomasti halusin tarttua merenvartijasta kertovaan kirjaan. 

Seitsemänkymppinen Maria on ollut viimeiset 17 vuotta maan vanki. Aiemmin hän teki töitä meriekologina, ja siinä ohessa merenvartijana pystyi taltuttamaan myrskyt. Mutta vuoden 2024 jättimäisessä myrskyssä hän teki kauhean virheen ja on maksanut siitä kaikki nämä vuodet. Hän ei pääse uimaan mereen riittävän usein, joten hän kärsii kehossaan kovia kipuja. Suolainen ruoka ja juoma eivät riitä helpottamaan kipuja. 

Kun instituutti pyytää häntä mahdollisen merenvartijaoppilaan kouluttajaksi, Maria empii mutta suostuu. Elämä merenvartijana on yksinäistä; heitä on rajallinen määrä ja he joutuvat usein piilottamaan asioita ja jopa valehtelemaan muille ihmisille. Harva muu kuin merenvartija laittaa kahviin suolaa tai pystyy hengittämään sekä ilmaa että merivettä. Maria opastaa Miguelia löytämään oman sydänmerensä, paikan josta otettu vesi antaa kaikkein eniten voimaa. Hän opettaa Miguelin kuuntelemaan merta, nostattamaan aaltoja, tyynnyttämään myrskyjä. Kaksikon välinen side on niin voimakas, että he päätyvät tekemään koulutusohjelmasta poistetun kasteen. Sillä on suuria seurauksia heille molemmille. 

"On tullut aika päättää. Jos juot sydänveden, sitoudut merenvartijan koulutukseen lopullisesti. Sitoudut mereen, ja se muuttaa sinua."
"Miten?" Miguel kuiskasi. 
"Ensin voimasi alkaa kasvaa. Merelle puhuminen helpottuu ja muuttuu luonnollisemmaksi. Alat aistia enemmän, voit kurkottaa aaltoja pitkin pidemmälle ja tiedät, milloin myrsky on nousemassa. Muutaman kuukauden kuluttua et enää puhu merelle ihmisten sanoilla. Aistit meren rannaltakin. Vedessä ollessasi tunnet merivirrat ja muut merenvartijat, kalaparvet, levämetsät. Lopulta, kun olet täysvoimainen merenvartija, pystyt olemaan päiväkausia veden alla. Voit sukeltaa syvälle, ja meri suojelee sinua."
Miguel nojautui eteenpäin ja ojensi kätensä. Se tärisi hienoisesti.
"Haluan juoda."
"Tiedän, että haluat juoda. Minäkin haluan. Juuri siksi on tärkeää, että odotat."
Miguel katsoi ulapalle. Tuuli oli hiljennyt, se odotti meren kanssa. Nuorukainen ravisti päätään ja nyökkäsi sitten. 
Maria piteli edelleen pulloa ilmassa mutta ei antanut sitä oppilaalleen.
"Anna kun sanon vielä tämän. Tämä on yksinäinen tie. Olen kanssasi alussa, mutta loppuelämäsi olet voimiesi kanssa yksin. Sinun täytyy juoda merivettä tai mieluiten sydänvettä säännöllisesti, muuten voimasi hiipuu ja kärsit suuria tuskia. Olet erossa perheestäsi. Et välttämättä voi ottaa puolisoa etkä kasvattaa lapsia. Saatat joutua terroristien ja merirosvojen seuraan. Myrskyihin, joiden kynsistä kukaan muu ihminen ei voi selviytyä elävänä."
"On kai jotain hyvääkin?" Miguel kysyi. Tummat ripset vavahtivat, hän näytti niin kovin nuorelta.
"Kotisi on meri. Ja meren rakkaus..." Marian ääni vavahti, ja sydän heidän allaan kumahti hiljaa. "Meren rakkaus on ehdoton."

Ihana, ihana kirja! Aivan käsittämättömän upea tarina, kertakaikkisen kiehtova ja koskettava. Kieli on ajoittain hyvin kaunista, ajoittain raakaa, alati voimakasta. Lukijalle saattaa tulla tarve mennä itsekin suolasirottimen luo tai hän saattaa tuntea kolotusta omissa polvissaan.

Merenvartijat ovat samaan aikaan myyttisiä hahmoja ja tavallisia ihmisiä. He eivät erotu ulkonäöltään, mutta heissä on jotain maagista. He pystyvät katseellaan ja olemuksellaan viestimään esimerkiksi ravintolan tarjoilijalle, ettei korotetuista äänistä huolimatta ole vaaraa isommasta häiriöstä. 

Pidän kovasti myös läpi tarinan Marian mukana seikkailevista kolmesta kissasta Pontoksesta, Moby Dickistä ja Nazcasta. Viisaat kissat saapuvat Marian kotiin niinä aamuina, kun hänen kipunsa ovat kovimmillaan. Ne käyvät toisinaan Marian kanssa uimassa ja niiden kehräyksessä kaikuu meri. 

Kirjastossa tämä on ainakin Pirkanmaalla luokiteltu fantasiagenreen, mutta ei kannata säikähtää vaikka fantasia tuntuisi itselle vieraalta lajilta. Tämä on tarina, joka tuntuu siltä että se voisi melkein olla totta. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 12, "kirjan nimi liittyy veteen". 

6 kommenttia:

  1. Kissat, jotka uivat, erikoinen yksityiskohta muutenkin erikoisessa teoksessa. Houkutteleva ja ei niin houkutteleva samaan aikaan. Täytyypä miettiä. Meri on kyllä elementtinä rauhoittava ja pidän merimaalauksista. Sinänsä siis kiinnostava aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa antaa mahdollisuus. Saa jättää kesken jos ei tunnu omalta kirjalta.

      Poista
  2. Mulla tää hyllyssä oottaa lukemistaan. Kiinnostaa tosi paljon tää aihe!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kyllä kiehtovalta, vaikken meri-ihmisiä olekaan.

    VastaaPoista