Juoksemassa: Puolimaraton Hämeenlinnassa

Kuva: Tiina Nieminen

Edellisestä puolimaratonista (Oriveden OriRunista) ehti kulua viisi viikkoa, kun taas olin menossa. Juoksusta innostuneet ystäväni puhkuivat menohaluja ja ensimmäisen mitalin metsästystä, joten lähdettiin porukalla Hämeenlinnan kaupunkimaratonille, tähtäimessä puolimaraton.

Kisapäivä oli lauantai 2.8. Helle oli kova, iltapäivällä lämpötila oli 29 astetta. Vähän hirvitti, että miten käy. Olin varannut mukaan juomavyön eli kolme pikkupulloa vettä. Yksi pulloista putosi matkan varrelle, se oli täynnä enkä silti havainnut sen häviämistä. Onneksi reitin varrella oli useita juomapisteitä. Juomahuollosta annan ison kiitoksen järjestäjätaholle, lähes kaikissa pisteissä sai veden lisäksi urheilujuomaa, suolakurkkua, appelsiinilohkoja ja banaania. Lisäksi sai napata mukaan kostean sienen, joka antoi vähäksi aikaa viilennystä ja virkistystä.

Vaikka oli numerolappu rinnassa, en osaa ajatella tapahtumaa kilpailuna. Tai korkeintaan se oli kilpailu itseä ja kuumuutta vastaan. Enemmänkin se oli kiva tapahtuma ja tilaisuus heittää lenkki kaveriporukalla (vaikka samalla tavoiteltiinkin tähän asti parasta puolikkaan aikaa...). Reitti oli erittäin kaunis, mentiin vaihtelevasti puistojen hiekkateillä ja asuinalueiden asfaltilla. Pidin reitin tasaisuudesta, oli ihana juosta niin ettei koko ajan ollut ylämäkeä ylämäen perään. Noin 19 kilometriä sujui tasaiseen tahtiin, mutta viimeiset kaksi kilometriä olivat tahmeaa. Energiageeli antoi sen verran voimaa, että vaikka pää olisi halunnut vaihtaa kävelyyn niin jalat tikkasivat eteenpäin. Maalissa aika oli 2.49,07.

Seuraavana päivänä jalat olivat tietysti kipeät mutta mieli oli hyvä. Selvisin maaliin! Ja varpaatkin olivat tällä kertaa ehjät. Ensimmäistä kertaa jätin varpaat teippaamatta ja kokeilin Compeedin rakonestopuikkoa. Se toimi hyvin, vaikka etukäteen jännitin sitäkin. Juomavyöhön otin varuiksi monta palaa laastaria mukaan mutta en niitä tarvinnut. Saldona oli vain yksi vesikello, jonka huomasin vasta juoksun jälkeen otettuani sukat pois. Matkan aikana ei tuntunut minkäänlaista hankautumista. Lihakset sen sijaan ovat olleet nämä pari päivää kipeinä, etenkin pohkeitten yläosat sekä etureidet. Ei tahdo päästä kävelemään, marjametsässä kyykkimisestä puhumattakaan... Tänään annoin lihaksille tennispallohierontaa (putkirulla on edelleen hankkimatta), toivottavasti se auttaa.

Tämä ei ole voitontanssi vaikka siltä näyttääkin :) Olen juuri tullut maaliin ja valmistaudun rojahtamaan nurmikolle. Kuva: Rea Maja

Reitti oli kiva ja maisemat kauniit, joten aika pian tuli sellainen olo että josko ensi vuonna mentäisiin uudelleen. Ja kokeiltaisiin nipistää ajasta jonkin verran pois... Tapahtuma oli kaikin puolin hyvin järjestetty, ainoa miinus oli se että kisatoimiston aukioloaika oli epäselvästi ilmoitettu. Netistä näin että toimisto aukesi lauantaina klo 11 mutta ei sanottu mihin mennessä numerolaput ja chipit pitää hakea. Oletimme, että koska jälki-ilmoittautuminen päättyi klo 13.30 niin silloin loppuisi toiminta. Näin ei ollut, vaan väkeä kävi kojulla tasaiseen tahtiin sen jälkeenkin. Kauempaa tulevana olisi ollut kiva tietää, mihin mennessä tavarat pitää olla haettuna, nyt lähdimme matkaan aikaisin ja pidimme kiirettä ehtiäksemme ajoissa. Sitten odottelimmekin puolitoista tuntia tekemättä mitään. Mutta tämä nyt on melkeinpä pilkun viilausta, muuten kaikki toimi erinomaisesti. Ja mitali on hieno!

Toukokuisen HCR:n jälkeen valittelin treenaamisen raskautta ja etenkin sitä, että juostessa sykkeet ovat korkealla. Sitä ne ovat edelleen, siksi olenkin kesällä keskittynyt pyöräilyyn ja kävelyyn. Viimeisellä juoksulenkillä ennen Hämeenlinnaa jaksoin juosta vajaat kuusi kilometriä ja olin valmis lopettamaan koko harrastuksen. Facebookin juoksuryhmän keskusteluketjussa avauduin tilanteesta ja sain paljon kannustusta. Kommenttien perusteella tajusin treenanneeni kuukausia liian paljon ja liian kovaa. Kävely ja pyöräily ovat hyvää peruskestävyydelle, mutta ei enää siinä vaiheessa kun lenkkejä on viikossa neljä ja jokainen niistä kestää vähintään puolitoista, maksimissaan reilut kolme tuntia. Olen treenannut jatkuvasti viitenä päivänä viikossa, joskus niin että jonakin päivänä on ollut sekä lenkki että salitreeni. Kevyet viikot ovat puuttuneet kokonaan.

Nyt siis otan kiltisti järjen mukaan ja alan treenata ajatuksella. Loppukesän ja alkusyksyn otan kevyemmin, ja vasta loka-marraskuulla aloitan tavoitteellisen treenin kohti ensi vuoden toukokuuta ja Tukholman maratonia. Muutan alkusyksystä Lohjalle, jossa on toivon mukaan tarjolla jonkinlaista juoksu- tai maratonkoulua. Jos ei ole, niin sitten etsin netistä treeniohjelman. Sitä noudatan tarkkaan, koska omatoimisella touhuamisella todennäköisesti hajotan sekä kroppani että pääni.