Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo

Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo
Saksankielinen alkuperäisteos Die Frau des Botschafters (2013)
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
Siltala 2016
316 s.

Stefan Mosterin kolmas suomennettu teos Suurlähettilään vaimo on täysosuma. Se on samaan aikaan kaunis, koskettava, yllättävä, hauska, hiukan kummallinenkin tarina. 

Saksan suurlähettilään vaimo Oda on hivenen tympääntynyt elämäänsä. Mies on paljon töissä, eivätkä he tee juuri muuta yhdessä kuin osallistuvat toinen toistaan mitäänsanomattomampiin kissanristiäisiin. Vaikeasti vammautunut poika Felix on laitoksessa Saksassa, eikä Oda tapaa häntä kuin kerran kuukaudessa. Suurlähettilään puolisona hän ei voi harrastaa oikein mitään, ei voi liikuskella Helsingissä. Seinät alkavat kaatua päälle.

Eräänä päivänä Oda saa oudon päähänpiston mennä rantaan kokeilemaan miehensä virveliä. Hän ei ole koskaan käsitellyt moista vempelettä mutta oppii nopeasti. Saalista ei kuitenkaan tule. Kalastusyrityksen näkee ohi veneilevä mies, Klaus. Myöhemmin illalla laiturilta löytyy kuha. Oda ihmettelee, mistä se on tullut. Hän vie sen sisään ja laittaa ruuaksi. Seuraavina päivinä kaloja tulee lisää. Oda näkee, että tuoja on Klaus. Hän menee rantaan odottamaan tavatakseen Klausin, kiittääkseen kaloista ja kysyäkseen miksi tämä tuo niitä. Siitä alkaa varovainen mutta nopeasti tiivistyvä ystävyys, joka huipentuu hurjaan yhteiseen retkeen.

Kirkkaana lokakuun päivänä Oda lähti toisen kerran Klausin luo, tällä kertaa omalla autolla. Hänellä oli matkassaan lämpimiä vaatteita, sillä hän oli päättänyt ottaa vastaan tarjouksen veneajelusta, ennen kuin syksy väistämättä taittuisi alkutalveksi. Hän oli hieman hermostunut ja kyseli itseltään, millaisesta tunteesta olikaan kyse, kun joutui laskeutumaan vedenpinnalle, jonka yli oli siihen asti kuljettanut vain katsettaan, ja oliko moottorilla varustettu alumiinipurkki riittävän turvallinen. Jollei ole tottunut veneisiin, on vaikea tyynesti astua keikkuvaan paattiin. 

Jo ensiaskel veneeseen paljastaa oman riittämättömyyden: ei ole lainkaan niin helppo pitää tasapainoa kiikkerässä purtilossa, ja on tosiaan parempi tarttua tarjottuun käteen. Ja katso: Oda oli tuskin ehtinyt tarttua käteen, kun hän jo istui veneessä. He eivät olleet suinkaan aivan vierekkäin, vaan Klaus istui perässä ulkolaitamoottorin ohjaussauvan vieressä ja Oda keskituhdolla katse eteenpäin suunnattuna.

Hämmästyin siinä kohtaa, kun huomasin että tarinaa kertoo Saksalaisen kirjaston kirjastonhoitaja. Toisaalta se oli hauska havainto. Hän on mainio tarkkailija, joka pääosin pitäytyy taustalla mutta ei voi olla välillä heittämättä sekaan jotain omaa kommenttiaan. Hänellä on myös rooli kirjan huipentavassa retkessä.  

Kuten jo alussa mainitsin, Suurlähettilään vaimo herättää monenlaisia tunteita. Kaikkien niiden läpi virtaa haikea tunnelma, hiukan surumielinen mutta tyyni. Tunnelma muuttuu, sähköistyy ja sähäköityy, kun Oda tekee suuren päätöksen rikkoa kaavaa ja irtautua edes hetkeksi asemastaan.

Ihmettelin muutamaa seikkaa. Tietenkin sitä, miten Klaus voi niin vapaasti veneillä suurlähettilään asunnon lähelle ja heitellä kaloja laiturille ilman että siihen reagoi kukaan muu kuin Oda. Että onhan heikot turvajärjestelyt suurlähettilään talossa! :) No, fiktiossa kaikki on sallittua :)

Toinen mitä hämmästelin on Kerstinin suhde Felixiin, se tuntuu kovin omistushaluiselta. Tietenkin voi olla, että koska lapsen vanhemmat ovat kaukana ja käyvät harvoin, niin hoitaja saattaa kokea olevansa äitihahmo. Mietin Kerstiniä myös siinä, kun hän huolestuu Odan Felixille lähettämistä äänitiedostoista. Miksei hän jaa huoltaan muille hoitajille tai ota asiaa esiin Odan kanssa? Kerstin on tavallaan yksi keskeisistä hahmoista mutta hän jää kuitenkin ehkä hiukan liiaksi taustalle.

Pidin kirjasta kovasti. Siinä kuvataan maisemia, joihin on pakko pysähtyä, jotka on pakko kuvitella mielessään. Se saa kaipaamaan veneeseen, se saa kaipaamaan meren suolaista tuoksua, keinuttavia aaltoja. Sitä ei voi ahmia vaan se täytyy lukea hitaasti, viipyillä sanoissa.

Kirjan ovat lukeneet myös Ulla ja riitta k.