Tanssin päivän gaala 23.4.2016

Lauantaina 23.4.2016 vietettiin tanssin juhlaa Vantaalla Energia Areenalla. Vantaan kulttuuripalveluiden järjestämä parituntinen gaala oli täynnä liikkeen ja esiintymisen iloa. Mukana oli esiintyjiä 8-vuotiaista aikuisiin, ja edustettuna monia eri tanssityylejä. Yleisö viihtyi ja välillä villiintyi. 

Areena ei ollut täynnä, joten juontaja Marco Bjurström pyysi halukkaita vaihtamaan paikkaa ja siirtymään taaempaa eteenpäin. Itsekin vaihdoin paikkaa, mutta en ole varma oliko ratkaisu oikea. Olin sivukatsomossa, ja siitä ei nähnyt koko lavaa. Silloin kun tanssijat olivat lavan takaosassa joko keskellä tai oikealla puolella, niin heitä ei näkynyt. Paljoa ei kuitenkaan jäänyt näkemättä. Hankaluudeksi tuli sekin että kamerani reagoi näyttämön sivuvaloihin niin, että etenkin valkoisiin pukeutuneet esiintyjät hukkuivat valoon. Siksi kaikista esityksistä ei ole kuvia ja ne mitä on niin ovat aika huonolaatuisia. Toivottavasti sanat korvaavat kuvien puutteet! 

Sateen kuiskaus. Koreografia Marina Tirkkonen.

Ensimmäisenä esiintyi Vantaan Tanssiopiston EXTRA REPERTUAARI -ryhmä. Sateen kuiskaus oli äärettömän kaunista, soljuvaa katsottavaa. Musiikkivalinta, Max Richterin November, oli erinomainen. Jo tämän ensimmäisen teoksen aikana ajattelin, että tästä tulee hyvä ilta. Olin onnellinen.

Sielulintu. Koreografia Riku Lehtopolku. Musiikki. Jean-Philippe Rameau: Sarabande, esittäjä Bertrand Cuiller.

Suomen Kansallisbaletti oli vahvasti esillä, tansijoita oli mukana monessa numerossa. Atte Kilpisen Sielulintu-esitys oli sekin kaunista katsottavaa. Kuinka helpolta tanssi näytti, vaikka oikeasti liikkeet ovat vaikeita ja vaativat hurjan hyvää kehonhallintaa. 

Pingviiniparty. Koreografia Nadezda Belozertseva. Musiikki: Pinocchio. 

Kaunista seurasi hauskuus. Helsingin tanssiopiston erikoiskoulutusluokan 8-10 -vuotiaat toivat lavalle naurua ja energiaa. Pingviiniparty oli todella riemukasta seurattavaa. Jostain syystä jännitän aina lasten esiintymistä mutta turhaan. Tämä(kin) porukka oli taitavaa. Esityksestä tuli hyvä mieli itsellekin, niin leveät hymyt tanssijoilla oli koko ajan. Ihana ajatella, että liikkumisen ja oppimisen ilo on löytynyt jo nuorena. 

Toinen Helsingin tanssiopiston esitys oli Toccata, jonka esittivät erikoiskoulutusluokan 14-18 -vuotiaat. Anandah Konosen koreografia ja David Garrettin variaatio Bachin Toccatasta toivat lavalle dynaamista energiaa. Hupaisan letkeästä Pingviinipartysta loikattiin mahtavaan rock-oopperaan. Tuntui kuin katsomoon olisi iskenyt pyörremyrsky! Rakastan biisiä, ja olen tavattoman onnellinen siitä kuinka hieno esitys sen ympärille oli tehty.

Myrskyä seurasi näennäinen tyven. Valtteri Raekallion Mihin valo katoaa? oli illan pisin esitys. Silti, vain kahdessatoista minuutissa Raekallio ja Auri Ahola esittivät karun kauniin tarinan. Alussa oli valo, mutta ajan myötä valo himmenee ja muuttuu pimeydeksi. Rakkaus syttyy ja sammuu, viha kasvaa. Lavalla oli huikea kontrasti, kun yksinkertainen valaistus ja puvustus tukivat intensiivistä tarinankerrontaa. Musiikkina oli Ben Harperin God Fearing Man. 

Tämän jälkeen nähtiin taas nuorta energiaa, kun StepUp Schoolin 9-10 -vuotiaat olivat Omenan lumossa. Myös näillä lapsilla näkyi tekemisen ilo, tanssin ilo, esiintymisen ilo. Netta Rekomaa oli tehnyt koreografian Fred Waring & His Pennysylviansin kappaleeseen Heigh Ho. Tunnistamisen riemua: tämähän on seitsemän kääpiön "Ain laulain työtäs tee" :) 

Vantaalaisen Tanssiteatteri Raatikon esityksestä en saanut onnistunutta kuvaa. Duetto Enkelten tanssista tarkoitti mustaa ja valkoista enkeliä eli sitä, että valkoinen enkeli jäi kamerassa valkoiseksi läiskäksi. Harmi. Marja Korholan koreografia oli osa Enkelten tanssia, joka on ollut jo reilut parikymmentä vuotta Raatikon ohjelmistossa. Näytteen perusteella en lainkaan ihmettele, miksi. Korholan ja Heidi Suur-Hamarin enkelit olivat vaikuttavia. Musiikkina Bachin Fantasia ja fuuga, g-molli, BWV 542.

Toinenkin duetto nähtiin, nimittäin Duetto Alkulaulusta. Mia-Mari Sinkkonen ja Kalle Lähde esittivät huiman yhdistelmän akrobatiaa ja jazztanssia. Reija Wäreen koreografia Benny Beriganin Snake Charmeriin oli sekä hauska että hämmästyttävä. Puvuista tuli mieleen sirkus, mutta esitys ei ollutkaan "pelleilyä" vaan taiturimaista. 

Baladi Ruh. Koreografia Laura Zaray. Musiikki: Armen Kusikian: Baladi Ruh.

Yksi illan vaikuttavimmista esityksistä oli Laura Zarayn Baladi Ruh. Itämainen tanssi ei ole lainkaan helppo laji. Hämmästelin, miten ihmiskeho voikaan toimia noin! Että vain yksi osa kehosta, joskus pienikin, liikkuu ja kaikki muu on paikallaan. Ja vaikka tanssija liikkui hyvin pienellä alalla, tanssi täytti koko näyttämön. Läsnäolo oli käsittämättömän voimakas. 

Intensiivinen tunnelma oli myös Kansallisoopperan Bajadeerissa. Salla Eerola ja Michal Krčmář esittivät ensimmäisen näytöksen Pas de deux'n. Koreografian on tehnyt Natalia Makarova, musiikkina Ludvig Minkusin La Bayadère: Allegro non troppo ja osa Allegro Apassionatosta. Klassinen baletti on vaan niin kaunista. Ja kiehtovaa, kuinka kevyeltä näyttää tekeminen johon kuitenkin vaaditaan hurjan paljon voimaa.

Sitten siirryttiin reggaetoniin. SalsaStudio toi Guillermo Zayasin koreografialla lavalle letkeää energiaa. Kuten juontaja varoitti, yleisönkin kroppa lähti helposti tekemään pientä liikettä. Tengo (Reggaeton) Remixin musiikkina oli Yomil, el Dany, Ginza, JBalvin ja Don Omar. 

Hetkeksi rauhoituttiin kuuntelemaan. Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen luki kansainvälisen Tanssin päivän julistuksen. Sen kirjoitti samoalainen tanssija, koreografi, lavastaja ja ohjaaja Lemi Ponifasio. Virallinen Tanssin päivä on tänään 29.4 mutta hyvä että saatiin kuulla julistus jo gaalassa. 

Julistuksen jälkeen rävähti, ehkä hienoinen yllätys kun Compañia Kaari Martin toi lavalle yhdeksänhenkisen orkesterin! Hauskaa sekin :) Illassa nähtiin katkelmia teoksesta KILL Carmen: Härkätaistelu. Koreografian ovat tehneet illan esiintyjät Mariana Collado ja Carlos Chamorro yhdessä Kaari Martinin kanssa. Kymmenen minuuttia voimakasta liikekieltä saivat katsojatkin hikoilemaan. 

Seuraava suosikiksi noussut teos oli Anandah Konosen Kevättä rinnassa. Lisää David Garrettia! :) Tällä kertaa Vivaldin kimpussa, kyseessä taisi olla Talvi Neljästä vuodenajasta. Huoh... Lavalla toinen huoh... Eli Kansallisbaletin Mai Komori ja Antti Keinänen yhdistelmässä klassista ja neoklassista balettia. Tässäkin näytti että esiintyjillä oli lavalla kivaa. Yleisölläkin oli hauskaa.

Baletilla jatkettiin, kun Kansallisbaletin Tiina Myllymäki ja Michal Krčmář tanssivat pätkän Pienestä Merenneidosta, Pas de deux'n ensimmäisestä näytöksestä. Tuomas Kantelisen musiikki ja Kenneth Greven koreografia olivat aivan käsittämättömän hienoja. Olin katsonut koko esityksen edellisenä päivänä Oopperan nettisivuilta, mutta onhan tanssi livenä vielä koskettavampaa. Kamera ei koskaan välitä sitä tunnelmaa, mikä on lavalla ja katsomossa. Baletissa ja yleensä tanssissa pidän siitä, kuinka paljon voi kertoa ihan pienen pienillä eleillä.

Baletista vaihdettiin salsaan, kun SalsaStudio esitti Bailando Salsa Versionan, tässäkin koreografian oli tehnyt Guillermo Zayas. Musiikkina oli Isaac Delgado, Gente de Zona & Descember Bueno. Tämän esityksen aikana mietin, että kyllä tanssijoilla on rautainen kunto. Reilut neljä ja puoli minuuttia vauhdikasta menoa! Jaksan aina myös ihmetellä sitä, miten kummassa tanssijat muistavat kaikki askelkuviot. No, toiset osaavat ja toiset viihtyvät katsomossa :)

Italiasta oli saatu vieraaksi E.sperimenti Dance Company. He esittivät kaksi teosta, Va pensieron ja Papageno & Papagenan. Koreografiat olivat Federica Calimbertin, Mattia De Virgiliisin ja Francesco Di Lucion käsialaa, musiikkina Mozartia ja Verdiä. Va pensiero oli kolmen miehen show, jossa tanssijoiden ilmeikkyys ja leikillinen koreografia viihdyttivät yleisöä. Papageno & Papagena sai yleisön nauramaan ääneen, niin taidokkaasti naistanssijan liikkeet yhdistyivät naisen lauluun, ja miestanssijan liikkeet miehen nauruun. Itselleni tuli tästä mieleen klassinen komediaesitys teatterissa, sillä erotuksella että puhuttujen sanojen ja sijasta tuli laulua. Mutta mahtavan liioitteleva elekieli, aivan kuin suoraan komedian oppikirjasta. 

Illan päätteeksi siirryttiin taas tunnelmaskaalan toiseen ääripäähän. Hanna Karttusen ja Victor Da Silvan Abandon oli uskomattoman taidokasta, koskettavaa exhibition dancea. Alexander Rybakin laulu kehysti tarinaa, jossa pääosassa olivat huikeat nostot.  

Lähdin kotiin gaalan jälkeen, syvästi vaikuttuneena. Olo oli suorastaan kuumeinen, tuntui että luista asti hohkasi kylmää mutta iho oli kuuma. Taisin silti hymyillä koko matkan kotiin. Olipa hämmästyttävä kattaus kotimaista ja ulkomaista osaamista, ilta täynnä riemua ja energiaa, rauhaa ja herkkyyttä, tanssin iloa ja musiikin voimaa.