Englanninkielinen alkuteos Becoming (2018)
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Lukija Krista Putkonen-Örn
Otava 2018
Päivitin kuusi vuotta vanhan, muistin täynnä olemista valittaneen puhelimeni uuteen noin kuukausi sitten. Yksi ensimmäisistä lataamistani sovelluksista oli Ellibs. Juoksublogeista olen lukenut, että jotkut kuuntelevat äänikirjaa lenkillä. Halusin kokeilla samaa. Sattui vielä niin hyvä tuuri, että katsellessani Piki-kirjastojen e-äänikirjojen kokoelmaa siellä oli vapaana yksi kappale Michelle Obaman elämäkertaa. Äkkiä lainaan ja lenkille! (Paitsi että kuuntelin myös työmatkoilla, ruokakaupassa, kotona venytellessä...)
Michelle Obama kertoo koko elämäntarinansa lapsuudesta nykyhetkeen. Pidin siitä, että lapsuus ja nuoruus käsitellään perinpohjin, eikä niitä vedetä pikakelauksella jotta päästään keskittymään aikaan Yhdysvaltain ensimmäisenä naisena. Obama kuvaa perheensä, Robinsonien, elämää Chicagossa, mukana on laaja suku. Koko kirjan kantava teema on se, että usein hän on ollut mustana naisena vähemmistössä, aina kokenut että pitää tehdä enemmän ja paremmin kuin valkoiset tullakseen hyväksytyksi. Eikä aina tule hyväksytyksi, tekipä mitä tahansa.
Yksi lauseista jäi mieleeni: Obama sanoo olevansa tavallinen nainen jonka elämäntie on erikoinen. Tästä olen vahvasti eri mieltä. Hän on poikkeuksellinen nainen. Moni ehkä haaveilee tekevänsä työtä josta todella nauttii, mutta jää silti tuttuun, paremmin palkattuun työhön. Obama ei, hän vaihtoi yksityisestä lakifirmasta julkiselle puolelle, ja samalla hänen palkkansa puolittui. Ei helppo päätös, mutta intohimo vei voiton, mahdollisuus vaikuttaa vähemmistöjen olojen parantamiseen.
Barack Obama tulee mukaan kirjaan varsin myöhään. Michelle Robinson on valmistunut yliopistosta ja toimii asianajajana. Hänestä tulee Obaman mentori tämän tullessa harjoitteluun. Loppu onkin sitten historiaa. Miehellä on yhtä intohimoinen suhde työhönsä, myös hän haluaa vaikuttaa asioihin. Tie vie politiikkaan, mikä ei ole helppo pala nieltäväksi. Michelle Obama myöntää olleensa alkuun presidenttiehdokkuutta vastaan. Jo senaattorin työ oli ollut vaativaa. Kahden lapsen äitinä hän koki vaikeaksi sen, että mies pitäisi jakaa koko kansakunnan kanssa. Mutta junan kulkua ei voinut enää pysäyttää, eikä hän voinut muuta kuin sopeutua. Pian hän huomasi, että ensimmäisenä naisena hän voi vaikuttaa moniin asioihin vielä vahvemmin kuin aiemmin asianajajana.
Pidin kirjan yksityiskohtaisuudesta ja avoimuudesta. Pidin siitä, että Obama ei peittele avio-ongelmia, ei häpeile kokemiaan negatiivisia tunteita, sivaltaa epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Pidin erityisesti siitä, miten hän kohteli ja varmasti edelleen kohtelee ihmisiä. Hän kehuu ja kiittää paljon. Valkoisen Talon henkilökuntakaan ei ollut hänelle pelkkää palvelusväkeä, vaan arvokkaita ihmisiä.
Loppuun olisin kaivannut pientä katsausta, että mitä nyt. Se kävi selväksi, että Obamat asuvat edelleen Washingtonissa, ja että salaisen palvelun agentit valvovat taloa ja pihaa. Mutta olisin kiinnostunut mitä he tekevät. Onko mahdollista palata samankaltaisiin työtehtäviin, joita hän teki ennen ensimmäisen naisen roolia? Mitä aviomies tekee presidenttiyden jälkeen?
Helmet-lukuhaasteeseen saan kohdan 32, "kirjassa käydään koulua tai opiskellaan".Sitä on tarinassa varsin paljon. Ensin siitä, kuinka Michelle Robinson valitsi yliopiston jonne haluaa, kuinka hän uurasti päästäkseen sinne, kuinka hän uurasti valmistuakseen hyvin arvosanoin ja päästäkseen Pricetonin jälkeen vielä Harvardiin. Sitten kuulemme, kuinka Malia-tytär menee kolmevuotiaana esikouluun. Valkoiseen Taloon muuttoon liittyy myös koulun valinta tyttärille. On etsittävä hyvä koulu, turvallinen mutta ennen kaikkea sellainen, jossa tyttäriä kohdellaan tavallisina ihmisinä eikä julkkiksina.
Kirjaa on luettu muun muassa bloggeissa Luettua ja maistettua, Kulttuuri kukoistaa, Kirjat kertovat sekä Kirsin Book Club.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti